Biologista monimuotoisuutta koskeva strategia

Tässä vuonna 1998 laaditussa strategiassa vahvistetaan yleiset puitteet biologista monimuotoisuutta koskevasta Rio de Janeiron yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen tarvittavien yhteisön politiikkojen ja välineiden laatimiseksi. Strategia rakentuu neljän pääaiheen ympärille; jokaiseen aiheeseen liittyy tavoitteita, joihin pyritään erityisesti toimintasuunnitelmien kautta.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 4. helmikuuta 1998, biologista monimuotoisuutta koskevasta Euroopan yhteisön strategiasta [KOM(1998) 42 - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Komissio korostaa tässä tiedonannossa biologisen monimuotoisuuden (lajien, ekosysteemien ja geeniperinnön) vähenemistä, joka koskettaa nykyisin koko maailmaa, sekä tämän suuntauksen kiihtymistä viime vuosikymmeninä myös Euroopassa. Komissio täsmentää, että tämä väheneminen selittyy pääasiassa ihmisen toiminnan vaikutuksilla, jotka johtuvat muun muassa tietyistä maatalouden käytänteistä, infrastruktuurien kehittämisestä ja kaupungistumisesta, massaturismista sekä ilman ja veden saastumisesta.

Kansainvälinen yhteisö reagoi tilanteeseen hyväksymällä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Rio de Janeirossa vuonna 1992. Euroopan yhteisö ratifioi sen vuonna 1993 (ks. jäljempänä kohta "Muut asiaan liittyvät asiakirjat"). Yleissopimuksessa suositellaan muun muassa, että otettaisiin käyttöön strategioita, joiden tarkoituksena on varmistaa biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö.

Tässä tarkasteltavana olevan strategian tavoitteena on ennustaa, ehkäistä ja torjua niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat biologisen monimuotoisuuden merkittävää vähenemistä tai häviämistä. Siinä luodaan puitteet, joiden mukaisesti laaditaan yhteisön politiikat ja välineet biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen soveltamiseksi.

Strategia rakentuu neljän pääaiheen ympärille; niihin sisältyvät pääasialliset velvoitteet, jotka yhteisölle kuuluvat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen nojalla. Lisäksi strategiassa esitellään tavoitteet, jotka on saavutettava näiden velvoitteiden täyttämiseksi. Aiheet ovat seuraavat: biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö; perintöaineksen käytöstä aiheutuvien hyötyjen jakaminen; tutkimus, yksilöinti, seuranta ja tiedonvaihto; opetus, koulutus ja valistus.

Mitä tulee biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, strategiassa suositellaan lajien ja ekosysteemien in situ -suojelua (eli suojelua luonnollisessa ympäristössä) ja ex situ -suojelua (geenipankeissa, laboratorioissa, eläintarhoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa). Tavoitteeseen kuuluu myös ekosysteemien ja populaatioiden elvyttäminen sekä erityisiä geneettisiä ominaisuuksia saaneiden viljelylajien ja kotieläinlajien suojeleminen.

Lisäksi tavoitteeseen kuuluu biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavien toimien arviointi sekä näiden vaikutusten minimointi kannustimien ja kieltojen avulla; pyrkimyksenä on edistää biologisen monimuotoisuuden osien kestävää käyttöä.

Kun on kyse perintöaineksen käytöstä aiheutuvien hyötyjen jakamisesta, EU:n pitäisi edistää maiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan taata perintöaineksen käyttömahdollisuus, teknologian siirto ja tekninen ja tieteellinen yhteistyö. Yleissopimuksessa vahvistetaan sopimuspuolten itsemääräämisoikeus perintöainekseensa, mutta siinä määrätään myös, että sopimuspuolet eivät saa asettaa aiheettomia rajoituksia näiden voimavarojen käyttöön.

Tutkimusta, yksilöintiä, seurantaa ja tiedonvaihtoa koskevia toimia olisi kehitettävä yleissopimuksen onnistuneen soveltamisen edistämiseksi. Tätä varten on kiinnitettävä erityistä huomiota tiedon syventämiseen, tietoverkkojen perustamiseen ja indikaattoreiden laatimiseen.

Ihmisten käsitysten ja käyttäytymisen muuttamiseksi siten, että biologisen monimuotoisuuden suojelun merkitys otetaan paremmin huomioon, tässä strategiassa korostetaan opetusta, koulutusta ja valistusta, jonka kohteena ovat kansalaiset sekä strategiaan liittyvien toimien täytäntöönpanosta vastaavat henkilöt.

Strategiassa täsmennetään yksityiskohtaisesti toiminnan alat sekä tavoitteet, jotka on asetettu kullakin alalla. Nämä alat ja niitä koskevat tärkeimmät tavoitteet ovat seuraavat:

• Luonnonvarojen suojelu: Natura 2000 -verkoston luominen ja täytäntöönpano, tiettyjen uhanalaisten lajien suojelu, erilaisten välineiden kuten vesipolitiikkaa koskevan puitedirektiivin täytäntöönpano, kansainvälisten toimien kehittäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen jne.
• Maatalous: sellaisten geenivarantojen suojelun lujittaminen, joilla on arvoa elintarvikkeina; geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja saastumisen vähentämiseen soveltuvien hyvien maatalouskäytänteiden edistäminen erityisesti kytkemällä maataloustuki ekologisten vaatimusten noudattamiseen; maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteiden lujittaminen; biologisen monimuotoisuuden suojelua edistävien kauppapoliittisten periaatteiden edistäminen jne.
• Kalatalous: kalakantojen suojelua ja kestävää käyttöä edistävien sekä meren ja rannikon ekosysteemeihin mahdollisimman vähän vaikuttavien käytänteiden kannustaminen; ekologisesti erityisen merkittävien vesialueiden erityissuojelu jne.
• Aluepolitiikka ja aluesuunnittelu: biologisen monimuotoisuuden suojelulle edullisten aluesuunnittelutoimenpiteiden edistäminen erityisesti suojelualueiden välisillä käytävillä sekä maaseutualueilla ja herkillä alueilla, joita ei ole suojeltu; sen takaaminen, että ympäristökysymykset otetaan huomioon rahoitettaessa hankkeita rakennerahastoista jne.
• Metsät: sen valvominen, ettei metsänhoito vahingoita biologista monimuotoisuutta eikä asianomaisten alueiden ekologista laatua; metsien uudistamisen varmistaminen, tutkimuksen edistäminen ja vaikutusten arviointi jne.
• Energia ja liikenne: happamoitumisen ja ilmastonmuutoksen torjuminen; infrastruktuurien kehittämiseen liittyvien kielteisten vaikutusten rajoittaminen; parhaiden energialähteiden löytäminen jne.
• Matkailu: ekologisesti kestävän matkailun edistäminen; ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien matkailukohteiden määrittäminen jne.

Kehitysyhteistyö ja taloudellinen yhteistyö: biologisen monimuotoisuuden suojelutavoitteiden sisällyttäminen kehitysyhteistyötä ja taloudellista yhteistyötä koskeviin suhteisiin; luonnonvarojen kestävän käytön tukeminen kehitysmaissa; kansallisten (myös yhteisön ulkopuolisten maiden), kansainvälisten ja yhteisön toimien koordinoinnin ja täydentävyyden valvominen jne.

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi strategiassa suositellaan, että laaditaan ja sovelletaan alakohtaisia toimintasuunnitelmia seuraavilla aloilla: luonnonvarojen suojelu (es de en fr), maatalous (es de en fr), kalatalous (es de en fr) ja kehitysyhteistyö ja taloudellinen yhteistyö (es de en fr). Muilla aloilla ei toteuteta toimintasuunnitelmia, vaan ne sisällytetään olemassa oleviin välineisiin tai niitä käsitellään muulla tavalla, esimerkiksi Euroopan unionin metsätalousstrategian tai yhteisen maatalouspolitiikan (es de en fr) uudistuksen yhteydessä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 22. toukokuuta 2006: Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen - Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi [KOM(2006) 216 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Komissio ottaa käyttöön toimintasuunnitelman, johon kuuluvat biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen tähtäävät tavoitteet ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä toteutettavat toimenpiteet. Toimintasuunnitelma perustuu biologisen monimuotoisuuden vähenemisen arviointiin Euroopassa ja koko maailmassa sekä Euroopan unionin tähän mennessä jo toteuttamiin toimenpiteisiin tämän ongelman käsittelemiseksi.

Neuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25. lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä.

Yhteisö hyväksyy biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen. Yleissopimuksen tavoitteena on ennakoida, ehkäistä ja torjua biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen lähteet; perusteluna ovat biologisen monimuotoisuuden itseisarvo sekä biologisen monimuotoisuuden ja sen osien ekologiset, perinnölliset, yhteiskunnalliset, taloudelliset, tieteelliset, opetukselliset, sivistykselliset, virkistykselliset ja esteettiset arvot. Yleissopimuksen pyrkimyksenä on myös edistää yhteistyötä valtioiden ja niiden välisten organisaatioiden kesken.

Viimeisin päivitys 06.11.2006