Säästöjen tuottamien tulojen verotus

Euroopan unioni (EU) aikoo mahdollistaa säästöistä kertyvien, kussakin EU-maassa muille kuin siellä asuville luonnollisille henkilöille maksettujen korkotulojen tosiasiallisen verotuksen viimeksi mainitun maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2003/48/EY annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta.

TIIVISTELMÄ

EU antoi vuonna 2003 direktiivin säästöjen tuottamien korkotulojen tosiasiallisesta verotuksesta osana haitallisen verokilpailun torjumiseen tarkoitettua nk. veropakettia.

Direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa niiden korkotulojen, jotka maksetaan jossakin EU-maassa luonnollisille henkilöille, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee jossakin toisessa EU-maassa (tosiasialliset edunsaajat), tosiasiallinen verotus kyseisen maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Soveltamisala

Direktiivin soveltamisala on rajoitettu niin, että se ulottuu velkasitoumusten korkoina kertyvien säästötulojen verotukseen jättäen ulkopuolelle muun muassa eläke- ja vakuutusetuuksien verotuksen. Alueellisesti soveltamisala rajoittuu sille alueelle, jolla perustamissopimusta sovelletaan niihin korkoihin, jotka EU:hun sijoittautunut maksuasiamies eli talouden toimija (esimerkiksi rahoituslaitos, pankki tai sijoitusrahasto), maksaa tosiasialliselle edunsaajalle tai joiden maksamisesta tälle se huolehtii. Tällaiset EU-maahan sijoittautuneet yhteisöt, joille korkoa on maksettu tai joille koron maksamisesta on huolehdittu tosiasiallisen edunsaajan hyväksi, katsotaan direktiivissä tarkoitetuiksi maksuasiamiehiksi. Näin ollen maksuasiamies on välittäjien ketjussa viimeinen toimija, joka maksaa koron suoraan tosiasialliselle edunsaajalle.

YLEINEN JÄRJESTELMÄ: TIETOJENVAIHTO

Maksuasiamiehen ilmoitusvelvollisuus

Jos korkojen tosiasiallinen edunsaaja asuu muussa EU-maassa kuin siinä, johon maksuasiamies on sijoittautunut, maksuasiamiehen on ilmoitettava sen EU-maan toimivaltaiselle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut, vähintään seuraavat tiedot: tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka, maksuasiamiehen nimi ja osoite, tosiasiallisen edunsaajan tilinumero tai sellaisen puuttuessa korkoon oikeuttavan velkasitoumuksen tunnistetiedot sekä koronmaksua koskevat tiedot.

Maksuasiamiehen toimittamissa vähimmäistiedoissa on eriteltävä korkotyypit direktiivissä säädetyn luokituksen mukaisesti. EU-maat voivat kuitenkin rajoittaa vähimmäistietojen sisällön koron tai tulojen kokonaismäärään.

Automaattinen tietojenvaihto

Sen EU-maan, johon maksuasiamies on sijoittautunut, toimivaltaisen viranomaisen on vähintään kerran vuodessa ilmoitettava edellä tarkoitetut tiedot sen EU-maan toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa tosiasiallisen edunsaajan asuinpaikka on. Tiedot on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa sen EU-maan verovuoden päättymisestä, johon maksuasiamies on sijoittautunut.

1.1.2016 ALKAEN SOVELLETTAVAT UUDET SÄÄNNÖT

Aiemmin on käynyt ilmi, etteivät tietyt korkoa tuottavia arvopapereita vastaavat rahoitusvälineet eivätkä tietyt välineet, joissa korkoa tuottavien arvopapereiden omistusyhteys on välillinen, kuulu direktiivin 2003/48/EY soveltamisalaan. Tilanteen korjaamiseksi on annettu uusi direktiivi 2014/48/EU, joka on saatettava osaksi EU-maiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 1.1.2016.

Direktiivissä

• vahvistetaan nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat säästöjen tuottamista korkotuloista käytävää tietojenvaihtoa, jotta EU-maat voivat paremmin torjua petoksia ja verovilppiä;
• edistetään asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen perustuvaa avointa lähestymistapaa, jolla estetään yksityisiä toimijoita kiertämästä direktiivin säännöksiä käyttämällä välikätenä EU:n ulkopuolisessa maassa sijaitsevaa yhteisöä (esimerkiksi säätiö) tai järjestelyä (esimerkiksi trusti), jolla ei varmisteta kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhteisön/järjestelyn rahoitustuotteiden tuottamien tulojen tosiasiallista verotusta;
• parannetaan sääntöjä, joiden tavoitteena on estää yksityisiä toimijoita kiertämästä direktiivin säännöksiä käyttämällä välikätenä EU-maassa sijaitsevaa oikeudellista yhteisöä (säätiö) tai järjestelyä (trusti). Säännöissä edellytetään kyseiseltä yhteisöltä tai järjestelyltä ilmoittamisvelvollisuutta;
• laajennetaan direktiivin soveltamisalaa ominaisuuksiltaan yrityssaatavia vastaaviin rahoitustuotteisiin (esimerkiksi kiinteä- tai takuutuottoiset arvopaperit ja tietyt henkivakuutustuotteet), joita ei ole oikeudellisesti luokiteltu sellaisiksi;
• otetaan huomioon kaikkien EU:ssa tai sen ulkopuolella sijoitusrahastoista saatavien tulojen lisäksi tulot, jotka saadaan nykyisen direktiiviin soveltamisalaan kuuluvista, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä, joiden toimilupa on myönnetty direktiivin 85/611/ETY (yhteissijoitusyritykset), mukaisesti.

Viimeisin päivitys 25.01.2015