Euroopan unioni (EU) perustaa yhden toimiluvan järjestelmän, jonka perusteella vakuutusyritykset, joiden toimipaikka on EU:n jäsenvaltiossa, voivat avata sivukonttoreita ja harjoittaa toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti vakuutusyrityksen kotipaikkana olevan jäsenvaltion valvonnassa. Tarkoituksena on, että vakuutuksenottajat saavat kukin tarpeisiinsa parhaiten sopivan suojan.

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/329/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) [Ks. muutosasiakirjat].

Tätä direktiiviä sovelletaan vakuutuksiin ja jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien itsenäisten ammatinharjoittajien muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamiseen ja harjoittamiseen.

Yritysten, jotka haluavat aloittaa ensivakuutusliikkeen, on haettava virallista toimilupaa kotijäsenvaltion viranomaisilta. Luvan saanut yritys voi harjoittaa toimintaa joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Yritysten, jotka aloittavat ensivakuutusliikkeen, on toimittava säädetyssä yhtiömuodossa.

Yritysten on myös ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille osakkaiden tai jäsenten nimet.

Jäsenvaltiot vastaavat yksinomaisesti vakuutusyritysten talouden valvonnasta. Niiden tehtävänä on vakuutusyrityksen koko liiketoiminnan, sen vakavaraisuuden, vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamisen ja sitä kattavien varojen tarkastaminen. Vakuutusyritysten on puolestaan toimitettava jäsenvaltioille valvontaan tarvittavat asiakirjat sekä tilastolliset asiakirjat.

Kunkin vakuutusyrityksen on muodostettava riittävä vakuutustekninen vastuuvelka suhteessa sen koko liiketoimintaan. Vakuutustekninen vastuuvelka ja tasoitusvastuu muodostetaan sijoituksista, saatavista tai muista varoista.

Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa vakuutusyritykselle myönnetyn toimiluvan, jos yritys

Vakuutusyritykset voivat avata sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueella edellyttäen, että ne ilmoittavat siitä kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittavat sille tiettyjä tietoja, muun muassa sijoittautumisvapauden perusteella ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toteutetut tapahtumat.

Vakuutuksenottajalle on aina ilmoitettava, missä jäsenvaltiossa yrityksellä sekä sivukonttorilla, jonka kanssa sopimus on määrä tehdä, on kotipaikka.

Viitteet

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL
Direktiivi 92/49/ETY	2.7.1992	31.12.1993	EYVL L 228, 11.8.1992

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL/EUVL
Direktiivi 95/26/EY	7.8.1995	18.7.1996	EYVL L 168, 18.7.1995
Direktiivi 2000/64/EY	17.11.2000	17.11.2002	EYVL L 290, 17.11.2000
Direktiivi 2002/87/EY	11.2.2003	10.8.2004	EUVL L 35, 11.2.2003
Direktiivi 2005/1/EY	13.4.2005	13.5.2005	EUVL L 79, 24.3.2005
Direktiivi 2005/68/EY	10.12.2005	10.12.2007	EUVL L 323, 9.12.2005
Direktiivi 2007/44/EY	21.9.2007	20.3.2009	EUVL L 247, 21.9.2007
Direktiivi 2008/36/EY	21.3.2008	-	EUVL L 81, 20.3.2008

Neuvoston direktiiviin 92/49/ETY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY, annettu 16 päivänä toukokuuta 2000, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (Neljäs liikennevakuutusdirektiivi).

Direktiivillä pyritään parantamaan jäsenvaltiossa pysyvästi asuvan sellaisen henkilön suojaa, joka oleskelee tilapäisesti ulkomailla, toisin sanoen jäsenvaltiossa, joka ei ole hänen asuinpaikkanaan oleva jäsenvaltio, tai kolmannessa maassa, jonka kansalliset vakuutuskonttorit ovat liittyneet vihreän kortin järjestelmään, ja joutuu siellä liikenneonnettomuuden uhriksi. Siinä säädetään korvausmenettelyn yksinkertaistamisesta ja vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta nimetä korvausedustaja kuhunkin muuhun jäsenvaltioon ja perustaa tiedotusrakenteet, joiden avulla voidaan tunnistaa vastuussa oleva vakuutusyritys. Lisäksi siinä annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön oikeus vaatia uhrille korvausta suoraan kaikkialla Euroopan unionissa ja esittää korvaushakemus suoraan onnettomuudesta vastuussa olevan henkilön vakuutusyritykselle.