Vähittäisrahoituspalvelut ovat olennainen osa EU:n kansalaisten jokapäiväistä elämää. Kyseiset palvelut ovat yhdentyneet selvästi viime vuosina, mutta vielä on kuitenkin paljon tehtävää, ennen kuin todelliset yhteismarkkinat ovat toteutuneet kyseisellä alalla.

Komission vihreä kirja, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2007, vähittäisrahoituspalveluista yhteismarkkinoilla [KOM(2007) 226 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komissio käynnistää kyseisellä vihreällä kirjalla vähittäisrahoituspalveluja koskevan järjestelmän *, jotta ymmärrettäisiin paremmin kuluttajien ja yritysten vähittäisrahoituspalveluissa kohtaamia ongelmia.

Vihreässä kirjassa esitellään komission tavoitteet ja käynnistetään kyseisen alan kuulemismenettely, joka kesti 16. heinäkuuta 2007 saakka, ja joka perustui tiettyihin arviointitöihin, joista uusin on vähittäispankkitoiminnan alaa koskeva komission tutkimus (pdf -muodossa).

Vihreässä kirjassa tarkastellaan käynnissä olevia aloitteita, jotka koskevat asuntoluottoja, pankkitilien liikkuvuutta ja talouslukutaitoa. Kirjassa esitellään myös vielä käynnistämättömiä aloja tai aloitteita, kuten esimerkiksi eläkevakuutus tai -säästäminen.

Komissio ehdottaa, että syksyn 2007 aikana julkaistaan sisämarkkinakatsauksen (Single Market Review) loppukertomus, jossa otetaan huomioon myös kyseinen kuulemismenettely.

Vihreässä kirjassa esitellään vähittäisrahoituspalvelujen yhdentymisen neljä pääpiirrettä yhteismarkkinoilla: valtioiden rajat ylittävän toiminnan vähäisyys, kyseisten palvelujen laajat hintavaihtelut, tuotteiden yksipuolisuus ja vähäinen valinnanvara sekä markkinoiden toiminnan vaihtelevuus.

Tämän lisäksi toisistaan eroavat sääntelyjärjestelmät ja pirstaleiset infrastruktuurit aiheuttavat oikeudellisia ja taloudellisia esteitä markkinoille pääsyyn. Paikallisia tuotteita suosivien kuluttajien tottumukset haittaavat vielä enemmän rahoituspalvelujen yhdentymistä.

Vähittäispalvelujen markkinoiden yhdentymistä voidaan edistää seuraavilla tavoilla:

Komission tarkoituksena on luoda kilpailulle suotuisia sääntöjä puuttumalla asioihin joko olemassaolevien kilpailusääntöjen tai rikkomisesta johtuvien menettelyjen perusteella. Tämän lisäksi vihreässä kirjassa korostetaan sitä, että kuluttajien liikkuvuuden esteet on poistettava (esimerkiksi tilin sulkemisesta perittävät maksut). Komissio tarkastelee myös mahdollisuutta poistaa keinotekoiset kustannukset, jotka lisäävät kuluttajille aiheutuvia kustannuksia maksukorttien alalla, ja mahdollisuutta laajentaa pääsyä luottorekistereihin sekä maksu- ja selvitysjärjestelmiin.

Muiden komission aloitteiden tavoitteena on markkinaprotektionismin poistaminen, sillä se estää tuotteen tai palvelun tarjoamisen muissa jäsenvaltioissa (esimerkiksi erilaisten oikeusjärjestelmien takia). Komissio aikoo myös vähentää sääntelystä tarpeettomasti aiheutuvia kustannuksia sekä ehdottaa, että luotaisiin vapaaehtoisia yksinkertaistettuja standardoituja rahoituspalveluja, kuten esimerkiksi peruspankkitilejä. Käynnissä olevien aloitteiden lisäksi komissio kehottaa maksualaa itsesääntelyyn ja luomaan yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) (DE) (EN) (FR) vuoteen 2010 mennessä.

Yhteisön lainsäädännössä on säädetty vähittäisrahoituspalveluja koskevan kuluttajansuojan vähimmäissäännöistä, minkä ansiosta jäsenvaltiot voivat laatia tiukempia sääntöjä. Näin ollen kuluttajansuoja ei ole yhdenmukainen kyseisellä alalla, ja toimintaympäristö on erilainen eri jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot eivät ole vielä päässeet sopimukseen tarvittavasta yhdenmukaistamisen asteesta.

Kun kuluttaja tekee sopimuksen tavaroiden tai palveluiden toimittamisesta, häneen sovelletaan tavallisesti palveluntarjoajan valitseman maan lainsäädäntöä. Tulevan sopimusvelvotteista annettavan asetuksen [KOM(2005) 650] mukaisesti kuluttajan kanssa tehtävässä sopimuksessa sovelletaan pysyvän asuinpaikan lainsäädäntöä.

Komissio perusti vuonna 2001 FIN-NET-verkoston (EN) (FR), jonka tarkoituksena on rahoituspalveluissa syntyneiden valtioiden rajat ylittävien kiistojen ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolella.

Komissio korostaa, että olisi perustettava sääntelyjärjestelmä, joka suojaisi kuluttajia sekä lisäisi heidän luottamustaan rahoituslaitoksiin. Kuluttajilla on myös oltava korkeat suojanormit mahdollisen konkurssin varalle.

Kuluttajien kouluttaminen talousasioissa on osa jäsenvaltioiden kilpailukykyä. Komissio on jo rahoittanut joitakin aloitteita kuten esimerkiksi Dolceta -ohjelman. Komission mielestä kuluttajien taloudellinen tietämys on vielä puutteellista ja se aikoo edistää korkealaatuista koulutusta kyseisellä alalla laatimalla uusia suuntaviivoja, edistämällä parhaita käytänteitä sekä etsimällä uusia innovatiivisia lähestymistapoja.

Tavoitteena on parantaa kuluttajille suunnattujen tietojen laatua. Tavoitetta sovelletaan esimerkiksi asuntoluottomarkkinoihin, kulutusluottoihin, maksupalveluihin ja sijoitusrahastoihin (yhteissijoitusyrityksiin).

Rahoitusneuvonnan on oltava puolueetonta, perustuttava kuluttajaprofiiliin ja oltava oikeassa suhteessa tuotteiden moninaisuuteen ja asiaan sisältyviin riskeihin. Komissio kiinnittää huomiota erityisesti kuluttajia neuvovien luotonvälittäjien asemaan. Se on käynnistänyt tutkimuksen näiden välittäjien toiminnasta havainnoidakseen kuluttajille mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Kyseisen tutkimuksen jälkeen komissio ehdottaa uutta tarkoituksenmukaista oikeuskehystä, mikäli se on aiheellista. Tämän lisäksi se aikoo muuttaa vakuutusedustuksesta annettua direktiiviä [2002/92/EY].

Keskeiset termit

Tässä asiakirjassa vähittäisrahoituspalveluilla tarkoitetaan yksittäisille asiakkaille, piensijoittajat mukaan luettuina, tarjottavia palveluja, kuten käyttötilejä, maksuja, henkilökohtaisia lainoja, asuntoluottoja, säästämistä, eläkkeitä sekä sijoitus- ja vakuutustuotteita.

See also