Energiapolitiikka Euroopalle

Euroopan unionin energiapolitiikka vie EU:ta vakaasti kohti vähäisen energiankäytön ja varmemman, kilpailukykyisemmän ja kestävämmän energian taloutta. Energiapolitiikan päätavoitteena on taata energian sisämarkkinoiden toimivuus, strategisesti tärkeän energian huoltovarmuus, vähentää konkreettisesti energian tuottamisesta ja kuluttamisesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä sekä vahvistaa EU:n yhteinen lähestymistapa kansainvälisissä yhteyksissä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. tammikuuta 2007, "Energiapolitiikka Euroopalle" [KOM(2007) 1 lopullinen - ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä].

TIIVISTELMÄ

Kyseinen tiedonanto on strateginen katsaus Euroopan unionin energiatilanteeseen, ja siinä otetaan käyttöön EU:n energiapolitiikan määrittelevä toimenpidepaketti ("energiapaketti").

EUROOPAN UNIONIN ENERGIAPOLITIIKAN TARKOITUS

Euroopan unionin on vastattava energiaa koskeviin todellisiin haasteisiin, jotka liittyvät kestävyyteen, kasvihuonekaasupäästöihin, energian toimitusvarmuuteen, riippuvuuteen energian tuonnista sekä kilpailukykyyn ja energian sisämarkkinoiden tehokkaaseen toteuttamiseen.

Tehokkain tapa vastata näihin kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiin haasteisiin on kehittää Euroopan unionin energiapolitiikkaa.

EU pyrkii uuteen teolliseen vallankumoukseen ja luomaan näin talouden, jossa energiantuotanto on tehokasta ja hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset. Tämän saavuttamiseksi EU on asettanut useita merkittäviä energiatavoitteita.

ENERGIAN SISÄMARKKINOIDEN TOTEUTTAMINEN

Yhteisö on kehittänyt energian sisämarkkinoita, jotta kuluttajille voidaan tarjota todellinen valinnanvapaus sekä tasapuoliset ja kilpailukykyiset hinnat. Energian sisämarkkinoita koskevassa tiedonannossa sekä tutkimuksessa kaasu- ja sähköalojen kilpailutilanteesta korostetaan kuitenkin, että on olemassa yhä esteitä, joiden vuoksi EU:n kansalaiset ja talous eivät pääse hyötymään täysin energiamarkkinoiden vapauttamisesta. Näin ollen energian sisämarkkinoiden tehokkuuden takaaminen on välttämätöntä.

Kilpailu markkinoilla

Kaasu- ja sähköverkkojen hallinta sekä tuotanto- ja jakelutoiminta on erotettava entistä selvemmin toisistaan.

Siihen, että energiahuolto ja tuotanto- ja jakelutoiminta ovat samanaikaisesti yhden yrityksen käsissä, liittyy vakavia syrjinnän ja väärinkäytösten riskejä. Vertikaalisesti integroituneella yrityksellä ei ole juuri intressiä lisätä verkon kapasiteettia, mikä lisäisi kilpailua ja laskisi hintoja.

Kaasu- ja sähköverkkojen hallinnan ja tuotanto- ja jakelutoiminnan eriyttäminen kannustaa yrityksiä sijoittamaan lisää varoja verkkoihin. Tämä puolestaan tukee uusien toimijoiden pääsyä markkinoille ja lisää energian huoltovarmuutta.

Erottelu voi perustua verkkojen ylläpidon, kehityksen ja käytön takaavan riippumattoman verkonhaltijan olemassaoloon, jolloin verkot pysyvät vertikaalisesti integroituneiden yritysten omistuksessa. Toisena vaihtoehtona on omistusoikeuden täysi eriyttäminen.

Yhdentyneet ja yhteenliitetyt markkinat

Energian sisämarkkinat riippuvat selvästi valtioiden rajat ylittävästä energiakaupasta. Kauppa on kuitenkin usein vaikeaa jäsenvaltioiden teknisten sääntöjen erojen ja verkkojen erilaisen rakenteen vuoksi.

Yhteisössä tarvitaan tehokasta sääntelyä. Erityisen tärkeää on yhdenmukaistaa energia-alan sääntelyviranomaisten vallan ja itsenäisyyden taso, korostaa näiden viranomaisten yhteistyötä ja saada ne ottamaan huomioon energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvät yhteisön tavoitteet. Lisäksi yhteisössä on määriteltävä sääntelyyn liittyvät ja tekniset näkökohdat sekä rajat ylittävän kaupan edellyttämät yhteiset turvasäännöt.

EU:n energiaverkon toteuttamiseksi verkkojen yhteenliittämistä koskevassa ensisijaisessa suunnitelmassa korostetaan, että keskeisenä pidetyn infrastruktuurin toteuttamista on tärkeää tukea poliittisesti ja taloudellisesti ja että on valittava eurooppalaiset koordinaattorit seuraamaan hankalimpia keskeisiä hankkeita.

Energian julkinen jakelu

EU jatkaa sitkeästi energiavajeen torjumista ja se on laatinut energia-asiakkaita koskevan peruskirjan. Peruskirjassa kehotetaan erityisesti ottamaan käyttöön tukijärjestelmiä asukkaille, jotka kärsivät eniten energian hinnannoususta. Lisäksi siinä kehotetaan tiedottamaan kuluttajille enemmän eri energiantoimittajista ja toimitusmahdollisuuksista.

ENERGIAN HUOLTOVARMUUDEN TAKAAMINEN

On ensisijaisen tärkeää vähentää EU:n haavoittuvuutta, joka liittyy energian tuontiin, toimituskatkoksiin, mahdollisiin energiakriiseihin ja tulevien energiatoimitusten epävarmuuteen. Tämä epävarmuus on erityisen suuri ongelma niille jäsenvaltioille, joiden kaasuntoimitus on yhden toimittajan varassa.

Uudessa energiapolitiikassa painotetaankin energiantoimittajien ja kuljetusreittien monipuolistamista sekä jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden takaavien menetelmien tärkeyttä.

Strategisiin öljyvarastoihin liittyviä mekanismeja on vahvistettava. Lisäksi on tarkasteltava keinoja parantaa kaasun toimitusvarmuutta. Sähköenergian huoltovarmuutta on lisättävä.

KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN

EU:n kasvihuonekaasupäästöistä 80 prosenttia on peräisin energiantuotannosta.

EU torjuu ilmastonmuutosta sitoutumalla vähentämään sisäisiä päästöjään ainakin 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. EU pyrkiikin solmimaan kansainvälisen sopimuksen, jossa kehittyneet maat sitoutuvat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Sopimuksen mukaisesti EU asettaa uudeksi tavoitteeksi vähentää omia päästöjään 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Nämä tavoitteet muodostavat ilmastonmuutoksen torjumista koskevan EU:n strategian ytimen.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää kuitenkin energiankulutuksen vähentämistä ja saastuttamattomien energiamuotojen lisäämistä.

Energiatehokkuus

EU on asettanut energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan (2007-2012) tavoitteekseen vähentää energiankulutustaan 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti energian säästämiseen liikennealalla, energiaa kuluttavien laitteiden tehokkuudelle asetettavien vähimmäisvaatimusten kehittämiseen, järkevästä ja säästäväisestä kulutuksesta tiedottamiseen energiankuluttajille, lämmön ja sähkön tuotannon, kuljetuksen ja jakelun tehokkuuden parantamiseen sekä energiateknologian ja rakennusten energiatehokkuuden kehittämiseen.

Lisäksi EU aikoo toteuttaa yhteisiä energiansäästötoimia maailmanlaajuisesti solmimalla kansainvälisen energiatehokkuussopimuksen.

Uusiutuvat energialähteet

Uusiutuvien energialähteiden käyttö (tuuli- ja aurinkoenergia, biomassa ja biopolttoaineet, geoterminen lämpö sekä kaukolämpöpumput) auttaa kiistatta torjumaan ilmastonmuutosta. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös energian huoltovarmuutta ja kasvua sekä työpaikkojen luomista EU:ssa, kun paikallinen energiantuotanto ja -kulutus kasvavat.

Uusiutuvat energialähteet ovat kuitenkin vain pieni osa EU:n energialähteistä, ja niiden hinta pysyy perinteisten energiamuotojen hintaa korkeampana.

Jotta uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyisi, EU on asettanut uusiutuvia energialähteitä koskevassa etenemissuunnitelmassaan sitovaksi tavoitteeksi nostaa uusiutuvien energialähteiden osuuden 20 prosenttiin EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite edellyttää edistystä kolmella uusiutuviin energialähteisiin liittyvällä alueella. Ensinnäkin on kiinnitettävä huomiota sähköön, sillä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähkön tuotantoa on lisättävä, ja on mahdollistettava kestävä energiantuotanto fossiilisista polttoaineista erityisesti ottamalla käyttöön hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmiä. Toiseksi on otettava huomioon biopolttoaineet, jotka kattavat vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia ajoneuvojen polttoaineista. Tämän lisäksi myös lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät on otettava huomioon.

ENERGIATEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN

Energiateknologialla on keskeinen tehtävä energian kilpailukyvyn ja kestävyyden yhteensovittamisen sekä energian huoltovarmuuden lisäämisen kannalta. Teknologia on myös tärkeässä asemassa muiden energiatavoitteiden saavuttamisen kannalta.

EU on maailmanlaajuisesti johtoasemassa uusiutuvien energialähteiden alalla. EU:n tarkoituksena on vahvistaa asemaa entisestään ja nousta tärkeäksi toimijaksi myös vähän hiiltä tuottavan energiateknologian nopeasti kasvavilla markkinoilla.

EU:n on siten kehitettävä olemassa olevaa energiatehokasta teknologiaa sekä uutta, erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseen ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöön liittyvää teknologiaa.

Vaikka EU pyrkiikin monipuolistamaan huomattavasti energialähteitään, se on edelleen pitkälti riippuvainen öljystä ja hiilestä. Siksi EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota vain vähän hiilipäästöjä aiheuttavaan, fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvaan teknologiaan. Esimerkkeinä voidaan mainita erityisesti hiilen talteenotto- ja varastointitekniikat.

Teknologioiden kehittämiseen tehdyt sijoitukset edistävät suoraan yhteisön kasvu- ja työllisyysstrategioita.

Komissio ehdottaa Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa, joka kattaa innovaatioprosessin ja olennaisen tutkimuksen markkinoille tuontiin asti. Strateginen suunnitelma tukee seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, joka ennakoi energiantutkimuksen vuosittaisten menojen nousevan 50 prosenttia. Se tukee myös " Älykäs energiahuolto Euroopassa " -ohjelmaa.

YDINENERGIAN TULEVAISUUDEN TARKASTELEMINEN

Kun energian huoltovarmuuteen liittyvät ongelmat ja hiilidioksidipäästöt aiheuttavat huolta, ydinenergian etuna on se, että sen hiilidioksidipäästöt ovat hyvin vähäiset. Lisäksi se on kustannusten ja energian huoltovarmuuden kannalta vakain vaihtoehto.

Kukin jäsenvaltio voi itse päättää ydinvoiman käytöstä. Indikatiivisessa ydinohjelmassa painotetaan kuitenkin, että turvallisuuden, varmuuden ja käytön sekä ydinlaitosten käytöstä poistamisen ja ydinjätteen käsittelyn suhteen on kehitettävä yhteinen ja yhdenmukainen toimintatapa.

YHTEISEN KANSAINVÄLISEN ENERGIAPOLITIIKAN LUOMINEN

EU ei voi saavuttaa varman, kilpailukykyisen ja kestävän energian tavoitetta omin voimin. Siksi sen on tehtävä yhteistyötä teollisuusmaiden ja kehitysmaiden, energian kuluttajien ja tuottajien sekä kauttakulkumaiden kanssa. Tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi on tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot esiintyvät yhtenäisellä tavalla kansainvälisiä energiakysymyksiä käsiteltäessä.

EU:lla on liikkeellepaneva tehtävä kansainvälisiä energiasopimuksia laadittaessa. Tämä näkyy erityisesti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen lujittamisessa, energiatehokkuussopimusta koskevan aloitteen tekemisessä sekä aktiivisessa osallistumisessa Kioton sopimuksen jälkeiseen ilmastonsuojeluohjelmaan.

EU:n suhteet kuluttajamaihin (kuten Yhdysvaltoihin (EN), Intiaan (EN), Brasiliaan (EN) tai Kiinaan (EN)) ja tuottajamaihin (kuten Venäjään (EN), Norjaan (EN), OPEC-maihin (EN) ja Algeriaan) sekä kauttakulkumaihin (kuten Ukrainaan (EN)) ovat keskeiset geopoliittisen turvallisuuden ja talouden vakauden kannalta. EU pyrkiikin kehittämään avoimia, ennustettavia ja vastavuoroisia energiakumppanuuksia näiden maiden kanssa - erityisesti niiden kanssa, jotka ovat sen rajanaapureita. EU ehdottaa myös uutta kumppanuutta Afrikalle voidakseen käsitellä energiakysymyksiä laajemmin.

Lisäksi EU auttaa omalta osaltaan kehitysmaita ottamaan käyttöön hajautettuja, edullisia, varmoja ja kestäviä energiapalveluja. EU kannustaa kehitysmaita ja erityisesti Afrikan maita sijoittamaan välittömästi uusiutuviin energialähteisiin ja uuden sukupolven puhdasta energiaa tuottavaan teknologiaan.

TAUSTAA

Euroopan energiapolitiikan kehittäminen oli koko yhteiseurooppalaisen ajattelun lähtökohtana. Sen pohjalta tehtiin vuonna 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimus sekä vuonna 1957 Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus. Myöhemmistä taloudellisista ja geopoliittisista muutoksista huolimatta EU:n energiapolitiikan harjoittaminen on edelleen välttämätöntä.

Euroopan komission 10. tammikuuta 2007 esittelemä "energiapaketti" on osa toimia, jotka käynnistettiin maaliskuussa 2006 annetulla vihreällä kirjalla Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Sillä korvataan EU:n toimien ytimeen kuuluvat energiakysymykset.

Valtioiden päämiehet ja hallitukset ovat hyväksyneet "energiapaketin" pohjalta 9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa kokonaisvaltaisen energia-alan toimintasuunnitelman vuosiksi 2007-2009.

See also