Energia-alan yhteistyö kehitysmaiden kanssa
1) TAVOITE
Tavoitteena on luoda puitteet pohdintaa ja yhteistyötä varten sekä antaa konkreettisia suosituksia siitä, miten energianäkökohdat sisällytetään entistä paremmin kehitysyhteistyöhön.
2) SÄÄDÖS
Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Energia-alan yhteistyö kehitysmaiden kanssa, 17. heinäkuuta 2002 [KOM(2002) 408 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].
3) TIIVISTELMÄ
Taustaa
Energiakysymykset on pitkään sivuutettu kestävän kehityksen edistämisessä kansainvälisesti. Energia-ala on kuitenkin tärkeässä asemassa kestävän kehityksen kolmella osa-alueella: sosiaalinen (köyhyyden vastainen taistelu), taloudellinen (energian toimitusvarmuus) ja ympäristöulottuvuus (ympäristönsuojelu).
Energia-ala on myös ensisijaisen merkittävä yhteistyössä kehitysmaiden kanssa, sillä sellaiset ongelmat kuin rajoitettu energian saatavuus, merkittävä perinteisen biomassan käyttö ja riippuvuus tuontienergiasta hidastavat sosiaalista ja taloudellista kehitystä huomattavasti.
Energia-ala on vasta aivan viime aikoina noussut kasvavaksi kansainväliseksi huolenaiheeksi. Tämä tiedonanto on osa Euroopan unionin panosta Johannesburgissa elo-syyskuussa 2002 pidettyyn maailmanlaajuiseen huippukokoukseen, jossa käsiteltiin kestävän kehityksen ongelmia.
Kehitysmaiden energiatilanteen analyysi
Energiatilanne kehitysmaissa vaihtelee suuresti.
Energian kysyntä
Energiankulutus henkilöä kohti on selvästi alhaisempi kuin teollisuusmaissa. Energiankulutus kasvaa kuitenkin kehitysmaissa 3-4 kertaa nopeammin kuin teollistuneissa maissa. Näiden lukujen taakse kätkeytyy se, että energian saatavuus on maailmassa erittäin epätasaisesti jakautunut. Afrikassa kulutus henkilöä kohti on edelleen hyvin vähäistä, kun se Aasiassa on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1970. Nykyisten kehityssuuntausten mukaan kysyntä ja energiaintensiteetti (kulutuksen ja bruttokansantuotteen välinen suhde) lisääntyvät voimakkaasti useimmissa kehitysmaissa (erityisesti Aasiassa). Näistä syistä esimerkiksi uusien teknologioiden kehittäminen uudistuvien energialähteiden kehittämiseksi ja energiatehokkuuden parantaminen ovat oleellisen tärkeitä.
Energian tarjonta
Kehitysmaissa käytetään nyt yleisesti ottaen suhteellisesti enemmän hiiltä ja joitakin uusiutuvia energialähteitä (erityisesti perinteistä biomassaa) ja suhteellisesti vähemmän öljyä, kaasua ja ydinvoimaa. Ydinvoiman, kaasun ja öljyn merkitys on kasvaa kuitenkin tulevaisuudessa. Kaasun ja öljyn käytön lisääntymiseen voi liittyä taloudellisia riskejä, sillä kansainväliset öljymarkkinat ovat ailahtelevia ja näiden kahden polttoaineen lähteet rajallisia. Biomassan käyttö todennäköisesti vähenee tulevaisuudessa. On syytä mainita, että tähän kehitysmaissa usein käytettyyn energialähteeseen liittyy osittain niiden käyttötavan vuoksi ympäristö- ja terveysvaaroja.
Rahoituksen, sääntelykehyksen ja institutionaalisten valmiuksien puute
Rahoituksen puute energia-alalla on kehitysmaissa merkittävä ongelma, jota ei voida ratkaista ainoastaan julkisten varojen tai kehitysavun turvin. Tarvitaan myös yksityisiä sijoituksia. Tilannetta vaikeuttaa energiapolitiikan puuttuminen tai sen puutteellisuus samoin kuin institutionaalisten valmiuksien ja henkilöresurssien puute. Lisäksi yksityisen rahoituksen houkuttamiseen ja markkinoiden toimivuuden varmistamiseen tarvittava lainsäädännöllinen sääntely- ja rahoituskehys puuttuu.
Energia-alan yhteistyön viitekehys
Euroopan unioni (EU) on tähän asti tarkastellut asiaa tapauskohtaisesti. Energia-alan yhteistyö on sisällytettävä paremmin maa- ja aluekohtaisiin ja köyhyyden vähentämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin.
Horisontaaliset näkökohdat
Tärkeimpiä horisontaalisia toimia ovat seuraavat kaksi:
Jotta julkisia energiayhtiöitä voitaisiin listata pörssiin, sektoria uudistettaessa on tarpeen luoda soveltuva lainsäädäntö- ja sääntökehys, joka koskee sääntelyä, toimintotyyppien jaottelua, hinnoittelua ja yksityisen sektorin osallistumisen edistämistä. Energiapolitiikan määrittelyn ja täytäntöönpanon lisäksi on keskityttävä kahteen seikkaan: energian tuotannon ja jakelun avaamiseen yksityiselle sektorille sekä hinnoitteluun.
Teknologian siirto ja sen mahdollistavien edellytysten luominen ovat olennaisia. Puhtaaseen hiileen, uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuteen ja ydinvoiman turvallisuuteen liittyvä tekniikka ovat tältä osin erityisen tärkeitä.
Yhteistyö kysynnän alalla
Yhteistyö kysynnän alalla on yksi lupaavimmista aloista. Tavoitteena on hallita kysyntää paremmin ja säästää energiaa erityisesti energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä. Tätä varten on kuitenkin voitava taata teknologian saatavuus ja riittävä rahoitus sekä otettava käyttöön tällaista kehitystä edistävä lainsäädäntö- ja rahoituskehys. Julkisten laitosten, yksityissektorin ja kansainvälisten organisaatioiden kuten Euroopan unionin on pyrittävä tässä yhteistyöhön.
Yhteistyö tarjonnan alalla
Energian tarjonnan tehokkaampi hallinta voi lisätä energiasektorin vakautta. Ehdotetut toimet koskevat kahta osa-aluetta:
Energiapohjan laajentaminen
Tämä on tärkeää niin kuluttajamaille, jotka ovat usein riippuvaisia vain joistakin energialähteistä, kuin tuottajamaille, jotka ovat usein yhden vientituotteen varassa. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta perinteisistä fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja maakaasusta.
Puhtaan hiiliteknologian edistäminen on yksi vaihtoehdoista. Korvaavia vaihtoehtoja öljylle on rajoitetusti, mutta maakaasu on mielenkiintoinen vaihtoehtoinen polttoaine, sillä sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat vähäisempiä. Näitä kahta polttoainetta on käytettävä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla niiden varantojen rajallisuuden vuoksi. Uusiutuvia energialähteitä käytetään nyt enemmän kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa, mutta kyseessä ovat usein polttopuun kaltaiset lähteet, joista aiheutuu riskejä kestävälle kehitykselle (mm. metsien häviäminen) ja ihmisten terveydelle. Toisin kuin Euroopan unionissa, kehitysmaissa usein suhteellisen kalliiden uusiutuvien energialähteiden kehittämistä varten ei ole olemassa erityistä politiikkaa. Näiden energialähteiden kehittämisen tukemiseksi kehitysmaita on autettava pääsemään osalliseksi tekniikasta, tuettava oikeudellisen kehyksen laatimista ja kehitettävä sopivia rahoitusmekanismeja. Tekninen apu ydinvoiman turvallisuuden takaamiseksi on ensisijainen tehtävä ydinvoiman osalta. Korkean turvallisuustason takaamiseen liittyvän ensisijaisen tavoitteen lisäksi tällä voidaan lisätä yksityisiä investointeja alalla.
Verkkojen ja erityisesti liittymäkohtien kehittämisen helpottaminen
Alueellisen energiainfrastruktuurin kehittämisestä voidaan saada mittakaavaetuja erityisesti pienissä maissa. Jaettujen energiainfrastruktuurin ja -laitosten kehittäminen, hallinta jne. voi alentaa liiketoimien kustannuksia ja parantaa kilpailukykyä. Tämä ei kuitenkaan aina ole sopiva ratkaisu, sillä energiankulutus vaihtelee suuresti maasta toiseen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota kansallisten infrastruktuurien luomiseen, sillä kansallinen verkko ei kaikissa kehitysmaissa ole vielä riittävä.
Toimenpidesuositukset
Suositusten tavoitteena on ottaa käyttöön Euroopan unionin kokemuksiin perustuva innovatiivinen lähestymistapa, jossa painotetaan energiatehokkuutta, energian tuhlauksen välttämistä ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä. Tämä ei kuitenkaan saa asettaa kyseenalaiseksi perustavoitteena olevaa kehitysmaiden asukkaiden ja yritysten oikeutta energia-alan peruspalveluihin.
Pitkän aikavälin tavoitteet
Seuraavat viisi suositusta koskevat pitkää aikaväliä:
Euroopan unionin energia-aloite
Euroopan unioni käynnisti kestävää kehitystä käsitelleessä maailmanlaajuisessa huippukokouksessa Euroopan unionin energia-aloitteen. Aloite liittyy äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän puolittamista vuoteen 2015 mennessä koskevan vuosituhannen julistuksen pääasialliseen kehitystavoitteeseen.
Toimia käynnistetään kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla kumppanuuksien puitteissa kaikkien toimijoiden, niin julkisten kuin yksityisten kanssa. Tärkeimpiä toimia ovat seuraavat:
Aloite ja suositukset lisäävät energia-alan rahoitustukea kehitysmaissa.
4) täytäntöönpanotoimet
5) jatkotoimet
Viimeisin päivitys 01.06.2006