Rikoksen uhreille toisissa EU-maissa maksettavat korvaukset
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Direktiivi 2004/80/EY – rikoksen uhreille maksettavat korvaukset
DIREKTIIVIN TARKOITUS
-
Sillä luodaan yhteistyöjärjestelmä, jonka avulla rikoksen uhrit voivat saada korvauksia riippumatta siitä, missä Euroopan unionin (EU) maassa rikos on tehty.
-
Järjestelmä toimii EU-maissa tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perusteella.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Direktiivissä on kaksi pääkohtaa.
-
Siinä edellytetään, että kaikilla EU-mailla on oltava korvausjärjestelmä niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreille. Tällaisten järjestelmien organisaatio ja toiminta jätetään kunkin EU-maan omaan harkintaan.
-
Sillä luodaan EU:n laajuinen yhteistyöjärjestelmä, joka perustuu näille kansallisille järjestelmille.
Riittävän korvauksen takaaminen
Riittävien korvausten takaaminen uhreille voi olla vaikeaa,
-
jos rikoksentekijällä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tai
-
rikoksentekijää ei ole saatu selville tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa syytettä (mahdollisuutta saada korvauksia rikoksentekijältä käsitellään direktiivissä 2012/29/EU, jolla vahvistetaan rikosten uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset).
Direktiivissä edellytetään, että uhrit
-
saavat korvauksen riippumatta siitä, mikä on heidän asuinmaansa tai missä EU-maassa rikos on tehty
-
saavat oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset – tarkan summan päättäminen jätetään sen EU-maan harkintaan, jonka alueella rikos on tehty.
Yhteistyö
Kaikkien EU-maiden piti perustaa kansalliset järjestelmät, jotka tarjoavat oikeudenmukaisia ja riittäviä korvauksia, 1. heinäkuuta 2005 mennessä. Direktiivillä perustetaan kansallisten viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä helpottamaan uhrien mahdollisuutta saada korvauksia kaikkialla EU:ssa.
-
Henkilöt, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi muussa kuin asuinmaassaan, voivat pyytää asuinmaansa viranomaiselta (avustava viranomainen) tietoa siitä, miten korvaushakemus täytetään.
-
Kyseinen kansallinen viranomainen välittää hakemuksen sen EU-maan kansalliselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty (päättävä viranomainen) ja joka on vastuussa hakemuksen arvioimisesta ja korvauksen maksamisesta.
-
Kaikki yhteydenpito on hoidettava päättävän maan kielellä. Euroopan komissio on laatinut vakiomuotoiset lomakkeet uhrien korvauksia koskevien hakemusten ja päätösten toimittamista varten.
-
Direktiivillä luodaan yhteysviranomaisten järjestelmä kuhunkin EU-maahan yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä tilanteissa. Yhteysviranomaiset kokoontuvat säännöllisesti. Lisätietoja löytyy Euroopan oikeusportaalista.
MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?
Se tuli voimaan 26. elokuuta 2004. EU-maiden piti saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään 1. tammikuuta 2006 mennessä.
TAUSTAA
Lisätietoja:
ASIAKIRJA
Neuvoston direktiivi 2004/80/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15–18)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission päätös 2006/337/EY, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2006, vakiolomakkeiden vahvistamisesta korvaushakemusten ja -päätösten toimittamista varten rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY mukaisesti (EUVL L 125, 12.5.2006, s. 25–30)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57–73)
Viimeisin päivitys: 08.12.2015