Tiedon saatavuus, yleisön osallistuminen sekä oikeuden saatavuus ympäristöasioissa (Århusin yleissopimus)

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Yleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa (Århusin yleissopimus)

Päätös 2005/370/EY Århusin yleissopimuksen tekemisestä

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Århusin yleissopimuksessa annetaan yleisölle (yksityishenkilöille ja heitä edustaville järjestöille) oikeus saada tietoa ympäristöasioista ja osallistua ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon sekä hakea korvausta, jos näitä oikeuksia ei kunnioiteta.

Päätöksellä hyväksytään EU:n puolesta Århusin yleissopimus (jonka Euroopan yhteisö – nykyisin Euroopan unioni – ja EU-maat allekirjoittivat vuonna 1998).

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yleissopimus tuli voimaan 30. lokakuuta 2001, ja sen lähtökohtana on, että ympäristönsuojelua edistetään lisäämällä yleisön tietoisuutta ympäristöasioista ja parantamalla yleisön mahdollisuuksia osallistua ympäristöasioihin. Sen tarkoituksena on auttaa turvaamaan kaikkien nykyiseen sukupolveen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien ihmisten oikeus elää heidän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä. Tätä varten yleissopimuksessa määrätään toimista kolmella eri alalla:

Yleissopimuksessa esitetty viranomaisen määritelmä kattaa EU:n toimielimet samalla tavalla kuin kansalliset ja paikalliset viranomaiset.

Yleissopimuksen allekirjoittaneet osapuolet sopivat noudattavansa lueteltuja oikeuksia ja velvollisuuksia, joiden mukaan niiden on

Ympäristötietojen julkinen saatavuus

Yleissopimuksessa määrätään ympäristötietojen saantia koskevista tarkoin määritellyistä oikeuksista ja velvoitteista, muun muassa tietojen toimittamisen määräajoista ja syistä, joiden perusteella viranomaiset voivat kieltäytyä antamasta tietyntyyppisiä tietoja.

Tietoja voidaan kieltäytyä luovuttamasta seuraavissa kolmessa tapauksessa:

Pyyntö voidaan evätä myös viranomaisten toiminnan luottamuksellisuuden, kansallisen puolustuksen, yleisen turvallisuuden tai tuomioistuinkäsittelyn perusteella tai jotta voidaan säilyttää

Tietojen ilmaisemisesta voi olla yleistä etua, ja sen vuoksi kaikkia edellä mainittuja epäämisperusteita on tulkittava suppeasti.

Epäämispäätökselle on esitettävä perustelut, ja pyynnön esittäjälle on kerrottava hänen käytettävissään olevasta muutoksenhakumenettelystä.

Viranomaisten on pidettävä hallussaan olevat tiedot ajan tasalla, ja niiden on otettava tätä varten käyttöön julkisia luetteloita, rekistereitä ja tiedostoja. Kyseisiä elimiä kannustetaan tässä yhteydessä ottamaan asteittain käyttöön sähköisiä tietokantoja, jotka sisältävät ympäristön tilaa käsitteleviä kertomuksia, lainsäädäntötekstejä, kansallisia suunnitelmia ja politiikkoja sekä kansainvälisiä yleissopimuksia.

EU-maat hyväksyivät vuonna 2003 direktiivin 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta. Niiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään 14. helmikuuta 2005 mennessä.

EU hyväksyi vuonna 2006 asetuksen (EY) N:o 1367/2006, jossa EU:n toimielimiä ja elimiä vaaditaan panemaan täytäntöön Århusin yleissopimuksen sisältämät velvoitteet.

Yleisön osallistuminen päätöksentekoon ympäristöasioissa

Yleissopimuksen toinen osa koskee yleisön osallistumista päätöksentekoon. Osallistuminen on varmistettava lupamenettelyn avulla tiettyjen yleissopimuksen liitteessä I lueteltujen erityisten toimien (lähinnä teollisten toimien) osalta. Yleisön esittämät näkemykset on otettava asianmukaisesti huomioon, kun tehdään lopullista päätöstä luvan myöntämisestä tietylle toiminnalle.

Yleisölle tiedotetaan jo päätöksentekomenettelyn alkuvaiheessa seuraavista seikoista:

Menettelylle on asetettava sellaiset määräajat, että yleisön osallistuminen päätöksentekoon on tosiasiallisesti mahdollista.

Ympäristösuunnitelmien ja -ohjelmien valmistelussa on otettu käyttöön yksinkertaistettu menettely.

Yleissopimuksessa kehotetaan allekirjoittajia edistämään yleisön osallistumista myös sellaisten ympäristöpolitiikkojen, standardien ja säädösten valmisteluun, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.

EU-maat hyväksyivät vuonna 2003 direktiivin 2003/35/EY yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen.

Vuonna 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/957/EY otettiin huomioon yleissopimukseen tehty muutos, jolla lisätään yleisön osallistumista päätöksiin muuntogeenisten organismien tarkoituksellisesta päästämisestä ympäristöön. Tämä vaatimus täytetään EU:n tasolla jo geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetun direktiivin 2001/18/EY ja muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tietyillä artikloilla.

Useat muut EU:n ympäristödirektiivit sisältävät sääntöjä yleisön osallistumisesta päätöksentekoon ympäristöasioissa. Tällaisia ovat muun muassa direktiivi 2001/42/EY ja vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY).

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa

Kaikki kansalaiset voivat kansallisen lainsäädännön puitteissa ja tietyin edellytyksin saattaa asian uudelleen tutkittavaksi, jos heidän oikeuttaan tiedon saantiin on heidän mielestään rikottu (esimerkiksi tietopyyntöön ei ole vastattu, se on evätty perusteettomasti tai sitä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon).

Oikeussuoja turvataan myös silloin, kun yleissopimuksen mukaista osallistumismenettelyä ei ole noudatettu. Oikeussuoja koskee myös sellaisten riitojen ratkaisemista, jotka liittyvät yksityishenkilöiden tai viranomaisten kansallisten ympäristösäännösten vastaisiin toimiin tai laiminlyönteihin.

Direktiivit 2003/4/EY ja 2003/35/EY sisältävät molemmat säännöksiä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta. Vuonna 2003 tehty ehdotus direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa peruttiin vuonna 2014 Euroopan komission suorittaman EU:n lainsäädännön toimivuustarkastuksen (REFIT) yhteydessä.

Komissio hyväksyi huhtikuussa 2017 ohjeasiakirjan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa. Siinä selvitetään, miten yksityishenkilöt ja järjestöt voivat saattaa kansallisten tuomioistuimien tutkittaviksi viranomaisten päätöksiä, toimia ja laiminlyöntejä, jotka liittyvät EU:n ympäristölainsäädäntöön.

MISTÄ ALKAEN YLEISSOPIMUSTA JA PÄÄTÖSTÄ SOVELLETAAN?

Yleissopimusta on sovellettu 30. lokakuuta 2001 alkaen. Päätöstä on sovellettu 17. helmikuuta 2005 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

ASIAKIRJA

Neuvoston päätös 2005/370/EY, tehty 17 päivänä helmikuuta 2005, tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1–3)

Yleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4–20)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2017 – Komission tiedonanto muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (C(2017) 2616 final, 28.4.2017)

Neuvoston päätös 2006/957/EY, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, muutoksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevaan yleissopimukseen (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 46–49)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13–19)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1–23)

Asetukseen (EY) N:o 1829/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26–32)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30–37)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta – Komission julistus (EUVL L 106, 17.4.2001, s. 1–39)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 05.03.2018