Ympäristötiedon julkinen saatavuus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta

DIREKTIIVIN TARKOITUS

• Direktiivillä yhdenmukaistetaan Euroopan unionin (EU) maiden kansallinen lainsäädäntö kaikilta osin vuonna 1998 tehdyn tiedon saatavuutta koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa.
• Sillä taataan viranomaisten omassa tai viranomaista* varten toisen hallussa olevan ympäristötiedon* julkinen saatavuus pyydettäessä ja aktiivisen levittämisen avulla.
• Siinä määritetään perusehdot ja käytännön järjestelyt, joita suuren yleisön on noudatettava käytettäessä oikeutta ympäristötiedon saatavuuteen pyydettäessä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Ympäristötiedon saatavuus pyydettäessä

• Viranomaisten on annettava pyydettäessä saataville niiden hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä.
• Tiedot on toimitettava viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pyydetyn tiedon suuren määrän ja monitahoisuuden vuoksi tätä määräaikaa voidaan pidentää kahteen kuukauteen.
• Viranomaisten on kaikin kohtuullisin keinoin varmistettava, että niiden hallussa olevat tiedot ovat helposti jäljennettävissä ja käytettävissä sähköisissä välineissä.
• Tiedot on annettava pyynnön esittäjän pyytämässä muodossa, paitsi jos tieto on jo yleisön saatavilla jossain toisessa muodossa.
• EU-maiden on varmistettava, että virkamiehet tukevat yleisöä sen yrittäessä saada ympäristötietoa, ja ylläpidettävä luetteloa tätä tehtävää hoitavista viranomaisista.
• Tietopyyntöjen käsittelemiseen liittyviä käytännön järjestelyjä ovat muun muassa
  • tiedotuksesta vastaavien virkamiesten nimeäminen
  • tiedon tutkimiseen tarkoitettujen järjestelyjen luominen
  • rekisterit tai luettelot viranomaisten hallussa olevasta ympäristötiedosta ja tiedotuspisteistä.
• Tietopyyntö voidaan evätä, jos se
  • on ilmeisen kohtuuton
  • on liian yleisesti muotoiltu
  • koskee valmisteilla olevaa aineistoa tai
  • koskee sisäisiä asiakirjoja.
• Tietopyyntö voidaan evätä myös kokonaan tai osittain, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti johonkin seuraavista merkittävistä epäämisperusteista:
  • kansainväliset suhteet
  • tuomioistuinkäsittely
  • teollis- ja tekijänoikeudet
  • kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuus.
• Julkisten rekisterien käytön on oltava maksutonta. Viranomaiset saavat periä pyynnöstä toimitetusta ympäristötiedosta maksun, jonka on kuitenkin oltava kohtuullinen.
• Jos pyynnön esittäjä katsoo, että hänen tietopyyntönsä on jätetty huomiotta tai perusteettomasti evätty, hänellä on mahdollisuus turvautua tuomioistuimen tai jonkin muun riippumattoman elimen tarjoamiin oikeussuojakeinoihin.

Ympäristötietojen aktiivinen levittäminen

• Sähköisessä muodossa saataville asetetun ympäristötiedon on sisällettävä ainakin seuraavaa:
  • kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat
  • yllä lueteltujen tekstien ja toimenpiteiden täytäntöönpanovaihetta koskevat katsaukset
  • kertomukset ympäristön tilasta
  • ympäristöön mahdollisesti vaikuttavien toimien seurantatiedot
  • luvat, joilla voi olla merkittävä vaikutus ympäristöön
  • tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskinarvioinnit.
• Muiden kuin yllä lueteltujen tietojen osalta aktiivinen levittäminen voi tapahtua vaiheittain siten, että otetaan huomioon sen edellyttämä henkilöstö, rahoitus ja tekniset voimavarat.
• EU-maiden on varmistettava niiden keräämän tai niiden puolesta kerätyn ympäristötiedon ajantasaisuus, täsmällisyys ja vertailtavuus.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiivi tuli voimaan 14. helmikuuta 2003. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 14. helmikuuta 2005.

TAUSTAA

• Århusin yleissopimus on ollut voimassa vuodesta 2001. Sen mukaan ympäristönsuojelua voidaan parantaa lisäämällä suuren yleisön tietoisuutta ja osallisuutta ympäristöasioista. Sen tarkoituksena on auttaa suojelemaan nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeutta elää terveydelleen ja hyvinvoinnilleen sopivassa ympäristössä. Tämän saavuttamiseksi yleissopimuksessa määritellään toimenpiteitä kolmella osa-alueella:
  • taataan viranomaisten omaaman ympäristötiedon julkinen saatavuus
  • vahvistetaan suuren yleisön osallistumista ympäristöä koskevaan päätöksentekoon
  • laajennetaan oikeussuojakeinojen käyttömahdollisuuksia ympäristöasioissa.
• Lisätietoja:
  • Århusin yleissopimus Euroopan komission verkkosivustolla.

* KESKEISET TERMIT

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EYVL L 41, 14.2.2003, s. 26–32)

Direktiiviin 2003/4/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43–48)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston päätös 2005/370/EY, tehty 17 päivänä helmikuuta 2005, tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1–3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13–19)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1–14)

Viimeisin päivitys: 26.01.2017