Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva strategia
Tässä strategiassa määritellään suuntaviivat ja esitetään toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää jätteiden syntymisestä ja jätehuollosta johtuvia ympäristöpaineita. Strategian tärkeimmät osa-alueet ovat täytäntöönpanon tehostaminen lainsäädäntöä muuttamalla, jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja tehokkaan kierrätyksen edistäminen.
ASIAKIRJA
Komission tiedonanto, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, Resurssien kestävän käytön edistäminen: jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia [KOM(2005) 666 - Ei julkaistu EUVL:ssä].
TIIVISTELMÄ
Tässä strategiassa määritellään Euroopan unionin (EU) toiminnan suuntaviivat ja esitetään toimenpiteitä, joiden avulla jätehuoltoa voidaan parantaa.
Strategian tavoitteena on vähentää jätteiden kielteisiä ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana aina jätteen syntymisestä hyödyntämiseen ja kierrättämiseen saakka. Tässä lähestymistavassa jätteitä ei nähdä vain pelkästään ympäristön pilaantumisen aiheuttajana, vaan myös mahdollisena resurssina.
Ennen tämän strategian hyväksymistä vahvistetut yhteisön lainsäädännön tavoitteet ovat yhä voimassa: jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja uudelleenkäytön, kierrätyksen ja hyödyntämisen edistäminen. Nämä tavoitteet on otettu osaksi ympäristövaikutuksiin ja resurssien elinkaareen perustuvaa lähestymistapaa.
Yleisen lainsäädäntökehyksen parantaminen
Strategialla pyritään yksinkertaistamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Yksinkertaistaminen tapahtuu yhdistämällä jätepolitiikan puitedirektiivi ja vaarallisista jätteistä ja jäteöljyistä annetut direktiivit ja poistamalla jätepolitiikan puitedirektiivin ja IPPC-direktiivin päällekkäisyydet (esimerkiksi lupien myöntämistä koskevat päällekkäisyydet) sekä yhdistämällä kolme titaanidioksiditeollisuuden jätteitä koskevaa direktiiviä.
Myös tiettyjä käsitteitä selkeytetään:
Jätteiden kielteisten vaikutusten ehkäiseminen
Strategian avulla pyritään rajoittamaan jätteiden syntymistä, mutta siihen ei sisälly yleistä määrällistä tavoitetta, koska tällaiset tavoitteet eivät välttämättä paranna tilannetta ympäristön kannalta. Jotkut jätemäärien vähentämistekniikat saattavat saastuttaa enemmän kuin toiset, vaikka niiden avulla voitaisiinkin saavuttaa merkittävämpi vähennys jätteen määrässä.
Jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevalla strategialla pyritään erityisesti vähentämään ympäristövaikutuksia, jotka aiheutuvat jätteistä ja tuotteista, joista tulee ennemmin tai myöhemmin jätettä. Ympäristövaikutuksia täytyy vähentää koko resurssien elinkaaren ajan. Voimassa olevan lainsäädännön mukaiset välineet, kuten parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltaminen ja tuotteiden ekologinen suunnittelu (es de en fr), ovat tärkeä edellytys onnistumiselle.
Strategia luo myös yhteensovitetut puitteet kohdennetuille kansallisille toimenpiteille. Uudessa ehdotuksessa jätepolitiikan puitedirektiiviksi edellytetään, että jäsenvaltiot laativat jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmia. Ohjelmissa on oltava jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita, jotka pannaan täytäntöön tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Ohjelmien on myös oltava yleisön saatavilla.
Elinkaariajatteluun perustuva lähestymistapa edellyttää tietämyksen parantamista resurssien käytön vaikutuksista jätteen syntymiseen ja jätehuoltoon, sekä systemaattisempaa ennustamista ja mallintamista.
Tämä lähestymistapa täydentää IPPC-direktiivin, yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan direktiivin ja luonnonvarojen käyttöä koskevan strategian lähestymistapoja. Tällainen lähestymistapa vähentää ympäristöpaineita (luonnonvarojen ehtyminen ja saastuminen) resurssien elinkaaren kaikissa vaiheissa niiden tuottamisesta tai keräämisestä käyttöön ja lopulliseen huolehtimiseen saakka.
Jätteiden kierrätyksen edistäminen
Strategialla pyritään kannustamaan kierrätysteollisuutta palauttamaan jätteet talouden kiertokulkuun laadukkaina tuotteina siten, että tällaiseen uudelleenkäyttöön liittyvät kielteiset ympäristövaikutukset minimoidaan.
Pitkällä aikavälillä voitaisiin vahvistaa määrällisiä kierrätystavoitteita sopivilla tasoilla. Näissä tavoitteissa olisi huomioitava eri materiaalien erityispiirteet ja kierrätysmahdollisuudet.
Kierrätystä voitaisiin edistää muuttamalla sääntelykehyksiä siten, että voidaan ottaa käyttöön hyödyntämistoimintoja koskevat tehokkuusperusteet sekä perusteet, joiden mukaisesti jätteet voidaan erottaa tuotteista. Tällaisten perusteiden avulla voitaisiin vahvistaa vähimmäislaatuvaatimukset ja levittää parhaita käytänteitä jäsenvaltioissa.
Strategiaan sisältyy myös muita toimenpiteitä, kuten jäteveroja koskeva tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä, materiaalien luonteeseen perustuvia toimenpiteitä sekä mahdollisesti myös toimenpiteitä, joilla täydennetään markkinamekanismeja, jos niillä ei pystytä varmistamaan kierrätyksen kehittymistä.
Strategiassa korostetaan erityisesti biojätteille, joiden osalta direktiivissä 1999/31/EY säädetään, että kaksi kolmasosaa biojätteistä olisi käsiteltävä jollain muulla tavalla kuin kaatopaikalle sijoittamalla. Strategiassa ehdotetaan myös, että komissio antaa asiaa koskevat suuntaviivat ja että jäsenvaltiot laativat jätehuoltoa koskevia strategioita, ja että tätä kysymystä käsitellään myös IPPC-direktiivin ja puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä annetun direktiivin (es de en fr) tarkistuksen yhteydessä.
Tausta
Kaikista markkinoille saatetuista tuotteista tulee vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin jätettä, ja kaikki tuotantoprosessit synnyttävät jotain jätettä. Tällä hetkellä EU:n yhdyskuntajätteestä sijoitetaan kaatopaikoille 49 prosenttia, poltetaan 18 prosenttia ja kierrätetään sekä kompostoidaan 33 prosenttia.
Vaikka kierrätys ja jätteiden poltto lisääntyvät, ei kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä ole kuitenkaan pienentynyt, koska jätettä syntyy enemmän. Lisäksi tietyt aineet ovat erityisen vaarallisia ja saastuttavia ja muodostavat merkittävän ympäristö- ja terveysriskin, kun ne poistetaan talouden kiertokulusta.
Tällä strategialla luodaan uusia mahdollisuuksia pienentää kaatopaikalle vietävän jätteen määrää, lisätä jätteiden kompostointia ja hyödyntämistä energialähteenä sekä parantaa kierrättämisen laatua ja määrää. Tärkeimmät odotetut hyödyt ovat tehokkuuden lisääntyminen ja kustannustehokkuuden parantuminen ympäristövaikutusten huomioon ottamisen johdosta, kierrätyksen kustannusten ja sitä hankaloittavien esteiden väheneminen sekä jätteiden aiheuttaman pilaantumisen, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen, väheneminen.
Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva strategia on yksi seitsemästä teemakohtaisesta strategista, joista on säädetty vuonna 2002 hyväksytyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteistä, annettu 21 joulukuuta 2005 [KOM(2005) 667 - Ei julkaistu EUVL:ssä].
Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa jätepolitiikan puitedirektiiviä. Ehdotus sisällyttäisi jätepolitiikan puitedirektiivin vaarallisista jätteistä annetun direktiivin ja jäteöljystä annetun direktiivin sisällön. Ehdotuksessa direktiiviin lisätään ympäristötavoite ja selkeytetään joitain käsitteitä (hyödyntäminen, jätteen muuttuminen muuksi kuin jätteeksi). Ehdotuksessa esitetään menettelyt, joiden avulla voidaan vahvistaa vähimmäislaatuvaatimukset. Ehdotuksessa vaaditaan jäsenvaltioita laatimaan jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia kansallisia ohjelmia.
Komission tiedonanto, annettu 27 päivänä toukokuuta 2003, Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa [KOM(2003) 301 - EUVL C 76, 25.3.2004].
Komissio luo pohjaa jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevalle eurooppalaiselle strategialle ja esittää jo saavutettujen tulosten pohjalta mahdollisia strategisia vaihtoehtoja, joista se haluaa käynnistää keskustelun.
Lisätietoja on saatavilla Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston verkkosivustolla (EN).
Viimeisin päivitys 31.01.2006