Asianosaisten kohtaamat ongelmat rajatylittävissä riita-asioissa - vihreä kirja

1) TAVOITE

Tavoitteena on tutkia, mitä ongelmia EU:n kansalaisilla on oikeusavun saamisessa silloin, kun he ovat asianosaisina oikeudenkäynnissä, joka käydään muussa kuin heidän omassa jäsenvaltiossaan. Samoin on tavoitteena kartoittaa uudistusmahdollisuuksia.

2) ASIAKIRJA

Komission vihreä kirja, annettu 9 päivänä helmikuuta 2000, Oikeusapu riita-asioissa: Asianosaisten kohtaamat ongelmat rajatylittävissä riita-asioissa [KOM(2000) 51 lopullinen - ei vielä julkaistu].

3) TIIVISTELMÄ

1. Yritysten ja yksityishenkilöiden käyttäessä yhä enemmän perustamissopimuksen takaamia oikeuksiaan (erityisesti oikeutta henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen) kasvaa myös rajatylittävien erimielisyyksien mahdollisuus Euroopan unionissa.

2. Kun yritys tai yksityishenkilö on vaarassa tulla haastetuksi oikeuteen tai haluaa nostaa kanteen jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, saattaa jokin seuraavista oikeusavun muodoista tulla tarpeeseen:

• maksuton tai tavallista huokeampi oikeudellinen neuvonta tai asianajoapu oikeudessa
• osittainen tai täydellinen vapauttaminen muista kustannuksista, kuten tuomioistuinten suoritemaksuista
• suora taloudellinen tuki riita-asian käsittelyyn liittyvien muiden kustannusten korvaamiseen.

3. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen takaamiin oikeuksiin kuuluu oikeus nostaa kanne tai olla vastaajana jonkin muun jäsenvaltion kuin omansa tuomioistuimessa samoin oikeuksin kuin kyseisen maan kansalaiset.

4. Eri jäsenvaltioiden oikeusapujärjestelmien väliset perusluonteiset erot hankaloittavat kuitenkin tämän oikeuden käyttöä.

5. Joissakin tapauksissa unionin kansalaisen, joka on riita-asian osapuolena jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, täytyy täyttää jotkin kansalaisuutta tai asuinpaikkaa koskevat ehdot saadakseen kyseisen jäsenvaltion tai oman maansa oikeusapua. Toisissa tapauksissa riita-asian rajatylittävästä luonteesta johtuvat lisäkustannukset voivat vaikeuttaa asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi toisessa jäsenvaltiossa.

6. Tilanteen korjaamiseksi kehotti Tampereen Eurooppa-neuvosto 15. ja 16. lokakuuta 1999 pidetyssä kokouksessaan komissiota laatimaan ehdotuksia vähimmäisvaatimuksiksi, joilla varmistetaan oikeusavun riittävä saatavuus rajatylittävissä riita-asioissa Euroopan unionin alueella.

7. Vihreä kirja oikeusavusta yksityisoikeudellisissa asioissa on ensimmäinen askel kohti tämän tavoitteen saavuttamista.

Vihreässä kirjassa komissio tarkastelee niitä ongelmia, joita EU:n kansalaisilla on oikeusavun saamisessa silloin, kun he ovat asianosaisina muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan käytävässä oikeudenkäynnissä, ja kartoittaa uudistusmahdollisuuksia. Komissio kehottaa kaikkia asianosaisia osallistumaan keskusteluun toimittamalla vihreän kirjan eri osia koskevat kommentit komissiolle 31. toukokuuta 2000 mennessä.

8. Komission määrittelemät hankaluudet liittyvät

• oikeusapua hakeviin henkilöihin (kuuluminen tai kuulumattomuus johonkin oikeusavun mahdollisten hakijoiden ryhmään);
• hakijan taloudellista asemaa ja riita-asian sisältöä koskeviin ehtoihin (missä määrin jonkin valtion lainsäädännössä määritellyt kelpoisuusehdot täyttyvät jossakin tietyssä tapauksessa);
• riita-asian rajatylittävästä luonteesta aiheutuviin lisäkustannuksiin;
• vaikeuksiin löytää pätevä lakimies;
• oikeusavun hakumenettelyihin;
• tiedotukseen ja koulutukseen;
• kansallisten oikeusapujärjestelmien uudistamiseen.

Oikeusapuun oikeutetut henkilöt

8. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot myöntävät oikeusapua ainoastaan niiden omissa tuomioistuimissa käsiteltäviin oikeudenkäynteihin. Niiden unionin kansalaisten, jotka ovat riita-asian osapuolena jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, tulee hakea oikeusapua kyseisestä jäsenvaltiosta.

9. Useilla jäsenvaltioilla on eräitä kansallisuuteen, asuinpaikkaan tai maassa oleskelun luonteeseen liittyviä ehtoja oikeusavun myöntämiselle. Rajatylittävän riita-asian osapuoli saattaa siten joutua tilanteeseen, jossa hänellä ei ole oikeutta oikeusapuun omassa maassaan eikä siinä maassa, jossa riita-asia on vireillä.

10. Tämä tilanne näyttää poikkeavan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan kaikilla, joilla on yhteisön oikeudesta johtuvia oikeuksia (mukaan luettuna oikeus vastaanottaa palveluja tai ostaa tavaroita toisesta jäsenvaltiosta), on käsittelyvaltion kansalaisten kanssa yhdenvertaiset oikeudet. Nämä oikeudet koskevat sekä virallista oikeutta nostaa kanteita että kanteiden nostamiseen liittyviä käytännön edellytyksiä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12 artikla, jossa kielletään kansallisuuteen perustuva syrjintä, ei salli myöskään oikeusavun riippuvan hakijan asuinmaasta tai fyysisestä läsnäolosta maassa, jossa oikeusapua haetaan.

11. EY-tuomioistuimen antamien tuomioiden lisäksi ei ole selkeitä asiakirjoja, joissa täsmennettäisiin jäsenvaltioille niiden perustamissopimuksen 12 artiklasta johtuvia velvoitteita.

Jotkin kansainväliset yleissopimukset sisältävät oikeusapuun liittyviä säännöksiä, mutta niiden soveltamisesta ei ole riittävää selvyyttä (Euroopan ihmisoikeussopimuksen tapauksessa) tai varmuutta, koska suurin osa jäsenvaltioista ei ole ratifioinut niitä (kuten Haagin yleissopimusta vuodelta 1980 kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta).

12. Tämän lainsäädännöllisen puutteen korjaamiseksi komissio ehdottaa, että helposti kansalaisten saatavilla oleviin asiakirjoihin tulisi sisällyttää velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on taattava unionin kansalaisille oikeus oikeusapuun. Velvoite voitaisiin mahdollisesti ulottaa koskemaan myös sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka asuvat vakinaisesti jossakin jäsenvaltiossa.

Hakijan taloudellista asemaa ja riita-asian sisältöä koskevat ehdot

13. Kuuluminen johonkin mahdollisten oikeusavun saajien luokkaan (oikeusapuun oikeutetut henkilöt) ei ole riittävä peruste oikeusavun saamiselle jossakin toisessa jäsenvaltiossa.

14. Oikeusavun hakijan on myös osoitettava täyttävänsä hakijan taloudellista asemaa ja riita-asian sisältöä koskevat ehdot:

• Hakijan on täytettävä käsittelijäjäsenvaltion lainsäädännön mukaiset, erityisesti hakijan taloudellista asemaa ja oikeusapuhakemuksen kohteena olevan asian aiheellisuutta koskevat erityisehdot.
• Hakijan on myös todistettava, että oikeusapua on saatavilla senlaatuiseen oikeudenkäyntiin, jossa hän on osallisena.

15. Tulo- ja varallisuusrajoissa, joiden nojalla eräissä jäsenvaltioissa määritellään hakijan oikeus saada oikeusapua, ei oteta huomioon jäsenvaltioiden välisiä tuloeroja.

Tämän vuoksi sellainen oikeusavun hakija, jonka asuu kustannustasoltaan riita-asian käsittelijävaltiota kalliimmassa jäsenvaltiossa, saattaa pidättäytyä panemasta vireille rajatylittävää riita-asiaa, koska asian käsittelijävaltiossa hänellä ei ehkä olisi oikeutta oikeusapuun.

Komission mukaan tällaiset syrjintätilanteet voitaisiin välttää, jos riita-asian käsittelijävaltiossa käytettäviä tulo- ja varallisuuskriteerejä mukautettaisiin kyseisten kahden maan väliset elinkustannuserot huomioon ottavan "kalliinpaikanlisän" avulla.

16. Toinen hankaluus liittyy oikeusapupyynnön kohteena olevan asian aiheellisuuden selvittämiseen. Useimmissa jäsenvaltioissa aiheellisuusselvitys perustuu arviointikriteereihin, jotka jättävät arvioijalle paljon harkinnanvaraa.

Komissio peräänkuuluttaa suurempaa avoimuutta tässä asiassa.

17. Komissio toteaa oikeusapupyynnön kohteena olevan riita-asian laatua koskevista ehdoista, että jotkin jäsenvaltiot epäävät oikeusavun tietyissä tuomioistuimissa (kuten hallinnollisissa tuomioistuimissa) tai tietyntyyppisiltä kanteilta (kuten kunnianloukkauskanteilta).

Riita-asian rajatylittävästä luonteesta aiheutuvat lisäkustannukset

18. Rajatylittävän riita-asian osapuolelle voi nimenomaan asian rajatylittävästä luonteesta aiheutua useita lisäkustannuksia, kuten

• kulut, jotka aiheutuvat tarpeesta palkata kaksi asianajajaa
• käännös- ja tulkkauskustannukset
• sekalaiset kulut, kuten asianosaisten, todistajien ja asianajajien ylimääräiset matkakulut jne.

Näiden lisäkustannusten ei tulisi vaikeuttaa oikeussuojan saatavuutta.

Vaikeudet löytää pätevä lakimies

19. Rajatylittävässä riita-asiassa asianosaisella voi olla vaikeuksia löytää käsittelijämaassa asianajajaa, joka on pätevä esiintymään toimivaltaisissa tuomioistuimissa, jolla on kokemusta käsiteltävästä asiasta ja joka puhuu samaa kieltä kuin asianosainen.

20. Ongelman ratkaisemiseksi komissio ehdottaa luotavaksi tietokantoja oikeusalan ammattien edustajista.

Samalla tiettyyn asiantuntijaverkostoon kuuluvia asianajajia voitaisiin pätevöittää toimimaan oman maansa lisäksi yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa rajatylittäviin asioihin erikoistuneina asianajajina.

Oikeusavun hakumenettelyt

21. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi voivat asianosaisen oikeussuojan saatavuutta rajatylittävässä riita-asiassa vaikeuttaa myös oikeusavun hakumenettelyt jossakin toisessa jäsenvaltiossa.

22. Vaikka suurin osa jäsenvaltioista onkin ratifioinut maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista koskevan eurooppalaisen sopimuksen vuodelta 1977 ("Strasbourgin sopimus"), sopimuksen käyttö on varsin vähäistä, koska jäsenvaltioissa ei riittävästi tunneta oikeutta oikeusavun saamiseen ulkomailla eikä sopimuksella oikeusavun hakemista varten luotuja menettelyjä.

23. Kaksi ratkaisua näyttäisi varteenotettavalta:

• Annetaan suositus sopimuksen ratifioimisesta ja soveltamisesta kaikissa jäsenvaltioissa.
• Luodaan unionin tasolla järjestelmä maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista varten. Järjestelmän mallina voitaisiin käyttää oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 26. toukokuuta 1997 tehtyä yleissopimusta.

Tiedotus ja koulutus

24. Tähän mennessä tiedotus oikeusavun saamiseen liittyvistä oikeuksista sekä hakumenettelyistä on kohdistunut enemmän kansallisiin viranomaisiin kuin kansalaisiin.

25. Vuoden 2000 alusta lähtien Internet-sivusto "Vuoropuhelu kansalaisten kanssa" sekä sen sisältämä opas "Kuinka turvata oikeutensa Euroopan yhtenäismarkkinoilla" ovat tarjonneet kansalaisille tietoa niistä mahdollisuuksista, joita heillä on avun saamiseen oikeuksiensa käyttöön liittyvissä ongelmissa.

Saatavilla on myös vuonna 1995 laadittu, ennen kaikkea asianajajien ammattikunnalle suunnattu opas oikeusavusta ja oikeudellisesta neuvonnasta Euroopan talousalueella.

26. Kansallisia viranomaisia tulisi kehottaa levittämään laajemminkin näitä kahta opasta. Tätä toimenpidettä voitaisiin täydentää edistämällä valtion virastoille ja oikeusapukysymyksiä hoitaville ammattiryhmille (esim. asianajajille, tuomareille, poliiseille ja maahanmuuttoviranomaisille) tarkoitettua koulutusta ja tiedotusta sekä suuntaamalla tukitoimia oikeusapukysymyksiä hoitaville asianajajille.

Kansallisten oikeusapujärjestelmien uudistaminen ja muut toimet oikeussuojan varmistamiseksi

27. Useissa jäsenvaltioissa on pohdittu mahdollisuuksia uudistaa kansallista oikeusapujärjestelmää. Komissio tähdentää, että uudistusten ei tulisi vaarantaa unionin tavoitetta oikeusapua koskevien vähimmäisvaatimusten täyttymisestä.

See also

Katso myös:

Komission oikeus- ja sisäasioiden pääosaston www-sivusto "Vapaus, turvallisuus ja oikeus":

• Jäsenmaiden välinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa on EU:n henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikanala (EN)

Euroopan parlamentin www-sivusto "Vapaus, turvallisuus ja oikeus":

• Tietosivu (EN) (FR)
• Tulostaulu (EN) (FR).

Viimeisin päivitys 21.11.2003