Euroopan unionin politiikkoja rahoitetaan yhteisön talousarviosta. Yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset ovat merkittävä riski, joilta suojautuminen tehokkaalla tavalla on välttämätöntä. Komissio on tehnyt ehdotuksen direktiiviksi, joka koskisi yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaamista kansallista rikoslainsäädäntöä lähentämällä.

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta [KOM(2001) 272 lopullinen, EYVL C 240 E, 28.8.2001].

Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta [KOM(2002) 577 lopullinen - EUVL C 71 E, 25.3.2003].

Sekä EU:n toimielimet että sen jäsenvaltiot tunnustavat yhteisön taloudellisten etujen tehokkaan suojaamisen tärkeyden. Jotta voitaisiin entistä tehokkaammin torjua yhteisön etuja vahingoittavia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, jäsenvaltiot allekirjoittivat 26. heinäkuuta 1995 yleissopimuksen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta sekä useita siihen liittyviä pöytäkirjoja, joissa määrätään muun muassa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöjä lähentävistä toimenpiteistä. Koska kaikki jäsenvaltiot eivät edelleenkään ole ratifioineet näitä asiakirjoja, komissio päätti esittää direktiiviehdotuksen, joka perustuu Amsterdamin sopimuksella EY:n perustamissopimukseen sisällytettyyn 280 artiklaan ja käsittää suurimman osan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen määräyksistä.

Direktiiviehdotuksessa määritellään aluksi joitakin keskeisiä käsitteitä, kuten "yhteisön virkamies", "kansallinen virkamies" ja "oikeushenkilö". Sen jälkeen säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta saattaa yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavat petokset, lahjonta ja rahanpesu rikollisiksi ja rangaistaviksi teoiksi.

Euroopan yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuva petos voi olla niin tuloihin kuin menoihinkin liittyvä tahallinen teko tai laiminlyönti, joka koskee

Jotta teko voidaan luokitella petokseksi, sen seurauksena on oltava yhteisön yleiseen talousarvioon sisältyvien varojen väheneminen tai yhteisön varojen pidättäminen oikeudettomasti. Vakavan petoksen rajaksi vahvistavat jäsenvaltiot erikseen tietyn vähimmäismäärän, joka saa olla enintään 50 000 euroa.

Lahjuksen ottamisella tarkoitetaan virkamiehen tahallista tekoa, jolla hän vaatii tai ottaa vastaan mitä tahansa etuja tai hyväksyy lupauksen sellaisista eduista korvaukseksi siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai pidättyy virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimasta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan tavalla, joka vahingoittaa tai uhkaa yhteisön taloudellisia etuja. Lahjuksen antamisella tarkoitetaan tahallista tekoa, jolla luvataan tai annetaan virkamiehelle mitä tahansa etuja siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai pidättyy virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimasta virkatehtävissään tai virkatehtäviensä hoitamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan siten, että se vahingoittaa tai uhkaa yhteisön taloudellisia etuja.

Jäsenvaltioiden on rinnastusperiaatteen mukaisesti varmistettava, että yhteisön virkamiesten tekemiin petos- ja lahjusrikoksiin sovelletaan samaa kohtelua kuin niiden kansallisten virkamiesten tekemiin rikoksiin.

Laittomien toimintatapojen tahallisuus on aina määritettävä objektiivisten tosiseikkojen perusteella.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta henkilöt, joilla on yrityksessä päätös- tai valvontavaltaa, voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Oikeushenkilön vastuu on määriteltävä niin, ettei se sulje pois sellaisten luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka ovat tekijöitä, yllyttäjiä tai avunantajia rikoksessa. Jäsenvaltioiden on säädettävä oikeushenkilöille langetettavista seuraamuksista, joita ovat esimerkiksi liiketoimintakielto tai asettaminen tuomioistuimen valvontaan.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki edellä mainitut toimintatavat (petokset, lahjonta ja rahanpesu) sekä avunanto ja yllytys tällaisiin toimintatapoihin ja (lahjontaa lukuun ottamatta) tällaisten toimintatapojen yrittäminen säädetään rangaistaviksi. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä vapausrangaistuksista, joita määrätään vakavissa petostapauksissa. Vähäisestä petoksesta, jossa on kyse 4 000:ta euroa pienemmästä summasta, jäsenvaltiot voivat säätää muitakin kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Jäsenvaltioiden on myös sallittava tässä ehdotuksessa tarkoitetun toiminnan tekovälineiden sekä kyseisestä toiminnasta syntyvän omaisuuden ja hyödyn takavarikko ja menetetyksi tuomitseminen. Takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista käsitellään jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että komissio voi tarjota niille toimivaltaisten kansallisten viranomaisten aloittamien tutkimusten koordinointia helpottavaa teknistä ja operatiivista apua.

Jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tai pitää voimassa direktiivissä säädettyä tiukempia kansallisia säännöksiä varmistaakseen yhteisön taloudellisten etujen tehokkaan suojan.

Viitteet ja menettely

Ehdotus	Virallinen lehti	Menettely
KOM(2002) 577	Euroopan unionin virallinen lehti C 71 E, 25.03.2003	COD/2001/0115
KOM(2001) 272	Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 240 E, 28.8.2001	COD/2001/0115