Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen: Daphne-ohjelma

Ohjelman tavoitteena oli panna täytäntöön välineet, joilla halutaan varmistaa, että lasten, nuorten ja naisten fyysistä ja henkistä terveyttä suojellaan riittävässä määrin ja ehkäistään heihin kohdistuvaa väkivaltaa (tällä tarkoitetaan myös seksuaalista hyväksikäyttöä); tämä toteutetaan ehkäisytoimin ja antamalla apua uhreille niin, että he välttyvät joutumasta uudelleen väkivallan uhreiksi. Tämä ohjelma raukesi vuoden 2003 lopussa ja korvattiin Daphne II -ohjelmalla.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 293/2000/EY, tehty 24 päivänä tammikuuta 2000, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (DAPHNE-ohjelma 2000-2003) [EYVL L 34, 9.2.2000].

TIIVISTELMÄ

Tässä päätöksessä käsitellään ensinnäkin käsitettä "väkivalta", jonka uhreja lapset, nuoret ja naiset voivat olla. Kun tekstissä määritellään tällaisten julmuuksien seurauksia, siinä lainataan termiä "terveys" Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan: terveydellä tarkoitetaan täydellistä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, eikä pelkästään sitä, että ihminen ei ole sairas tai vammainen.

Se, että maailmanlaajuisesti tarvitaan selkeitä toimia ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja väkivallan lopettamiseksi, on asia, joka on ollut jo pitkään eri tasoilla ja kaikin eri tavoin tunnustettu asia.

Tältä osin on jo ryhdytty moniin toimenpiteisiin, joista mainittakoon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva vuoden 1979 Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1989 yleissopimus lapsen oikeuksista, Beijingissä vuonna 1995 järjestetyssä naisten maailmankonferenssissa hyväksytty toimintaohjelma, Tukholman vuoden 1996 julistus sekä toimintaohjelma, joka hyväksyttiin ensimmäisessä alaikäisillä käytävää kauppaa vastustavassa maailmankongressissa.

Myös neljän vuoden pituisen (2000-2003) Daphne-ohjelman tavoitteena oli jakaa tietoa lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta niin, että ohjelma tarjosi täydentävää apua jo olemassa olevien ohjelmien lisäksi. Vaikka lukuisia hankkeita sisältävällä kansallisella toiminnalla on yleensä olennaisen tärkeä merkitys aloitteiden menestymisen kannalta, yhteisön toiminta tuo asiaan lisäarvoa.

Ohjelma oli alku eurooppalaiselle yhteistyölle, jota harjoittavat kansalaisjärjestöt sekä hyväntekeväisyysjärjestöt, joilla on suuri merkitys lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä. Ne tarjoavat usein sellaisia palveluja, joita viranomaiset eivät kykene tarjoamaan tai joita varten niillä ei ole tarvittavaa pätevyyttä. Yhteiskunta hyötyy merkittävästi siitä, että kansalaisjärjestöjen kokemusten, ideoiden ja ohjelmien hyödyntämistä edistetään ja että niitä levitetään koko yhteisön alueella, ja siitä, että näitä asioita jaetaan vastaavanlaisten järjestöjen kanssa muissa jäsenvaltioissa.

Toimet, joita kansalaisjärjestöt ehdottivat tämän ohjelman puitteissa, koskivat yhtäältä eurooppalaisten verkostojen luomista ja vahvistamista ja toisaalta sellaisten uudistavien pilottihankkeiden toteuttamista, joista saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää muissa jäsenvaltioissa ja muilla alueilla tuomalla näin lisäarvoa koko Euroopan laajuisesti. Daphne-ohjelman kautta voitiin muun muassa edistää hyvien käytäntöjen levittämistä. Juuri tässä mielessä Euroopan unionilla on merkittävä rooli, vaikka toissijaisuudelle jätetäänkin samalla riittävästi tilaa.

Tarkoituksena oli järjestää tiedotuskampanjoita yleisön tietoisuuden lisäämiseksi niistä vahingollisista henkilökohtaisista ja sosiaalisista vaikutuksista, joita väkivallalla on uhreihin, heidän perheisiinsä, sosiaaliseen ryhmään ja yhteiskuntaan yleensä.

Kansalaisjärjestöjen toiminnalla haluttiin parantaa ja kehittää seuraavia toimia:

• tiedon jakaminen, koordinointi ja yhteistyö (eri jäsenvaltioiden kansalaisjärjestöjen sekä hyväntekeväisyysjärjestöjen välillä sekä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten välillä, mukaan luettuina poliisiviranomaiset ja sosiaalityöntekijät)
• yleisön tietoisuuden lisääminen ja parhaiden käytänteiden vaihtaminen pilottihankkeiden ja tutkimusohjelmien avulla.

Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden liittymistä edeltävää strategiaa ajateltaessa ja ihmisoikeuksien lujittamisen edistämiseksi Daphne-ohjelma haluttiin avata kyseisille maille, samoin kuin Euroopan talousalueelle (ETA), Kyprokselle, Maltalle ja Turkille erityismääräysten mukaisesti.

Kun ohjelma pantiin täytäntöön, komissiota avusti neuvoa-antava komitea, joka koostui kunkin jäsenvaltion edustajista ja jonka puheenjohtajana komissio toimi.

Lisäksi komissio ryhtyi tarvittaviin toimiin ohjelman seurannan sekä jatkuvan kehittymisen varmistamiseksi. Tältä osin komissio esitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ohjelman toisen toimintavuoden aikana ja ohjelman päätyttyä. Kertomukset toimitettiin myös talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

Daphne-ohjelman talousarvioksi, joka kattoi ajanjakson 1.1.2000-31.12.2003, vahvistettiin 20 miljoonaa euroa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Daphne-ohjelmasta (2002-2003) [KOM(2002) 169 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Vuosiksi 2000-2003 laaditun Daphne-ohjelman toteuttamista tehdyn päätöksen N:o 293/2000/EY 9 artiklassa määrätään, että komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen.

Kertomuksessa kuvataan, miten ohjelma on edistynyt, ja siinä esitetään yhteenveto merkittävimmistä sen avulla tehdyistä saavutuksista. Komissio on tyytyväinen siihen, että ohjelma on ollut menestys kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Vuonna 2000 ja 2001 Daphne-ohjelmalla rahoitettiin 73 uutta hanketta. Tämä todistaa, että kaikenlaista väkivaltaa (perheväkivaltaa, naisiin, sekä etnisiin vähemmistöihin ja vammaisiin kohdistuvaa väkivaltaa) ehkäiseviä hankkeita rahoittamalla ohjelmalla vastataan kansalaisyhteiskunnan hyvin voimakkaisiin tarpeisiin.

Ohjelmalla rahoitettavista hankkeista voidaan todeta, että arviointikertomus tuo esiin seuraavat suuntaukset:

• Toiminta-aloista voidaan todeta, että kaikenlainen seksuaalinen väkivalta on selkeästi yksi niistä kohteista, jotka sisältyvät ohjelmalla rahoitettaviin hankkeisiin. Muita kohteita ovat perheväkivalta, Internetin kautta harjoitettava sekä lapsiin kohdistuva väkivalta.
• Valtaosa hankkeista koskee väkivallan ehkäisyä ja siltä suojelua, mutta ne sisältävät myös muita tavoitteita, kuten lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, uhrien hoitoa sekä väkivaltaan syyllistyneiden hoitamista.
• Käytetyistä menetelmistä ja keinoista verkoston luominen on merkittävin asia, sen jälkeen tulee hyvien käytäntöjen, materiaalin tuotannon sekä yleisön tietoisuuden lisäämisen sekä koulutuksen seuranta.

Kertomuksen mukaan asiaa käsittelevät järjestöt ovat kiistattomasti hyötyneet siitä, että ne ovat osallistuneet eurooppalaisiin kumppanuushankkeisiin Daphne-ohjelman kautta, olipa kyse sitten siitä, mitä ne ovat asiasta oppineet, miten ne ovat lujittaneet omia koordinointi- tai hallintavalmiuksiaan, tai yksinkertaisesti siitä, miten ne ovat parantaneet omaa imagoaan. Daphne-ohjelman avulla on jatkettu kansalaisjärjestöjen toiminnan tehostamista kaikilla tasoilla, minkä ansiosta on luotu useita eri kumppanuuksia ja liittoja, jotka omalta osaltaan edistävät yhä johdonmukaisempien väkivaltaa ehkäisevien eurooppalaisten politiikkojen toteuttamista.

Joulukuussa 2001 toisessa kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäisevän maailmanlaajuisen konferenssin (Jokohama) yhteydessä kansainvälinen yhteisö tunnusti, että Daphne-ohjelma on merkittävä väline väkivallan ehkäisyssä.

Viimeisin päivitys 16.08.2007