Tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansalliset päästörajat

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2001/81/EY tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivissä asetetaan kansalliset päästörajat neljälle ilman epäpuhtaudelle: rikkidioksidille, typen oksideille, haihtuville orgaanisille yhdisteille ja ammoniakille.

Näiden epäpuhtauksien seurauksia voivat olla

• happamoituminen (esim. meren kemiallinen koostumus happamoituu)
• vesien ja maaperän pilaantuminen (rehevöitymistä)
• alailmakehän otsoni (otsoni, joka syntyy, kun nämä neljä epäpuhtautta reagoivat lämmön ja auringonvalon kanssa).

EU:n toimet ovat yhä välttämättömiä näiden epäpuhtauksien valtioiden rajat ylittävän luonteen vuoksi. Päästörajat ovat etappi matkalla kohti kunnianhimoisempia pitkän aikavälin tavoitteita.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• EU-maiden oli varmistettava, että vuoteen 2010 mennessä neljän epäpuhtauden päästöt alittavat lainsäädännössä asetetut rajat ja pysyvät niiden alla seuraavina vuosina.
• Jokaisen maan tuli laatia näiden tavoitteiden saavuttamista koskeva kansallinen ohjelma 1. lokakuuta 2002 mennessä. Niiden tuli sisältää toteutettavat politiikat ja toimet sekä niiden todennäköiset vaikutukset. Ohjelmat oli tarkoitus päivittää tarvittaessa vuonna 2006.
• Ohjelmat tuli, ja tulee edelleen, asettaa kansalaisten sekä ympäristö- ja muiden organisaatioiden saataville.
• Kansallisten viranomaisten on laadittava vuosittaiset päästökartoitukset ja -ennusteet ja toimitettava ne komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukseen vuoden loppuun mennessä.
• Komission tehtävänä oli arvioida saavutettua edistystä ja raportoida siitä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2012.
• Lainsäädäntö ei kata kansainvälisen meriliikenteen eikä ilma-alusten päästöjä eikä päästöjä Kanariansaarilla, Ranskan merentakaisissa departementeissa, Madeiralla ja Azoreilla.

TAUSTAA

Ilman epäpuhtaudet ovat kansainvälinen ongelma, joka ylittää kansalliset rajat, minkä vuoksi EU liittyi kesäkuussa 2003 vuonna 1979 tehtyyn valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin torjumiseksi (ks. tiivistelmä asiakirjasta).

Vuonna 2013 komissio totesi, että Euroopan ilmanlaatu on parantunut merkittävästi, mutta tavoitteita ei silti ole vielä saavutettu. Arvio esitettiin Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelmasta annetussa tiedonannossa, jonka yhteydessä annettiin myös direktiivi (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä.

Kyseinen direktiivi kumoaa direktiivin 2001/81/EY, jotta kansalliset päästörajat voidaan ulottaa vuoteen 2020 ja uusia päästörajoja voidaan ottaa käyttöön vuodelle 2025.

Lisätietoja:

• Kansallisten päästöjen vähentäminen (Euroopan komissio).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22–30)

Direktiiviin 2001/81/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1–31)

Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan (EUVL L 179, 17.7.2003, s. 1 ja 2)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma (COM(2013) 918 final, 18.12.2013)

Viimeisin päivitys: 29.08.2019