Uusi sääntelykehys sähköisen viestinnän palveluille

1) TAVOITE

Tavoitteena on tarkistaa televiestinnän sääntelyä EU:ssa ja antaa ehdotuksia sähköisen viestinnän infrastruktuurin ja siihen liittyvien palvelujen uuden sääntelykehyksen keskeisiksi osiksi.

2) ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 10 päivänä marraskuuta 1999. Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää. Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu [KOM(1999) 539 lopullinen, 10.11.1999 - ei julkaistu EUVL:ssä].

3) TIIVISTELMÄ

Euroopan televiestintämarkkinoiden vapautuminen huipentui 1. tammikuuta 1998, jolloin kaikki televerkot ja -palvelut vapautettiin kilpailulle useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan siirtyminen tietoyhteiskuntaan perustuu tekniikan kehitykseen, palvelualan innovaatioihin ja kilpailun mukanaan tuomaan hintojen alenemiseen ja laadun paranemiseen. Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan keskinäinen lähentyminen on vienyt viestintämarkkinat perusteelliseen muutosprosessiin. Tämä näkyy erityisesti kiinteän verkon viestinnän ja matkaviestinnän, maanpäällisten verkkojen viestinnän ja satelliittiviestinnän sekä viestintäjärjestelmien ja paikantamisjärjestelmien keskinäisessä lähentymisessä. Lähentymisen seurauksena näiden alojen välinen perinteinen erottelu sääntelyssä on viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen näkökulmasta vanhentunut, ja siksi niille olisi luotava yhtenäisempi sääntelyjärjestelmä.

Tällä tiedonannolla käynnistetään televiestinnän voimassa olevan sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelu. Näin vastataan eri alojen lähentymiskehitystä koskevan kuulemisprosessin tärkeimpään päätelmään, jonka mukaan viestintäinfrastruktuurin sääntelyyn olisi sovellettava horisontaalisempaa lähestymistapaa. Tiedonannossa otetaan huomioon myös radiotaajuuksia koskevaan vihreään kirjaan liittyneen julkisen kuulemisen, Euroopan unionin digitaalitelevisiomarkkinoiden kehittymistä koskevan raportin ja televiestinnän sääntelypaketin toteuttamista koskevan viidennen raportin tärkeimmät johtopäätökset.

Uusi sääntelyjärjestelmä perustuu viiteen periaatteeseen, jotka ohjaavat yhteisön ja kansallisen tason sääntelytoimia. Periaatteiden mukaan

Näiden periaatteiden pohjalta komissio ehdottaa uutta sääntelyjärjestelmää, joka koostuu seuraavista rakenneosista:

Samalla perustamissopimuksen 86 artiklaan perustuvat voimassa olevat direktiivit yksinkertaistetaan ja konsolidoidaan yhdeksi säädökseksi.

Nämä yleiset periaatteet olivat lähtökohtana tässä tiedonannossa, jossa esitetään komission alustava kanta kaikkiin näihin aloihin. Kaikkia sidosryhmiä pyydettiin lähettämään mielipiteensä ehdotuksesta viimeistään 15. helmikuuta 2000. Komissio laati saatujen kommenttien perusteella vuoden 2000 alkupuoliskolla ehdotukset nykyisen sääntelyjärjestelmän tarkistamiseksi.

Sitova alakohtainen lainsäädäntö sisältää uuden puitedirektiivin, jolla muun muassa

Lisäksi ehdotetaan neljää erityisdirektiiviä, jotka perustuvat perustamissopimuksen 95 artiklaan:

Kilpailusääntöjen merkitys kasvaa telealalla yhä suuremmaksi, ja niillä voidaan korvata keskeiset alakohtaiset säännökset heti, kun kilpailu toimii tehokkaasti.

Tiedonannossa ehdotetaan nykyiseen lainsäädäntöön myös sisällöllisiä muutoksia tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi uudessa sääntelyjärjestelmässä.

Muutokset koskevat seuraavia näkökohtia:

Toimiluvat ja valtuutukset

Komission mielestä on ensisijaisen tärkeää vähentää markkinoille pääsyn hallinnollisia esteitä, jotta edistetään kilpailulle avoimia eurooppalaisia telepalvelujen markkinoita. Tämän vuoksi ehdotetaan seuraavaa:

Käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen

Yhteisön lainsäädännössä "käyttöoikeus" (access) on yleinen käsite, joka kattaa kaikki verkkojen ja palvelujen käytön muodot, kun taas ilmaisulla "yhteenliittäminen" viitataan verkkojen fyysiseen ja loogiseen yhteenliittämiseen. Yhteenliittämisoikeutta koskevilla säännöillä varmistetaan yhteentoimivuus, ja ne ovat ensisijaisen tärkeitä kilpailun vakiinnuttamiseksi. Komissio ymmärtää käyttöoikeuksien ja yhteenliittämismahdollisuuksien tarjonnan ratkaisevan merkityksen ja ehdottaa, että:

Radiotaajuuksien hallinta

Radiotaajuuksien (es de en fr) kysyntä on huomattavaa niin televiestinnässä kuin liikenteen, hätä- ja pelastuspalvelujen, radio- ja televisiotoiminnan sekä tutkimuksen ja kehityksenkin aloilla, ja siksi nykyiset taajuuksien ja niiden käyttöoikeuksien jakamisessa käytetyt menetelmät ovatkin osoittautuneet tehottomiksi. Koska radiotaajuuksilla on suuri merkitys viestintäpalvelumarkkinoille ja koska taajuuksia on saatavilla vain rajoitetusti, komissio toteaa, että:

Yleispalvelu

Nykyisessä sääntelyjärjestelmässä edellytetään, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat verkko-operaattoreille velvoitteita, joilla varmistetaan, että määrätyt palvelut ovat tietyn laatuisina kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuulliseen hintaan käyttäjien maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Yleispalvelu on määritetty yhteisön nykyisessä lainsäädännössä niin, että se kattaa puheensiirron, faksiyhteydet ja äänikaistaisen datansiirron modeemin avulla (toisin sanoen Internet-yhteyden).

Komissio ymmärtää yleispalvelun merkityksen ja ehdottaa muun muassa, että:

Käyttäjien ja kuluttajien edut

Nykyinen sääntelyjärjestelmä sisältää myös joukon säännöksiä, joilla pyritään suojelemaan yleisesti käyttäjien ja kuluttajien etuja. Lisäksi EU:n tasolla on muutamia horisontaalisia kuluttajansuojaa koskevia direktiivejä, joita sovelletaan kaikkiin aloihin, myös televiestintään. Tällä alalla komissio ehdottaa, että:

Numerointi, nimeäminen ja osoitteiden antaminen

Nykyisessä yhteisön lainsäädännössä on säädetty numeroinnissa, nimeämisessä ja osoitteiden antamisessa noudatettavasta yhdenmukaistetusta lähestymistavasta. Siinä korostetaan Euroopan laajuisen yhteenliittämisen ja palveluiden yhteentoimivuuden turvaamista käyttäjältä käyttäjälle. Tältä osin komissio ehdottaa, että:

Erityiset kilpailunäkökohdat

Alakohtaiset säännöt yhdessä kilpailusääntöjen soveltamisen kanssa helpottavat pääsyä markkinoille, joilla vakiintuneilla operaattoreilla on edelleen vahva asema. Niillä varmistetaan, että uudet tulokkaat pääsevät tosiasiallisesti osallistumaan kilpailuun. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää luoda oikea tasapaino alakohtaisen sääntelyn ja kilpailusääntöjen välille. Etenkin alakohtaisessa sääntelyssä olisi hyödynnettävä entistä paremmin kilpailulainsäädännössä määriteltyjä käsitteitä - kuten perustamissopimuksen 82 artiklassa mainittua "määräävän markkina-aseman" käsitettä - esimerkiksi kustannuslähtöisyyttä ja syrjimättömyyttä koskevien velvoitteiden asettamisessa.

Hallinnolliset järjestelyt

Tiedonannossa hahmotellussa sääntelymallissa kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan selvästi lisää päätäntävaltaa. Tarkoituksena on varmistaa, että järjestelmä pannaan täytäntöön lähellä jäsenvaltioiden markkinoita. Malli edellyttää siis sääntelyn tasapainottamista niin, että parannetaan kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten ja kantojen yhteensovittamista EU:n tasolla.

Komissio ehdottaakin seuraavaa:

4) täytäntöönpanotoimet

Tiedonanto - KOM(2000) 239 lopullinen

Komission tiedonanto vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkasteluun liittyneen julkisen kuulemisen tuloksista ja uutta sääntelyjärjestelmää koskevista suuntaviivoista.

Kuulemisen yhteydessä kävi ilmi, että toisista toimintaperiaate-ehdotuksista oltiin laajalti samaa mieltä ja toisista jossain määrin eri mieltä. Valtaosa vastaajista kannatti etenkin seuraavia ehdotuksia:

Seuraavista asioista vastaajat olivat eri mieltä:

Näiden seikkojen pohjalta komissio ehdotti kesäkuussa 2000 viittä direktiiviä. Niistä yksi on puitedirektiivi ja neljä erityisdirektiiviä, jotka koskevat toimilupien ja valtuutuksien myöntämistä, käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä, kuluttajien ja käyttäjien oikeuksia, yleispalvelua ja tietosuojaa. Komissio otti niissä huomioon seuraavat keskeiset periaatteet:

5) jatkotoimet

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) [EYVL L 201, 31.7.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) [EYVL L 108, 24.4.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) [EYVL L 108, 24.4.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) [EYVL L 108, 24.4.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) [EYVL L 108, 24.4.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 676/2002/EY, tehty 7 päivänä maaliskuuta 2002, Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) [EYVL L 108, 24.4.2002].

Viimeisin päivitys 02.12.2003