Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I)

Asetuksessa säädetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa Euroopan unionin (EU) maissa.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa määritetään tuomioistuinten toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Siinä säädetään, että Euroopan unionin (EU) maassa annettu tuomio on tunnustettava toisessa EU-maassa ilman eri menettelyä, paitsi jos tuomion tunnustaminen on riidan kohteena. Tuomio on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi, kun asiakirjojen muodollinen tarkastus on suoritettu. Tuomioistuimen ei kuitenkaan ole mahdollista ottaa viran puolesta huomioon asetuksen mukaisia täytäntöönpanon epäämisperusteita. Asetusta ei sovelleta vero- ja tulliasioihin, hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä myöskään seuraaviin asioihin

• luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus tai oikeustoimikelpoisuus, avioliittoa koskevat asiat, testamentti- ja perintöasiat
• konkurssit
• sosiaaliturva
• välimiesmenettely.

Toimivaltaa koskeva yleissääntö

Perusperiaatteena on, että toimivalta on sen EU-maan tuomioistuimella, missä vastaajalla – kansalaisuudesta riippumatta – on kotipaikka. Kotipaikka määritellään sen EU-maan lainsäädännön mukaan, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä. Jos asianosaisen kotipaikka ei ole EU-maassa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, tuomioistuimen on ratkaistessaan, onko asianosaisen kotipaikka toisessa EU-maassa, sovellettava tuon EU-maan lakia. Yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden kotipaikka määräytyy niiden sääntömääräisen kotipaikan, keskushallinnon tai päätoimipaikan sijainnin mukaan. Trustin kotipaikan ratkaisee se tuomioistuin, jossa asia on vireillä, soveltamalla kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiään .

Kanteen vireillepano toisessa EU-maassa

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta perusperiaatteesta poiketen kanne voidaan tietyissä tapauksissa panna vireille myös toisen EU-maan tuomioistuimessa. Tällaiset tapaukset on lueteltu asetuksessa: erityinen tai yksinomainen toimivalta sekä toimivalta vakuutusasioissa ja kuluttaja- ja työsopimusasioissa.

Tuomioistuinten erityiseen toimivaltaan kuuluvat esimerkiksi seuraavat

• sopimuksia koskevat asiat (yleensä sen paikkakunnan tuomioistuin, missä velvoite on täytetty tai täytettävä)
• elatusvelvollisuusasiat (yleensä sen paikkakunnan tuomioistuin, missä elatusapuun oikeutettu asuu)
• tuottamusvastuu – sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevat asiat (sen paikkakunnan tuomioistuin, missä vahinko sattui tai saattaa sattua).

Vakuutusasioissa vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa kanne siinä EU-maassa, missä tämän kotipaikka on, tai jos kanteen nostaa vakuutuksenottaja, vakuutettu tai edunsaaja, sen EU-maan tuomioistuimessa, missä kantajan kotipaikka on. Asiassa, joka koskee vastuuvakuutusta tai kiinteää omaisuutta koskevaa vakuutusta, kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui.

Asetuksessa on säännöksiä myös toimivallasta kuluttajasopimuksia koskevissa riita-asioissa. Kuluttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ammatin- tai elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen, joka ei liity kuluttajan omaan ammattiin tai elinkeinotoimintaan. Kuluttajasopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka kuluttaja on tehnyt henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista toimintaa tai elinkeinotoimintaa EU:n alueella. Sillä ei tarkoiteta muita kuljetussopimuksia kuin yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä. Tässä tarkoitettu kuluttajansuoja on taattu vain, jos sopimus koskee irtaimen kauppaa ja kauppahinta suoritetaan maksuerissä tai lainalla, joka on maksettava takaisin erissä, tai muulla luotolla. Muissa tapauksissa kuluttajansuoja taataan vain, jos sopimus on tehty henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista toimintaa tai elinkeinotoimintaa siinä EU-maassa, missä kuluttajalla on kotipaikka, tai joka suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen EU-maahan. Kuluttaja voi nostaa kanteen joko sen EU-maan tuomioistuimissa, missä vastaajan kotipaikka on, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kuluttajan (kantajan) kotipaikka on. Toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen EU-maan tuomioistuimissa, missä kuluttajan kotipaikka on.

Työsopimusasioissa työntekijä voi nostaa kanteen työnantajaansa vastaan joko sen EU-maan tuomioistuimessa, missä työnantajalla on kotipaikka, tai sen EU-maan tuomioistuimessa, missä työntekijä tavallisesti työskentelee. Jos työntekijä ei tavallisesti työskentele yhdessä ja samassa valtiossa, hän voi nostaa kanteen työnantajaa vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työntekijän palvelukseen ottaneen yrityksen kotipaikka on. Työnantajalla, jonka kotipaikka ei ole EU-maassa, mutta jolla on siellä sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan olevan kotipaikka kyseisessä maassa. Työnantaja voi nostaa kanteen työntekijää vastaan vain sen paikkakunnan tuomioistuimissa, missä työntekijällä on kotipaikka.

Seuraavilla tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta, kun kyseessä on

• esineoikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimus (sen EU-maan tuomioistuin, missä kiinteistö sijaitsee)
• yhtiön tai muun oikeushenkilön taikka niiden toimielinten päätösten pätevyys, mitättömyys tai purkaminen (sen EU-maan tuomioistuin, missä yhtiöllä tai oikeushenkilöllä on kotipaikka)
• julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyys (sen EU-maan tuomioistuin, missä rekisteriä pidetään)
• patentin, tavaramerkin, mallin tai senkaltaisten oikeuksien rekisteröinti tai pätevyys (sen EU-maan tuomioistuin, missä tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai missä tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut unionin säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan)
• tuomioiden täytäntöönpano (sen EU-maan tuomioistuin, missä täytäntöönpano on tapahtunut tai sen on määrä tapahtua).

Jos sopimuspuolet, joista ainakin yhdellä on kotipaikka EU:n alueella, ovat tehneet sopimuksen oikeuspaikan valinnasta riita-asiassa, sopimuspuolten määrittämillä tuomioistuimilla on toimivalta. Asetuksessa säädetään eräistä muodollisuuksista, joita on noudatettava tuomioistuimen toimivaltaa koskevissa sopimuksissa: sopimuksen on oltava kirjallinen tai sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä, tai kansainvälisessä kaupassa sellaisessa muodossa, joka vastaa sellaista kauppatapaa, jonka asianosaiset tuntevat.

Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka liittyvät toisiin saman asian vastaajiin, takaus- tai takautumisvaatimukseen tai sivullisvaatimusta koskevaan kanteeseen, vastakanteeseen sekä sopimusta koskevaan kanteeseen, joka voidaan yhdistää toiseen, esineoikeutta kiinteään omaisuuteen koskevaan kanteeseen.

Asetuksessa esitetään myös luotavaksi järjestelmä vireilläolon ja yhdessä käsiteltävien kanteiden ratkaisemiseksi.

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

EU-maassa annettu tuomio tunnustetaan toisissa EU-maissa ilman lisämenettelyä. Asetuksessa tuomiolla tarkoitetaan mitä tahansa EU-maan tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi. Ulkomaisen tuomion sisältämää asiaratkaisua ei saa ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

Tuomiota ei tunnusteta, jos

• tunnustaminen on selkeästi vastoin sen EU-maan oikeusjärjestyksen perusteita, missä tunnustamista pyydetään
• haastehakemusta ei ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa
• tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä EU-maassa, missä tunnustamista pyydetään
• tuomio on ristiriidassa toisessa EU-maassa tai EU:n ulkopuolisessa maassa samaa asiaa ja samoja asianosaisia koskevan, aikaisemmin annetun tuomion kanssa.

Tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos toisessa EU-maassa annettuun tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

Tuomio on pantava täytäntöön toisessa EU-maassa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka koskee hakemusta tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi.

Asetus korvaa vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen

Asetus korvaa vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen, jota sovellettiin EU-maiden välillä asetuksen voimaantuloon asti. Yleissopimusta sovelletaan edelleen niiden EU-maiden alueisiin, jotka kuuluvat sen alueelliseen soveltamisalaan ja joihin tätä asetusta ei sovelleta Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 299 artiklan (nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artikla) nojalla. Asetuksessa luetellaan myös useita muita EU-maiden välillä tehtyjä sopimuksia, jotka asetus korvaa.

Tuomioistuimen toimivalta Tanskan ja muiden EU-maiden välillä määräytyy edelleen vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen perusteella myös asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämä Tanskaa koskeva poikkeus perustuu EY:n perustamissopimukseen ja EU:sta tehtyyn sopimukseen liitettyyn Tanskan asemaa koskevaan pöytäkirjaan N:o 5 vuodelta 1997 (nykyinen pöytäkirja N:o 22). EU on allekirjoittanut 19. lokakuuta 2005 Tanskan kanssa tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan sopimuksen, jolla tämän asetuksen säännökset ulotetaan koskemaan myös Tanskaa. Sopimus hyväksyttiin EU:n puolesta neuvoston päätöksellä 2006/325/EY 27. huhtikuuta 2006. Sopimus astui voimaan 1. heinäkuuta 2007.

Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmaisseet halunsa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen perustamissopimusten liitteenä olevan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin tasavallan asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2009, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisesta [ KOM(2009) 174 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta [EUVL L 338, 23.12.2003].

Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat avioeroon, asumuseroon ja avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyvät yksityisoikeudelliset menettelyt sekä kaikki lapsen huoltoon liittyvät kysymykset. Sen soveltamisalaan eivät kuulu elatusapua koskeviin asioihin liittyvät yksityisoikeudelliset menettelyt, jotka kuuluvatasetuksen (EY) N:o 4/2009 soveltamisalaan.

Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välinen sopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla [EUVL L 251, 21.9.2013].

Tanska ilmoitti komissiolle päätöksestään panna täytäntöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 sisältö täytäntöön siltä osin kuin tällä asetuksella muutetaan asetusta (EY) N:o 44/2001 sekä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1142/2011 sisältö. Tässä sopimuksessa luetellaan Tanskan hallintoviranomaiset, jotka käsittelevät näiden kahden asetuksen kattamia asioita.

Viimeisin päivitys 07.04.2014