Vihreä kirja alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa

Vihreän kirjan tavoitteena on syventää keskustelua edellytyksistä, jotka liittyvät yhtenäisten puitteiden luomiseen EU:ssa alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa.

ASIAKIRJA

Vihreä kirja alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa [KOM(96) 483 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Jotta uusia audiovisuaalisia ja tietopalveluja voidaan kehittää luottamuksen ilmapiirissä, on välttämätöntä ehkäistä ihmisarvoa loukkaavien aineistojen julkaisu sekä suojella alaikäisiä heidän kehitystään haittaavilta aineistoilta. Jollei tehokkaita keinoja tällä alalla nopeasti löydetä ja toteuteta yleisen edun suojelemiseksi, uudet palvelut eivät voi täysimääräisesti hyödyntää kaikkia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia mahdollisuuksiaan.

Vihreän kirjan luvussa I pyritään tunnistamaan audiovisuaalisten ja tietopalvelujen kehittämiseen liittyvät tekijät, joilla on merkitystä alaikäisten ja ihmisarvon suojelun kannalta, sekä analysoidaan aineistotyyppejä, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia. Lisäksi tuodaan esiin, ettei erilaatuisia ongelmia pidä sekoittaa keskenään. Esimerkiksi lapsipornografiaa, joka on lailla kiellettyä ja johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin, ei pidä rinnastaa siihen, että lapset voivat nähdä aikuisille tarkoitettua pornografista aineistoa, joka on lapsen kehitykselle haitallista, mutta joka ei ole aikuisille laitonta.

Ratkaisuja on mukautettava palveluympäristön kehittyessä. Uudet televisiopalvelut, kuten kertamaksupalvelut (pay-per-view), lisäävät yksilön valinnanvapautta. Ne eroavat joukkotiedotuksesta, jossa katsojan valittavana on joko katsoa tai olla katsomatta, ja tulevat lähelle editoijamallia, jossa katsoja valitsee ohjelmansa suuresta valikoimasta. Online-palvelut vievät kehitystä vielä pitemmälle kohti yksilöllisen viestinnän mallia. Maantieteellisesti jakelukanavat toimivat vähemmän kansallisesti ja entistä maailmanlaajuisemmin Internetin muodostaessa verkkojen maailmanlaajuisen verkoston. Lisäksi ilmaantuu uusia aineistolajeja. Perinteinen televisio-ohjelma, joka katsotaan alusta loppuun, on luonteeltaan lineaarinen, kun taas vuorovaikutteisuus antaa mahdollisuuden vaihdella eri käsikirjoitusten välillä. Syntyy aineistojen sekamuotoja, joissa yhdistetään omintakeisesti pelit, mainonta ja tieto.

Uusien palvelujen kehittyminen edellyttää joustavaa ympäristöä erityisesti sääntelyssä. Kunkin uuden palvelulajin toimintapiirteiden eritteleminen on tarpeen uudenlaisten ratkaisujen löytämiseksi. Uusiin audiovisuaalisiin ja tietopalveluihin liittyvät riskit on tutkittava tarkkaan ja niiden aiheuttama uhka edellyttää niin julkisen vallan kuin kansalaistenkin paneutumista asiaan. Ongelmaa ei kuitenkaan saa liioitella - vaikeudet syntyvät pikemminkin uusien palvelujen erilaisesta luonteesta perinteisiin viestimiin verrattuna kuin niiden aineistosta.

Luvussa II eritellään unionin ja valtioiden oikeudellisia ja perustuslaillisia määräyksiä. Siinä todetaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (CEDH) tarkoitettujen perusoikeuksien olevan perustana kaikille kansallisille säädöksille ja niiden tulleen vahvistetuiksi yhteisön oikeuden yleisiksi periaatteiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa. Erityisesti edellä mainitun yleissopimuksen 10 artiklassa taataan oikeus sananvapauteen. Siinä määrätään lisäksi, että kyseistä oikeutta voidaan rajoittaa erityisistä terveydellisistä, moraalisista ja rikosten estämiseen liittyvistä syistä. Näin ollen sananvapaus ei toteudu Euroopassa missään täydellisenä, vaan siihen kohdistuu rajoituksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on laintulkinnassaan luonut suhteellisuusperiaatteen, jonka mukaisesti suhteellisuustestillä verrataan rajoituksia ja yleissopimuksessa määrättyjä periaatteita keskenään. Euroopalla on näin yhteinen tarkastelutapa - sanavapauden periaate ja suhteellisuustesti. Perusta on yhteinen, mutta eri maiden säädökset poikkeavat suuresti toisistaan heijastaen kulttuuri- ja moraalinormien eroja.

Uusista palveluista voi syntyä uusia ongelmia, erityisesti säädösten soveltamisessa. Esimerkiksi on entistä vaikeampaa määritellä vastuut, kun useampi toimija on mukana viestintäketjussa (verkon tarjoaja, verkkoyhteyden myöntäjä, palvelujen tarjoaja, aineistojen toimittaja). Vaikeudet korostuvat ketjun laajetessa useampaan maahan.

Luvussa tarkastellaan tämän jälkeen alaikäisten suojelua haitallisilta aineistoilta, kuten aikuisille tarkoitetuilta eroottisilta aineistoilta, jotka eivät välttämättä ole laittomia. Joissakin jäsenvaltioissa alaikäisten suojelemisen periaate sisältyy yleisiin säädöksiin, joilla kielletään kaikkien viestimien osalta alaikäisten kehitystä haittaavien aineistojen toimittaminen näille (vaikka ne ovat aikuisille sallittuja). Toisissa jäsenvaltioissa on annettu erilaisia määräyksiä kullekin viestimelle. Joka tapauksessa alaikäisten suojelu edellyttää sellaisten keinojen löytämistä, että alaikäiset eivät pääse käsiksi heille haitallisiin aineistoihin, jotka kuitenkin ovat aikuisten saatavilla. Tekniikan viimeisin kehitys voi tarjota mahdollisuudet lisääntyneeseen vanhempien suorittamaan valvontaan sekä television katsomisessa (väkivallan vastainen siru eli V-chip) että PICS:n (Platform for Internet Content Selection) käytössä. Molemmissa tapauksissa aineistojen merkitseminen on avainasemassa. Uusia teknisiä mahdollisuuksia voidaan käyttää television katselemisessa vähemmän kuin online-palveluissa, mutta kummassakin tapauksessa etuna on ratkaisujen tarjoaminen ruohonjuuritasolla eikä ylhäältäpäin, jolloin ennakkosensuuri käy tarpeettomaksi ja itsesääntelyn tehokkuus paranee

Luvussa III tarkastellaan tilannetta Euroopan unionissa sekä yhteisön oikeuden että oikeus- ja sisäasioissa tehtävän yhteistyön kannalta. Palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi perustamissopimuksessa taatuista neljästä perusvapaudesta. Sen rajoittaminen on mahdollista pakottavista yleistä etua koskevista syistä kuten alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi, mutta rajoittamisessa on otettava huomioon suhteellisuus.

Laittomien aineistojen torjunnassa jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä oikeus- ja sisäasioissa on perustavanlaatuinen merkitys ottaen huomioon uusien palvelujen kansainvälinen luonne. Tällaisella yhteistyöllä jäsenvaltiot pystyvät tehokkaammin vastustamaan laitonta käyttöä ja laittomia aineistoja. Lisäksi jäsenvaltioiden sisäinen yhtenäisyys auttaa niitä löytämään helpommin maailmanlaajuisia ratkaisuja.

Luvussa III tarkastellaan myös erilaisia mahdollisuuksia tehostaa kansallisten viranomaisten yhteistyötä keskenään ja komission kanssa sekä EU:ssa yleensä että oikeus- ja sisäasioissa (järjestelmällinen tiedonvaihto, kansallisen lainsäädännön vertaileva tarkastelu, yhteisen itsesääntelykehyksen luominen, oikeus- ja sisäasioissa tehtävää yhteistyötä koskevat suositukset, yhteiset suuntaviivat kansainvälistä yhteistyötä varten). Lisäksi luvussa arvioidaan mahdollisuuksia edistää asianomaisten teollisuudenalojen välistä yhteistyötä (menettelytapasäännöt, yhteiset luokittelujärjestelmiä koskeva standardit, PICS-järjestelmän edistäminen). Luvussa tarkastellaan myös käyttäjien tietoisuuden kehittämistä ja viestintäkasvatuksellisia toimenpiteitä.

Huomio kohdistuu pääasiassa hajautettuihin palveluihin ja erityisesti Internetiin. Niitä pidetään myös kiireellisimpinä alaikäisten ja ihmisarvon suojelun alalla. Euroopan unioni on näissä kysymyksissä merkittävässä asemassa, vaikka sitä rajoittavatkin pelkästään kansallisiin ratkaisuihin liittyvät rajoitukset ja maailmanlaajuisten ratkaisujen laatimisen ja toteuttamisen vaikeudet. Lisäksi kun otetaan huomioon keskitettyjen palvelujen mahdollisuudet kehittyä yli kansallisten rajojen, on perusteltua etsiä tämäntyyppisille palveluille yhteisiä ja/tai yhteensopivia ratkaisuja EU:ssa.

ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

LISÄTOIMET ALAIKÄISTEN SUOJELUN ALALLA

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen [KOM(2004) 341 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Tämä ehdotus suositukseksi (es de en fr) on askel eteenpäin luotaessa jäsenvaltioiden, kyseisen alan ja muiden toimijoiden välistä tehokasta yhteistyötä, joka koskee alaikäisten ja ihmisarvon suojelua TV- ja radiolähetyksissä sekä Internet-palveluissa.

Neuvoston suositus 98/560/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1998, Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle. [EYVL L 270, 7.10.1998].

TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 18. marraskuuta 1997, vihreän kirjan seurannasta alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa ja siihen liittyvä ehdotus neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa [KOM(97) 570 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Viimeisin päivitys 20.01.2005