Ostovoimapariteetit

Ostovoimapariteettien (OVP)* avulla voidaan mitata maiden välisiä hintaeroja. Euroopan unioni (EU) on sopinut niiden laskemista koskevista säännöistä kansallisten tilastolaitosten ja Eurostatin, EU:n tilastotoimiston, kanssa. Säännöillä pyritään parantamaan kerättyjen tietojen laatua ja vertailukelpoisuutta.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1445/2007, annettu 11 päivänä joulukuuta 2007, yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä

TIIVISTELMÄ

Ostovoimapariteettien (OVP)* avulla voidaan mitata maiden välisiä hintaeroja. Euroopan unioni (EU) on sopinut niiden laskemista koskevista säännöistä kansallisten tilastolaitosten ja Eurostatin, EU:n tilastotoimiston, kanssa. Säännöillä pyritään parantamaan kerättyjen tietojen laatua ja vertailukelpoisuutta.

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella vahvistetaan ostovoimapariteettien kehittämistä, tuottamista ja levittämistä koskevat säännöt ja eri osapuolten vastuut.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Roolit ja vastuut

• Eurostat laskee OVP:t jokaiselle kalenterivuodelle. Sen tehtäviin kuuluu
  • koordinoida perustiedon hankintaa,
  • kerätä tietoja EU-maista ostovoimapariteettien laskemista varten,
  • laskea ja julkaista ostovoimapariteetit,
  • kehittää menetelmiä EU-maita kuultuaan ja tiedottaa niistä.
• EU-maiden on
  • noudatettava asetuksessa vahvistettua perusaineiston hankkimismenettelyä,
  • annettava hyväksyntä niiden vastuulla oleville tutkimustuloksille sen jälkeen kun tietojen validointiprosessi on saatettu loppuun,
  • hyväksyttävä tietojenkeruumenetelmät ja tarkistettava Eurostatin tuottamien tietojen uskottavuus.

Laadunvalvonta

• Jokaisen maan on pidettävä kirjaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Niiden ostovoimapariteettien laadintaprosessi on arvioitava vähintään 6 vuoden välein.

Julkaistut tulokset

• Eurostat julkaisee tulokset kolmen vuoden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Tuloksiin sisältyvät vähintään seuraavat tiedot:
  • OVP:t bruttokansantuotteen (BKT) tasolla,
  • OVP:t kotitalouksien yksilöllisistä kulutusmenoista ja todellisesta yksilöllisestä kulutuksesta*,
  • hintatasoindeksit* suhteessa EU:n keskiarvoon,
  • BKT, kotitalouksien yksilölliset kulutusmenot ja todellinen yksilöllinen kulutus sekä vastaavat luvut asukasta kohden ostovoimastandardina* ilmaistuna.

Ostovoimapariteettien käyttö

Ostovoimapariteetteja käytetään laskettaessa

• EU:n rakennerahastojen ja investointirahaston osoittamia varoja; kansallista BKT:tä henkeä kohti ostovoimapariteetin mukaan käytetään rakennerahastotukeen oikeutettujen alueiden luettelon laadinnassa sekä kullekin alueelle myönnettävän rahoituksen määrän määrittämisessä,
• korjauskertoimia, joita sovelletaan EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

Saatavilla olevat tuet

• Koska OVP:t ovat pohjimmiltaan kansainvälisiä tilastoja ja niillä on vain rajattu kansallinen tarkoitus, Eurostat myöntää rahoitustukea, joka kattaa enintään 70 prosenttia niiden EU-maiden kustannuksista, jotka ovat tukikelpoisia avustuksia koskevien sääntöjen perusteella (asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 - EU:n varainhoitoasetus).

MILLOIN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta sovelletaan 9. tammikuuta 2008 alkaen.

Lisätietoja:

• Ostovoimapariteetit: yleiskatsaus Eurostatin verkkosivustolla
• Ostovoimapariteetit: tilastot kuvallisessa muodossa Eurostatin verkkosivustolla.

KESKEISET TERMIT

* Ostovoimapariteetit (OVP): maiden välisten hintatasoerojen indikaattorit. Ne mahdollistavat suoran vertailun sen suhteen, kuinka monta rahayksikköä tarvitaan tietyn tavaramäärän tai palvelun ostamiseen eri maissa.

* Kotitalouksien kulutusmenot: kotitalouksille tavaroiden tai palveluiden kulutuksesta aiheutuvat menot.

* Todellinen yksilöllinen kulutus: kotitalouksien, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja julkisyhteisöjen yksilöllisten kulutusmenojen kokonaisarvo. Yksittäisten tavaroiden ja palveluiden määrä, jonka kotitaloudet todella kuluttavat verrattuna siihen, mitä ne ostavat.

* Hintatasoindeksit: OVP:n suhde valuuttakurssiin. Ne kertovat maiden väliset hintatasoerot ilmoittamalla, kuinka monta yhteisen valuutan yksikköä tarvitaan saman aggregaattitason tai analyyttisen kategorian määrän ostamiseen kussakin maassa.

* Ostovoimastandardi: keinotekoinen yhteinen valuutta, jossa kansantalouden tilinpidon aggregaatit (esim. aggregoitu kulutus, aggregoidut investoinnit) ilmaistaan, kun ne mukautetaan hintatasoeroihin ostovoimapariteettien avulla. Näin tuloksia voidaan vertailla.

Viimeisin päivitys: 13.08.2015