Avoin koordinointimenetelmä: Best-menettely

Avoimen koordinointimenetelmän soveltaminen yrityspolitiikan alalla eli Best-menettely mahdollistaa parhaiden käytäntöjen tunnistamisen ja levittämisen yritysympäristön edistämiseksi. Best-hankkeet kuuluvat näin ollen välineisiin, joilla saavutetaan pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tavoitteet.

Eurooppa kuhisee yrityspolitiikan alan hyviä käytäntöjä. Niitä ei useinkaan tunneta toisissa jäsenvaltiossa. Toinen toisiltaan oppimalla jäsenvaltiot voivat kohentaa omaa suoriutumistaan ja vahvistaa Euroopan yritysten kilpailukykyä.

Best-menettelyn tavoitteena on näiden parhaiden käytäntöjen vertailu. Se on Euroopan komission vastaus Lissabonin Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. maaliskuuta 2000 esittämään kehotukseen käyttää avoimeen koordinointimenetelmään yritysympäristön parantamiseksi.

Hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi ja levittämiseksi voidaan käyttää monia eri menetelmiä, esimerkiksi jäsenvaltioiden suoriutumisen vertailua, vertaisarviointia, seminaareja ja konferensseja.

Euroopan komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto tunnistaa Best-menettelyn avulla tarkasti määritellyt hankkeet, jotka katsotaan ensisijaisen tärkeiksi yritysten kukoistuksen kannalta. Hankkeet vastaavat jäsenvaltioiden hallitusten ja yritysten itsensä yrityspolitiikan ryhmän (EN) välityksellä muotoilemia painopistealoja. Komissio käynnistää vuosittain tietyn määrän hankkeita, jotka johtavat jatkossa suositusten antamiseen.

Best-hankkeet kuuluvat välineisiin, joilla pannaan täytäntöön pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tavoitteet pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tavoitteet.

Best-menettelyssä on viisi vaihetta:

toimialojen ja erityisten aiheiden tunnistaminen yrityspolitiikan ryhmän avustuksella;
hankkeen määrittely (laajuus, tarkoitus);
toteutus (enintään 18 kuukautta, jäsenvaltioiden vapaaehtoinen osallistuminen);
päätelmien antaminen (suoriutumisen järjestelmällinen vertailu);
seuranta (jäsenvaltioiden palaute yritysympäristön muutoksista) todellisen edistymisen varmistamiseksi.

ESIMERKKEJÄ BEST-HANKKEISTA

Malleja pk-yrityksiin kohdistuvan suhteettoman sääntelytaakan keventämiseksi. Asiantuntijaryhmän raportti (vuonna 2006 käynnistetty hanke)

Yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin kohdistuva hallintotaakka rajoittaa niiden kasvua tuntuvasti. Tämän Best-hankkeen tarkoituksena on kerätä tietoja jäsenvaltioiden käyttämistä erilaisista menetelmistä hallintotaakan keventämiseksi.

Toimenpiteitä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien yrittäjien tukemiseksi (vuonna 2004 käynnistetty hanke)

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat yrittäjät kohtaavat monia vaikeuksia perustaessa ja kehittäessään yritystään. Tämän Best-hankkeen tavoitteena on kerätä tietoja näiden vaikeuksien ratkaisemiseen käytettävistä jäsenvaltioiden tukitoimista ja -ohjelmista.

Yksityiset pääomasijoittajat (Business Angels) (vuonna 2001 käynnistetty hanke)

Yksityiset pääomasijoittajat ovat usein yrittäjiä, entisiä yrittäjiä tai johtavassa asemassa toimivia henkilöitä, joilla on alakohtaista erikoisasiantuntemusta. He rahoittavat omilla varoillaan nuoria yrityksiä ja voivat lisäksi tarjota käyttöön johtamisosaamista. Tämän Best-hankkeen tavoitteena on kiinnittää jäsenvaltioiden huomio yksityisten pääomasijoittajien tarjoamiin mahdollisuuksiin paikata pankkijärjestelmän puutteita yritysten perustamis- ja käynnistämisvaiheissa.

TAUSTAA

Best-menettely on kuvattu ensimmäisen kerran tiedonannossa "Yrityspolitiikan haasteet osaamiselle rakentuvassa taloudessa" [KOM(2000) 256 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä], joka liittyi ehdotukseen neuvoston päätökseksi monivuotisesta ohjelmasta yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, hyväksi (2001-2005), jota jatkettiin myöhemmin 31. joulukuuta 2006 saakka ja joka korvattiin nykyisellä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmalla (2007-2013).

See also