Alppeja koskevan yleissopimuksen pöytäkirja liikenteestä

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Pöytäkirja vuonna 1991 tehdyn Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltamisesta liikenteen alalla – Pöytäkirja liikenteestä

Päätös 2007/799/EY Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta liikenteen alalla tehdyn pöytäkirjan allekirjoittamisesta yhteisön puolesta

Päätös 2013/332/EU Alppeja koskevan vuonna 1991 tehdyn yleissopimuksen soveltamisesta liikenteen alalla koskevan pöytäkirjan tekemisestä

PÖYTÄKIRJAN JA PÄÄTÖSTEN TARKOITUS

Alppien suojelua koskeva yleissopimus (ks. tiivistelmä) on puitesopimus, jolla edistetään Alppien suojelua ja kestävää kehitystä ja jonka tarkoituksena on säilyttää vuoristo (sen ympäristö, talous ja yhteiskunta) ja suojella sitä soveltamalla ennalta ehkäisyn periaatetta ja aiheuttajaperiaatetta sekä jäsenten yhteistyötä.

Yksi sen eri pöytäkirjoista on tässä tiivistetty pöytäkirja liikenteestä.

Allekirjoittamalla tämän pöytäkirjan EU lähettää poliittisen viestin kaikille sopimuspuolille ja kannustaa myös niitä allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen.

Euroopan unioni (EU) allekirjoitti ja teki liikennettä koskevan pöytäkirjan neuvoston päätöksillä 2007/799/EY ja 2013/332/EU.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Tavoitteet

Pöytäkirjan tavoitteet ovat:

• vähentää Alppien sisäisen liikenteen haittoja ja vaaroja
• edistää asuin- ja talousalueiden kehitystä harjoittamalla liikennepolitiikkaa, joka on yhdenmukaista kaikissa maissa ja joka kattaa kaikki liikennemuodot (maantie, rautatie jne.)
• vähentää Alppien alueen luonnon monimuotoisuuteen sekä sen kulttuuriperintöön ja aitoon luontoympäristöön kohdistuvia vaaratekijöitä
• varmistaa liikenteen taloudellisten kustannusten pysyminen kohtuullisina parantamalla liikennejärjestelmien tehokkuutta ja kestävyyttä.

Pöytäkirjan osapuolet siis sitoutuvat ottamaan Alppialueen hallinnoinnissa huomioon liikenteen riskit ja haitat, kuten meluhaitat ja ilmansaasteet, sekä henkilöiden ja omaisuuden turvallisuuden. Pöytäkirjan allekirjoittajien on

• lisättävä liikennealan kannattavuutta
• optimoitava nykyisten infrastruktuurien käyttö
• otettava huomioon liikenteen haasteet muiden alojen politiikkaa arvioitaessa ja toteutettaessa
• edistettävä paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista päätöksentekoon.

Erityistoimenpiteet ja -strategiat

Liikennettä koskevassa pöytäkirjassa määritellään lisäksi joitakin erityistoimenpiteitä ja -strategioita, joilla edistetään järkevää ja luotettavaa liikennepolitiikkaa seuraavien periaatteiden pohjalta:

• hyvä koordinointi eri liikennemuotojen ja -välineiden välillä
• liikennemuotojen yhdistäminen
• liikenteen siirtäminen ympäristöä säästävämpiin liikennemuotoihin
• liikenneväylien suojaaminen luonnosta aiheutuvilta vaaroilta
• ihmisten ja ympäristön suojeleminen
• haitallisten aineiden päästöjen ja meluhaittojen vähentäminen asteittain
• käyttäjä- ja ympäristöystävällisempien julkisen liikenteen järjestelmien luominen ja kehittäminen
• kaavailtuja hankkeita koskevien vaikutustenarviointien teettäminen ja asianomaisten osapuolten kuuleminen.

Pöytäkirjassa määritellään lisäksi liikennemuotokohtaisia periaatteita:

• rautatieliikenteen suosiminen parantamalla infrastruktuuria, tehostamalla sen käyttöä ja hyödyntämällä liikennemuotojen yhdistettävyyttä tavarakuljetuksissa
• sisävesiliikenteen kapasiteetin tehokkaampi hyödyntäminen
• tieliikenteen alalla allekirjoittajamaiden on vältettävä uusien suuren kapasiteetin maanteiden rakentamista, mutta hankkeita voidaan toteuttaa, jos ympäristövaikutukset minimoidaan
• lentoliikenteen haitalliset vaikutukset on minimoitava. Myös moottoroimatonta vapaa-ajan ilmailua on rajoitettava.

Pöytäkirjan kohdat otetaan huomioon alppialueen infrastruktuurihankkeita koskevissa päätöksissä.

Esimerkiksi liikennettä koskevan pöytäkirjan 11 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”sopimuspuolet pidättäytyvät rakentamasta uusia suuren kapasiteetin maanteitä Alppien kauttakulkuliikenteelle”. Tämä selittää jossain määrin, miksi EU rahoittaa tällä hetkellä pääasiassa Alppien rautatietunneleita.

”Aiheuttamisperiaate”

Pöytäkirjassa osapuolia kehotetaan myös soveltamaan ”aiheuttamisperiaatetta” ja ottamaan käyttöön laskentajärjestelmä, jossa infrastruktuurin kokonaiskustannusarvioon sisällytetään myös ympäristökustannukset.

Allekirjoittajien on raportoitava pysyvälle komitealle säännöllisesti pöytäkirjan nojalla toteutetuista toimenpiteistä. Komitea laatii raportin pöytäkirjan noudattamisesta.

VOIMAANTULO

Pöytäkirja tuli voimaan 25. syyskuuta 2013.

TAUSTAA

Neuvosto valtuutti komission 14. toukokuuta 1991 osallistumaan neuvotteluihin Alppien suojelua koskevasta yleissopimuksesta ja siihen liittyvistä pöytäkirjoista.

Pöytäkirja liikenteestä avattiin sopimuspuolten allekirjoitettavaksi Alppeja koskevaan yleissopimukseen liittyneessä ministerikokouksessa, joka järjestettiin Luzernissa 30.–31. lokakuuta 2000.

Neuvosto allekirjoitti Alppeja koskevan yleissopimuksen pöytäkirjan liikenteestä 12. joulukuuta 2006. Päätöksen liitteenä on neuvoston ja komission yhteinen julistus liikenteestä tehdyn pöytäkirjan tulkitsemisesta.

Yleissopimuksen muut sopimuspuolet – EU:n lisäksi – ovat Saksa, Ranska, Italia, Liechtenstein, Monaco, Itävalta, Sveitsi ja Slovenia.

ASIAKIRJAT

Pöytäkirja vuonna 1991 tehdyn Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltamisesta liikenteen alalla – Pöytäkirja liikenteestä (EUVL L 323, 8.12.2007, s. 15–22)

Neuvoston päätös 2007/799/EY, tehty 12 päivänä lokakuuta 2006, Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta liikenteen alalla tehdyn pöytäkirjan (pöytäkirja liikenteestä) allekirjoittamisesta yhteisön puolesta (EUVL L 323, 8.12.2007, s. 13–14)

Neuvoston päätös 2013/332/EU, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2013, Alppeja koskevan vuonna 1991 tehdyn yleissopimuksen soveltamisesta liikenteen alalla koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (pöytäkirja liikenteestä) (EUVL L 177, 28.6.2013, s. 13)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Ilmoitus Alppeja koskevan vuonna 1991 tehdyn yleissopimuksen soveltamisesta liikenteen alalla koskevan pöytäkirjan voimaantulosta (pöytäkirja liikenteestä) (EUVL L 206, 2.8.2013, s. 1)

Viimeisin päivitys: 15.05.2020