Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on auttaa yrityksiä määrittämään tapauskohtaisesti, ovatko niiden yhteistyösopimukset kilpailusääntöjen mukaisia, tarjoamalla niille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan mukaiset arviointipuitteet (ks. tiivistelmä).
Yhteistyö on ”luonteeltaan horisontaalista”, jos sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa tehdään todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välillä. Lisäksi nämä suuntaviivat kattavat horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset muiden kuin kilpailijoiden välillä, esimerkiksi kahden yrityksen välillä, jotka toimivat samoilla tuotemarkkinoilla mutta eri maantieteellisillä markkinoilla ja eivät ole toistensa mahdollisia kilpailijoita.
Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat usein johtaa merkittävään taloudelliseen hyötyyn, jos niiden avulla voidaan jakaa riskit, säästää kustannuksissa, lisätä investointeja, yhdistää taitotietoa, parantaa tuotteiden laatua ja tuotevalikoimaa ja tuoda innovaatiot nopeammin markkinoille. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat johtaa kuitenkin kilpailuongelmiin, jolloin yhteistyö aiheuttaa kielteisiä markkinavaikutuksia hintoihin, tuotantomääriin, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovaatioihin.
Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on tarjota analyyttiset puitteet horisontaalista yhteistyötä koskeville yleisimmille sopimusmuodoille ja mahdollistaa sen määrittäminen, onko tietty sopimus SEUT-sopimuksen 101 artiklan mukainen.
Niitä sovelletaan vain yleisimpiin yhteistyömuotoihin:
Eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiä sopimuksia eli vertikaalisia sopimuksia käsitellään periaatteessa asetuksessa (EU) N:o 330/2010, jäljempänä ”vertikaalisia rajoituksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus” (ks. tiivistelmä)) ja vertikaalisista rajoituksista annetuissa suuntaviivoissa (ks. tiivistelmä). Jos kilpailevat yritykset tekevät vertikaalisia sopimuksia, ne on kuitenkin arvioitava horisontaalisia sopimuksia koskevien periaatteiden mukaisesti. Jos horisontaaliset sopimukset johtavat keskittymään, sovelletaan asetusta (EY) N:o 139/2004, jäljempänä ”sulautuma-asetus” ks. tiivistelmä.
Suuntaviivoissa asetetaan perusteet kilpailusääntöjen noudattamisen arvioinnille SEUT-sopimuksen 101 artiklan nojalla.
SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaiset arviointiperusteet
SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu. Näissä suuntaviivoissa käsite ”kilpailun rajoittaminen” sisältää myös kilpailun estämisen ja vääristämisen. Jos sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, toisin sanoen jos sopimus saattaa luonteensa puolesta rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sopimuksen todellisten tai mahdollisten markkinavaikutusten arviointi ei ole tarpeen.
Jos horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, sopimuksen todelliset ja mahdolliset vaikutukset on tutkittava sen määrittämiseksi, onko sopimuksella tuntuvia kilpailua rajoittavia vaikutuksia.
Jotta sopimuksella olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on oltava tai todennäköisesti on tuntuva kielteinen vaikutus vähintään yhteen kilpailuparametriin markkinoilla, kuten hintaan, tuotantoon, tuotteen laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava ne tosiasialliset oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet, joissa kilpailua käytäisiin ilman sopimusta.
Sopimuksen luonteessa on kyse sellaisista tekijöistä kuin yhteistyön alue ja tarkoitus, osapuolten välinen kilpailusuhde ja se, missä laajuudessa ne yhdistävät niiden toimintoja. Näistä tekijöistä riippuu, millaisia mahdollisia kilpailuongelmia horisontaalista yhteistyötä koskevasta sopimuksesta voi aiheutua.
Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat rajoittaa kilpailua useilla tavoin. Esimerkiksi tuotantosopimukset voivat suoraan rajoittaa osapuolten välistä kilpailua, jos osapuolet rajoittavat tuotantoaan. Markkinoille saattamista koskevien sopimusten suurin kilpailua koskeva ongelma on hintojen vahvistaminen.
Markkinavoima tarkoittaa kykyä pitää jonkin aikaa hintoja kannattavasti kilpailukykyisen tason yläpuolella tai tuotantoa – tuotteiden määriä, laatua ja valikoimaa tai innovointia – kilpailukykyisen tason alapuolella. Markkinavoima voi toisinaan olla seurausta sopimuspuolten välisen kilpailun vähenemisestä.
Markkinavoimaa koskevan analyysin lähtökohta on osapuolten asema markkinoilla, joihin yhteistyö vaikuttaa. Analyysia varten merkitykselliset markkinat on määriteltävä käyttäen komission tiedonantoa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä (ks. tiivistelmä) ja sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on laskettava. Jos yhteenlaskettu markkinaosuus on pieni, horisontaalista yhteistyötä koskevalla sopimuksella ei todennäköisesti ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Koska yhteistyötä koskevia sopimuksia on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat eri markkinatilanteissa erilaiset, ei ole mahdollista antaa yleistä markkinaosuusrajaa, jonka yläpuolella markkinavoiman voidaan olettaa riittävän aiheuttamaan kilpailua rajoittavia vaikutuksia.
Osapuolten markkina-asemasta ja markkinoiden keskittymisasteesta riippuen huomioon on mahdollisesti otettava myös muita tekijöitä kuten
SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaiset arviointiperusteet
Silloin kun yksittäisessä asiassa on osoitettu 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen, voidaan puolustukseksi vedota 101 artiklan 3 kohtaan. Asetuksen (EY) N:o 1/2003 (ks. tiivistelmä)) nojalla todistustaakka kuuluu niille yrityksille, jotka vetoavat kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun. Jotta yhteistyösopimukseen voidaan soveltaa poikkeussääntöä, sen on täytettävä neljä kumulatiivista edellytystä:
Jos nämä neljä edellytystä täyttyvät, sopimuksen tuomien tehokkuusetujen voidaan katsoa tasoittavan sen aiheuttamia kilpailunrajoituksia.
Tietojenvaihto
Suuntaviivoissa esitetään tietojenvaihdon kilpailuvaikutusten arviointia koskevat yleiset periaatteet, mukaan lukien SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi, joita voidaan soveltaa kaikenlaisiin horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, joihin sisältyy tietojenvaihtoa.
Tietojenvaihto voi olla eri muotoista: kilpailijat voivat vaihtaa tietoja suoraan keskenään, tietoja voidaan vaihtaa epäsuoraan yhteisen elimen tai kolmannen osapuolen kautta tai yrityksen tavarantoimittajien taikka jälleenmyyjien kautta. Tietojenvaihto voi hyödyttää yrityksiä esimerkiksi auttamalla yrityksiä saamaan aikaan kustannussäästöjä pienentämällä varastoja ja myös kuluttajia esimerkiksi pienentämällä kuluttajien tiedonhakukustannuksia ja lisäämällä valinnanvaraa. Se voi kuitenkin johtaa myös kilpailun rajoituksiin, silloin kun yritykset voivat sen seurauksena saada selville kilpailijoidensa markkinastrategiat. Lisäksi kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi muodostaa sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai päätöksen, jonka tarkoituksena on hintojen tai tuotantomäärien vahvistaminen. Tällaista tietojenvaihtoa pidetään yleensä kartellina ja siitä määrätään sakkoja kartellina.
Kartellien ohella tietojenvaihdon voidaan katsoa rajoittavan kilpailua vain, jos sen kohteena on hintoja tai määriä koskeva yritysten tuleva käyttäytyminen. Muita seikkoja, kuten nykyistä hintatasoa, koskevaa tietojenvaihtoa ei katsota rajoittavaksi toiminnaksi ja se arvioidaan kilpailuun kohdistuvien rajoittavien vaikutustensa perusteella.
Yhteistyösopimusten muodot
Suuntaviivoissa määritellään tiettyjen yhteistyösopimusten muotojen ominaispiirteet ja sovelletaan edellä esitettyjä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan arviointipuitteita seuraaviin sopimusmuotoihin:
Suuntaviivoja on sovellettu 14. tammikuuta 2011 alkaen.
Lisätietoja:
Komission tiedonanto – Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (EUVL C 11, 14.1.2011, s. 1–72)
Oikaistaan komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin (EUVL C 33, 2.2.2011, s. 20)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VII osasto – Kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt – 1 luku – Kilpailusäännöt – 1 jakso – Yrityksiin sovellettavat säännöt – 101 artikla (aiempi EY-sopimuksen 81 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 88–89)
Komission tiedonanto – Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (SEC (2010)0411 final), 10.5.2010)
Komission asetus (EU) N:o 330/2010, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (EUVL L 102, 23.4.2010, s. 1–7)
Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1–22)
Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EUVL L 1, 4.1.2003, s. 1–25)
Asetukseen (EY) N:o 1/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määrittelystä yhteisön kilpailulainsäädännön soveltamiseksi (EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5–13)
Viimeisin päivitys: 03.12.2020