Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (1997)

1) TAVOITE

Tavoitteena on varmistaa tiiviimpi yhteistyö talouspolitiikan alalla sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden taloudellisen toiminnan jatkuva lähentyminen.

2) ASIAKIRJA

Neuvoston suositus, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi [EYVL L 209, 2.8.1997].

3) TIIVISTELMÄ

Kun taloudellinen tilanne on jonkin verran elpynyt, talouspolitiikan olisi keskityttävä kahteen tärkeään seikkaan:

Makrotalouden osalta yleislinjoissa vahvistetaan, että yhteisen talouspoliittisen strategian on edelleen pohjauduttava kolmeen osatekijään:

Mitä enemmän rahapolitiikan vakauttamistehtävää tuetaan asianmukaisilla julkisen talouden hoitoon liittyvillä toimenpiteillä ja palkkakehityksellä, sitä suotuisampia kasvulle ja työllisyydelle ovat myös rahapoliittiset edellytykset (valuuttakurssit ja pitkät korot mukaan luettuina).

Hintavakauden saavuttamisessa ja inflaatiotasojen lähentymisessä on edistytty huomattavasti. Huhtikuussa 1997 neljässätoista jäsenvaltiossa inflaatio oli 2 prosenttia tai vähemmän. Tämä taso olisi säilytettävä. Kreikan on tehostettava toimiaan saavuttaakseen virallisen tavoitteensa eli 4,5 prosenttia vuoden 1997 loppuun mennessä ja 3 prosenttia vuoden 1998 loppuun mennessä.

Valuuttakurssimekanismiin kuuluvat valuutat ovat pysyneet huomattavan vakaina. Jäsenvaltioiden on edelleen pidettävä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana. Valuuttakurssimekanismin ulkopuolisia maita kehotetaan jatkamaan vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa, jotta niiden olisi mahdollista liittyä valuuttakurssimekanismiin.

Useimmat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet merkittäviä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on julkisen talouden alijäämän pienentäminen 3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen tai sitä pienemmäksi vuonna 1997. Toimia on jatkettava, jotta syntyy luottamusta julkisen talouden sopeuttamistoimien jatkuvuuteen. Tämä koskee erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa vuoden 1997 talousarviossa asetetut toimenpiteet ovat väliaikaisia tai joissa julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ei lähene viitearvoa riittävän nopeasti.

Jotta talousarviot olisivat kestäviä, alustavista talousarvioista on ilmettävä selvästi, millaisille taloudellisille oletuksille ne perustuvat ja millaista keskipitkän ajan strategiaa kyseinen jäsenvaltio noudattaa (mm. rakenneuudistukset).

Neuvosto toistaa samat yleiset periaatteet kuin aikaisempien vuosien yleislinjoissa:

Myös haitallista kilpailua jäsenvaltioiden verojärjestelmien välillä olisi vältettävä.

Viisi jäsenvaltiota saavutti julkisen talouden alijäämälle asetetun 3 prosentin viitearvon suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 1996. Ne olivat Luxemburg, Tanska, Irlanti, Alankomaat ja Suomi. Neljän viimeksi mainitun kohdalla on tärkeää säilyttää tämä tilanne.

Kreikan on ponnisteltava saavuttaakseen lähentymisohjelman tavoitteet. Erityisesti sen verohallintoa on tehostettava ja julkisia menoja rajoitettava.

Yhdeksän muun jäsenvaltion julkisen talouden alijäämän odotetaan laskevan vuonna 1997 viitearvoon, joka on 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, tai sen alle. On tärkeää, että valtiot jatkavat lähentymisohjelman noudattamista päättäväisesti, jotta tulokset saavutetaan tulevien vuosien aikana.

Kasvun ja työllisyyden tukemiseksi on ehdottoman tärkeää tehostaa tuote- ja palvelumarkkinoiden toimintaa, kannustaa kilpailua, suosia innovaatiota ja varmistaa tehokas hinnoittelu. Tuote- ja palvelumarkkinoiden tehokkuus paranevat sisämarkkinoiden toimintaa tehostamalla, varsinkin jos jäsenvaltiot lisäksi sitoutuvat

Komission laatimassa yhteismarkkinoiden toimintaohjelmassa ehdotetaan eräitä konkreettisia toimia, joiden pitäisi olla käytössä 1. tammikuuta 1999 lähtien yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

Työmarkkinoiden uudistaminen ja kasvava investoiminen tietoon ovat välttämättömiä. Joidenkin jäsenvaltioiden myönteisten kokemusten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, kuten että erityisesti rakenneuudistusten on oltava laaja-alaisia, jotta voidaan vaikuttaa johdonmukaisesti työpaikkojen luomista ja työn vastaanottamista koskevaan monitahoiseen kannustinjärjestelmään sekä hyödyntää politiikan eri osa-alueiden yhteisvaikutusta. Käynnistettyä prosessia pitäisi jatkaa ja tarpeen vaatiessa tehostaa asettamalla etusijalle

Näitä uudistuksia on tuettava painottamalla työllisyyttä enemmän myös muiden politiikkojen aloilla.

4) täytäntöönpanotoimet

5) jatkotoimet

Viimeisin päivitys 11.08.2002