EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpano: SEUT 101 ja 102 artiklan soveltaminen

Euroopan unioni (EU) ajaa sekä kuluttajien että yritysten etua säännöillään kartellien kieltämiseksi. Kartellit sopivat keskenään hinnoista tai markkinoiden jakamisesta kilpailijoiden kesken. EU pyrkii myös estämään yrityksiä käyttämästä väärin määräävää asemaansa markkinoilla esimerkiksi veloittamalla epäreiluja hintoja tai rajoittamalla tuotantoa.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta.

Siinä pannaan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan (yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka rajoittavat kilpailua) ja 102 artiklan (määräävän aseman väärinkäyttö) EU:n kilpailusäännöt (aiemmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 81 ja 82 artiklat). Siinä otettiin käyttöön sääntöjä, jotka muuttivat ennen kaikkea EU:n kilpailupolitiikan täytäntöönpanoa.

Siinä sallitaan aiemmin Euroopan komission soveltamien kilpailusääntöjen täytäntöönpano hajautetusti EU-maiden kilpailuviranomaisten toimesta. Se tehosti siten kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten asemaa EU:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanossa. Tämän ansiosta komissio pystyy keskittämään resurssinsa kaikkein vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomuksiin, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus.

Tutkimukset kilpailun vastaisista sopimuksista (esim. kartelleista) voidaan käynnistää seuraavien perusteella:

Kun Euroopan komissio aloittaa tutkinnan, sillä on laajat valtuudet. Näihin kuuluvat oikeus pyytää tietoja yrityksiltä, pääsy yrityksen tiloihin, lupa ottaa haltuunsa niiden asiakirjat ja kuulustella yrityksen edustajia.

Jos komissio päättää alustavan tutkintansa perusteella suorittaa perusteellisen tutkinnan, se antaa väitetiedoksiannon, jonka se lähettää asianomaisille yrityksille.

Yrityksillä, jotka ovat tutkinnan alla, on pääsy komission asiakirja-aineistoon, ja ne voivat vastata väitetiedoksiantoon. Ne voivat myös pyytää kuulemista. Jos komissio on yhä tässä vaiheessa vakuuttunut rikkomuksesta, se voi antaa rikkomista koskevan päätöksen, johon voi sisältyä sakkojen määrääminen osapuolille.

Komissio voi sen sijaan päättää myös hyväksyä sitoumuksia koskevan päätöksen, jossa ei määrätä sakkoja. Tässä tapauksessa osapuolet voivat esittää sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa komission kilpailua koskevat huolenaiheet yleensä tietyksi ajanjaksoksi. Jos ne rikkovat tätä sitoumusta, niille määrätään sakkoja.

Direktiivin 2014/104/EU nojalla kartellien tai kilpailulainsäädännön rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineiden osapuolten menetyksiä voidaan korvata.

Kansallinen kilpailuviranomainen tai komissio voi aloittaa tutkimuksen omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella.

Ensimmäinen tärkeä tehtävä tällaisissa tapauksissa on arvioida, onko asianomainen yritys ”määräävässä asemassa”. Tähän kuuluu yrityksen markkinoiden määrittely sen tarjoaman tuotteen/tarjoamien tuotteiden osalta sekä sen maantieteellisen alueen määrittely, jolla niitä myydään. Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että jos markkinaosuus on alle 40 prosenttia, yrityksellä ei todennäköisesti ole määräävää asemaa.

Muita tekijöitä otetaan myös huomioon, kuten onko markkinoilla uusien toimijoiden pääsyn esteitä ja missä määrin tutkinnan alla oleva yritys on mukana toimitusketjun eri vaiheissa (ns. ”vertikaalinen integraatio”).

Seuraava tehtävä on selvittää, väärinkäytetäänkö määräävää asemaa esim. käyttämällä saalistushinnoittelua (hinnat, jotka alittavat kilpailijoiden hinnat) tai väittämällä, että yritys on yksinomainen toimittaja.

Kilpailuviranomaisilla on samat tutkintaoikeudet kuin 101 artiklan menettelyissä. Myös sellaiset näkökohdat kuin puolustautumisoikeudet, väitetiedoksiantojärjestelmä, sitoumuspäätökset, sakot ja hyvitykset ovat identtiset.

Lopuksi eurooppalainen kilpailuverkosto, joka koostuu kansallisista kilpailuviranomaisista ja komissiosta, auttaa niitä vaihtamaan tietoja, mukaan luettuna luottamukselliset tiedot, ja helpottaa kilpailusääntöjen rikkomuksista tuomitsemista.

VIITTEET

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 1/2003	24.1.2003	-	EUVL L 1, 4.1.2003, s. 1-25

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 411/2004	9.3.2004	-	EUVL L 68, 6.3.2004, s. 1-2
Asetus (EY) N:o 1419/2006	18.10.2006	-	EUVL L 269, 28.9.2006, s. 1-3
Asetus (EY) N:o 169/2009	25.3.2009	-	EUVL L 61, 5.3.2009, s. 1-5.
Asetus (EY) N:o 246/2009	14.4.2009	-	EUVL L 79, 25.3.2009, s. 1-4.
Asetus (EY) N:o 487/2009	1.7.2009	-	EUVL L 148, 11.6.2009, s. 1-4.

Asetukseen (EY) N:o 1/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

Komission asetus (EY) N:o 773/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, N:o 773/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18-24). Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1-19).