Tavoitteena on tutkia kuluttajansuojan tulevia linjoja Euroopan unionissa ja kirvoittaa sidosryhmien välistä keskustelua. Vihreässä kirjassa tarkastellaan myös sisämarkkinoiden toteutumisen esteitä kuluttajansuoja-asioissa ja muita alan kysymyksiä sekä ratkaisuja yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi vihreässä kirjassa eritellään eri vaihtoehtoja kuluttajansuojan soveltamisesta vastaavien viranomaisten yhteistyön parantamiseksi.

3) tiivistelmä

Kuluttajansuoja sisämarkkinoilla

Suurin ongelma kuluttajansuojan takaamisessa sisämarkkinoilla on elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kaupallisia käytäntöjä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen erilaisuus. Kummatkaan eivät toistaiseksi hyödynnä parhaalla mahdollisella tavalla sisämarkkinoita - jotka ovat euron myötä vahvistuneet - sähköisessä kaupankäynnissä (elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä liiketoimissa).

Elinkeinonharjoittajilla, jotka haluavat tarjota kuluttajille sähköisen kaupankäynnin vaihtoehdon, on vastassaan lannistava oikeudellinen sekasotku, joka rajoittaa sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Ongelma haittaa myös kuluttajia, sillä se rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan hankkia erilaisia tuotteita ja tehdä edullisia valintoja.

Toimivaltaisten yksiköiden tekemän analyysin perusteella vihreässä kirjassa todetaan, että kuluttajansuojaa koskevia yhteisön sääntöjä ei ole onnistuttu muokkaamaan markkinoiden luonnollisen kehityksen ja uusien kaupallisten käytäntöjen mukaisiksi. Ratkaisu löytynee siitä, että yksinkertaistetaan kansallisia sääntöjä ja taataan aiempaa tehokkaampi kuluttajien suojelu. Sääntöjen yksinkertaistamiseen voi sisältyä myös se, että yhdenmukaistetaan yhteisön lainsäädäntöä alalla. Vihreässä kirjassa esitetään, että eriteltäisiin keskeiset alat, joilla yhdenmukaistamista tarvitaan.

Tuleva suunta

Silloin kun nykyisiä sääntöjä voidaan yksinkertaistaa ja sääntelyä purkaa, tästä voi olla hyötyä sekä kuluttajille että yrityksille. Elinkeinonharjoittajat voivat lisätä kilpailukykyään vähentämällä menojaan, ja kuluttajat voivat nauttia laajemmasta tuotevalikoimasta ja edullisemmista hinnoista.

Vihreässä kirjassa esitetään yksinkertaistamista varten seuraavia kahta linjaa: annetaan joukko uusia direktiivejä tai vaihtoehtoisesti yksi puitedirektiivi ja joukko sitä täydentäviä erityisdirektiivejä. Vihreässä kirjassa ehdotetaan erilaisia tapoja toteuttaa kyseinen puitedirektiivi, jota sovellettaisiin elinkeinonharjoittajien ja yksityishenkilöiden väliseen sähköiseen kaupankäyntiin.

Puitedirektiivi

Puitedirektiivistä on enemmän etua, sillä sen avulla voitaisiin yksinkertaistaa Euroopan unionin nykyisiä sääntöjä. Lisäksi yhdestä direktiivistä on helpompi neuvotella kuin useammasta direktiivistä, ja sidosryhmät voivat osallistua sääntelyprosessiin.

Lisäksi puitedirektiivi olisi tehokkaampi yhdistettynä nykyiseen jäsenvaltioiden itsesääntelyyn. Itsesääntely ei kuitenkaan ole vielä täysin tehokasta, joten oikeudellisten keinojen vahvistaminen on tarpeen muun muassa elinkeinonharjoittajien kuluttajille antamien vapaaehtoisten sitoumusten kautta.

Tämä edellyttää itsesääntelyn vahvistamista siten, että elinkeinonharjoittajat sitoutuvat noudattamaan itsesääntelyä tai hyviä käytännesääntöjä. Itsesääntely ei koskisi terveyttä, turvallisuutta eikä sosiaalipoliittisia kysymyksiä kuten liikkeiden aukioloaikoja.

Puitedirektiivi voisi perustua oikeudellisiin malleihin, joissa säädetään hyvästä kauppatavasta tai harhaanjohtavien ja vilpillisten käytäntöjen käsitteestä. Ensin mainitussa tapauksessa yritykset sitoutuisivat olemaan harjoittamatta epätervettä kilpailua. Jälkimmäisessä tapauksessa direktiivillä olisi rajatumpi soveltamisala, jota olisi luultavasti täydennettävä uusilla yhteisön tason erityissäädöksillä.

Yhteisön sääntöjen hajanaisuus

Yksi vihreän kirjan tärkeimmistä tavoitteista on yhdenmukaistaa tai yksinkertaistaa kuluttajansuoja-alaa. Alalla sovelletaan lähes 20:tä yhteisön direktiiviä, unionin tason oikeuskäytäntöä ja jäsenvaltioiden erilaisia sääntöjä.

Neljä tärkeintä yleisluontoista direktiiviä koskevat harhaanjohtavaa mainontaa (neuvoston direktiivi 84/450/ETY, annettu 10. syyskuuta 1984), sellaisena kuin se on muutettuna vertailevaa mainontaa koskevalla direktiivillä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/55/EY), kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja (es de en fr) (neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5. huhtikuuta 1993) ja kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevia tiettyjä seikkoja (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25. toukokuuta 1999).