Simpukkavesien laatu

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2006/113/EY simpukkavesiltä vaadittavasta ympäristön laadusta

DIREKTIIVIN TARKOITUS

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Simpukkavedet

Direktiivissä käsitellään simpukkavesien eli simpukoiden (simpukoiden ja kotiloiden) kasvuun soveltuvien vesien laatua.

Sitä sovelletaan rannikko- ja murtovesiin, jotka tarvitsevat suojelua tai parantamista, jotta mahdollistettaisiin simpukoiden kasvu ja jotta edistettäisiin osaltaan ihmisten syötäväksi kelpaavien simpukkatuotteiden korkeaa laatua.

Simpukkavesien nimeäminen

EU-maat vastaavat simpukkavesien nimeämisestä. Nimettyjen vesien luetteloa voidaan muuttaa sellaisten tekijöiden perusteella, jotka eivät olleet ennakoitavissa nimeämisajankohtana.

Jos simpukkavesiä nimetään toisten EU-maiden rajan välittömästä läheisyydestä, maiden on neuvoteltava keskenään.

Laatukriteerit

Direktiivissä määritellään nimettyihin simpukkavesiin sovellettavat parametrit, tavoitearvot, pakolliset arvot, vertailumenetelmät sekä näytteenoton ja mittauksen vähimmäistiheys.

Simpukkavesiin sovellettavat parametrit ovat:

Näiden kriteerien perusteella EU-maat määrittelevät arvot, jotka nimettyjen simpukkavesien on täytettävä. Nämä raja-arvot voivat olla direktiivissä määriteltyjä raja-arvoja tiukempia. Metallien ja organohalogenoitujen aineiden osalta arvojen on oltava tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annetussa direktiivissä 2006/11/EY (sisällytetty vuonna 2013 direktiiviin 2000/60/EY, EU:n vesipuitedirektiivi) määriteltyjen päästösääntöjen mukaisia.

EU-maiden on laadittava ohjelmia, jotka mahdollistavat niiden määrittelemien raja-arvojen saavuttamisen kuuden vuoden sisällä nimeämisestä.

Näytteenotto

Jokaisen EU-maan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava näytteitä ottamalla, että vedet täyttävät direktiivissä määritellyt kriteerit. Näytteiden on täytettävä määritellyt arvot seuraavasti:

Poikkeukset

Katastrofin sattuessa määriteltyjen raja-arvojen ja kriteerien noudattamisesta voidaan myöntää erivapaus.

Näytteenottotiheyttä voidaan vähentää, jos vesien laatu on huomattavasti parempi kuin mitä EU-lainsäädännössä vahvistettujen kriteerien soveltamisen tuloksena saavutettaisiin.

Jos raja-arvoja tai vahvistettuja kriteerejä ei saavuteta, toimivaltainen viranomainen toteaa, johtuuko tämä sattumasta, luonnonilmiöstä vai pilaantumisesta, ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet eivät missään tapauksessa saa johtaa rannikko- ja murtovesien pilaantumisen lisääntymiseen.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

EU-maiden tuli saattaa direktiivi 2006/113/EY, joka korvasi direktiivin 79/923/ETY, osaksi kansallista lainsäädäntöä 6. marraskuuta 1981 mennessä.

TAUSTAA

Direktiivi 2006/113/EY kumottiin vuonna 2013 direktiivillä 2000/60/EY (vesipuitedirektiivi). Direktiivissä 2006/113/EY määritellyt säännöt, jotka koskevat erityisesti vesipiirien hoitosuunnitelmien mikrobiologisia ja fysikaaliskemiallisia parametreja, sisällytettiin vesipuitedirektiiviin.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/113/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, simpukkavesiltä vaadittavasta laadusta (kodifioitu toisinto) (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 14–20)

Direktiiviin 2006/113/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73). Katso konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 08.05.2016