Euron käyttöönotto: lähentymisperusteet

Lähentymisperusteet määritellään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa. Perusteita on neljä: hintatason vakaus, julkistalouden tilanne, valuuttakurssit ja pitkän aikavälin korkokannat.

Hintatason vakaus. Perustamissopimuksessa määrätään: "Hintatason korkeatasoisen vakauden toteutuminen [...] on ilmeistä, jos rahanarvon alenemisaste on lähellä korkeintaan kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaa astetta." Käytännössä jäsenvaltion rahanarvon alenemisaste ei saa olla yli 1,5 prosenttia korkeampi kuin kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava aste jäsenvaltion tilanteen tarkastelua edeltävänä vuonna.

Julkistalouden tilanne. Perustamissopimuksessa määrätään: "Kestävä julkistalouden tilanne […] on ilmeistä, jos valtion julkisyhteisöjen talousarvioiden osalta on tilanne, jossa ei ole […]liiallista alijäämää." Käytännössä komissio tutkii laatiessaan valtiovarainministerineuvostolle annettavaa vuotuista suositustaan seuraavien viitearvojen perusteella, onko budjettikuria noudatettu:

Valuuttakurssit. Perustamissopimuksessa määrätään: "Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan siten, ettei valuutan ulkoista arvoa ole alennettu suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan." Jäsenvaltion on oltava osallistunut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään arviointihetkeä edeltävien kahden vuoden ajan keskeytyksettä, ilman että sen valuuttakurssiin on kohdistunut vakavia häiriöitä. Jäsenvaltio ei myöskään ole saanut alentaa valuutan arvoa (eli valuutan kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan) omasta aloitteestaan saman kauden aikana. Siirryttäessä EMU:n kolmanteen vaiheeseen Euroopan valuuttajärjestelmä korvattiin uudella valuuttakurssimekanismilla (ERM II).

Pitkän aikavälin korkokannat. Perustamissopimuksessa määrätään: "Jäsenvaltion saavuttaman lähentymisen […] pysyvyys […] ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa." Käytännössä pitkäaikainen nimelliskorko saa ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä kolmen hintavakaudeltaan parhaan jäsenvaltion (samat kuin hintatason vakautta koskevan perusteen mukaiset jäsenvaltiot) vastaavan koron.

Huomioon otettava kausi on jäsenvaltion tilanteen arviointihetkeä edeltävä vuosi.

Euron käyttöönoton ehdot

Jäsenvaltioiden on täytettävä nämä kriteerit voidakseen osallistua talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen. Kriteerit on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 121 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyssä pöytäkirjassa. Kriteerit kuvaavat taloudellisen lähentymisen tasoa, joka jäsenvaltioiden on saavutettava voidakseen ottaa euron käyttöön.

EY:n perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio ja Euroopan keskuspankki (EKP) antavat vähintään kahden vuoden välein tai, jos jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, näin pyytää, neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien jäsenvaltioiden velvollisuuksien täyttämisessä. Näitä kertomuksia kutsutaan lähestymiskertomuksiksi (EN).

Neuvottelujen tuloksena Tanskalle (es de en fr) ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle (es de en fr) on myönnetty oikeus jättäytyä EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymisen ulkopuolelle.

Viimeisin päivitys 20.06.2006