Sähköinen kaupankäynti – EU:n vakiosäännöt

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA

Direktiivi 2000/31/EY – sähköinen kaupankäynti EU:ssa

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivissä määritetään EU:ssa noudatettavat vakiosäännöt useissa sähköiseen kauppaan liittyvissä asioissa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Direktiivin kattamia verkkopalveluja ovat:

• uutispalvelut (kuten uutissivustot)
• myynti (kirjat, rahoituspalvelut, matkapalvelut jne.)
• mainonta
• ammattipalvelut (lakimiehet, lääkärit, kiinteistönvälitys)
• viihdepalvelut
• perustason välityspalvelut (internetyhteydet, tiedon siirto ja säilytys)
• maksuttomat palvelut, jotka on rahoitettu mainoksilla, sponsoroimalla jne.

Direktiivissä määritetyn periaatteen mukaan näiden palvelujen tarjoajaa koskee vain sen EU-maan lainsäädäntö (palvelujen tarjoamisen aloittaminen ja toiminnan jatkaminen), jossa sillä on rekisteröity toimipaikka – ei sen maan, jossa toimijan käyttämät palvelimet, sähköpostiosoitteet tai postilaatikot sijaitsevat.

Kansallisten hallitusten on varmistettava, että toimijat julkaisevat perustiedot toiminnoistaan (nimi, osoite, kaupparekisterinumero jne.) pysyvässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa.

Mainonta

Kansallisten hallitusten on varmistettava, että mainonnassa noudatetaan seuraavia sääntöjä:

• se on selkeästi tunnistettavissa mainonnaksi
• siitä vastuussa oleva henkilö tai yritys on selkeästi tunnistettavissa
• myynninedistämistarjoukset, pelit tai kilpailut on merkitty selkeästi, niiden ehdot ovat helposti saatavilla ja ehdot on esitetty selkeästi ja yksinkertaisesti.

Roskaposti

Ei-toivotun sähköpostin (”roskapostin”) on myös oltava selkeästi tunnistettavissa. Roskaposteja lähettävien yritysten on käytettävä säännöllisesti ja noudatettava rekistereitä, joihin henkilöt, jotka eivät halua tällaista kaupallista viestintää, voivat kirjoittautua.

Verkkosopimukset

Kaikissa EU-maissa sähköisille sopimuksille on annettava paperisopimuksia vastaava oikeusasema.

Näissä sopimuksissa on myös annettava seuraavat tiedot selkeästi ja ymmärrettävästi:

• sopimuksen teon tekniset vaiheet
• rekisteröikö palveluntarjoaja tehdyn sopimuksen ja onko se saatavilla myöhemmin
• miten kuluttajat voivat tunnistaa ja korjata syöttövirheet ennen tilauksen tekemistä
• kielet, joilla sopimus voidaan tehdä.

Kuluttajilla pitää olla mahdollisuus tallentaa ja tulostaa sopimukset ja yleiset sopimusehdot.

Katso myös direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista.

Verkkotilaukset

Tilauksia koskevat seuraavat vaatimukset:

• palvelun tarjoajan on viivyttelemättä ja sähköisessä muodossa (sähköposti, muu sähköinen viesti) ilmoitettava vastaanottaneensa palvelun vastaanottajan tekemän tilauksen
• tilaus (tai vastaanottoilmoitus) katsotaan vastaanotetuksi, kun se on ostajan (kuluttajan) käytettävissä.

Katso myös asetus (EU) 910/2014 sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista.

Nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano

Direktiivi kannustaa sekä toimijoiden itsesäätelyyn että yhteiseen säätelyyn hallitusten kanssa. Esimerkkejä ovat:

• EU-tason käytännesäännöt
• verkkojärjestelmät riitatilanteiden ratkaisuun tuomioistuinten ulkopuolella, etenkin tilanteissa, joissa myyjä ja ostaja ovat eri maissa.

EU-maiden on myös tarjottava nopeita, tehokkaita ratkaisuja verkkoympäristöjen juridisiin ongelmiin ja varmistettava, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Palvelun tarjoajien vastuut

Sähköisen palvelun tarjoajat, jotka tarjoavat pelkkää siirtotoimintaa, välimuistiin tallentamista tai säilytystä, eivät ole vastuussa siirtämästään tai säilyttämästään tiedosta, jos tietyt ehdot täyttyvät. Säilytyspalvelujen tarjoajat vapautetaan vastuusta, mikäli:

• heillä ei ole tosiasiallista tietoa laittomista toimista tai tiedoista ja
• viipymättä saatuaan tällaista tietoa he ryhtyvät toimeen tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi.

Kansalliset hallitukset eivät voi asettaa tällaisille välityspalvelujen tarjoajille seurantavelvoitetta heidän lähettämästään tai säilyttämästään tiedosta laittoman toiminnan etsimiseksi tai estämiseksi.

TAUSTAA

Sähköisen kaupankäynnin direktiivi

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11)

Viimeisin päivitys: 13.10.2015