Euroopan unioni laatii uudelleen rajatylittävien palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat erityissäännökset henkivakuutuslainsäädännön yksinkertaistamiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (uudelleenlaadittu säädös) [ks. muutossäädökset].

Tämä direktiivi koskee ensivakuutustoiminnan aloittamista yrityksissä, jotka ovat sijoittautuneet tai jotka aikovat sijoittautua jäsenvaltioon. Direktiivi koskee erityisesti sopimukseen perustuvia henkivakuutuksia ja tiettyjä sopimusperusteisia säästötuotteita.

Ensivakuutustoiminnan voi aloittaa vasta saatuaan toimiluvan. Kotijäsenvaltion viranomaisilta haettava toimilupa on voimassa koko EU:n alueella, ja sen saatuaan vakuutusyritys voi harjoittaa toimintaansa koko EU:ssa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjonnan vapauden kautta.

Voidakseen hakea toimilupaa vakuutusyrityksen on täytettävä seuraavat edellytykset: sen oikeudellisen muodon on oltava soveltuva, sillä on oltava vähimmäistakuurahasto ja sen on toimitettava valvontaviranomaisen vaatimat tiedot. Toimiluvan epäämispäätökset on perusteltava ja niistä on ilmoitettava kyseiselle yritykselle. Jos toimilupa evätään, kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden on ryhdyttävä asiaankuuluviin toimenpiteisiin.

Sellaisiin ryhmittymiin kuuluvat Euroopan unionin alueelle sijoittautuneet asioimistot tai sivukonttorit, joiden pääkonttori sijaitsee unionin ulkopuolella, saavat toimiluvan, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset: niillä on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oikeus harjoittaa vakuutustoimintaa, ne perustavat asioimiston tai sivukonttorin kyseisen jäsenvaltion alueelle ja ne nimeävät pääasiamiehen, jonka toimivaltainen viranomainen hyväksyy.

Talouden valvonta kuuluu kotijäsenvaltion toimivaltaan. Toimivaltaiset viranomaiset todentavat vakuutusyritysten kaiken toiminnan ja solvenssimarginaalin. Ne varmistavat myös vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamisen sekä hallinto- ja kirjanpitojärjestelmän ja sisäisten valvontamenettelyjen asianmukaisuuden vakuutusyrityksissä.

Direktiivissä säädetään muun muassa, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat hankkijaehdokkaan soveltuvuutta ja ehdotetun hankinnan taloudellista vakautta seuraavien perusteiden mukaisesti

Direktiivissä säädetään luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevat tiukat ehdot: toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tällaisia tietoja vain virantoimituksessa, ja tietoja työssään käyttäviä henkilöitä sitoo ammattisalaisuus.

Vakuutusyritysten on muodostettava vakuutustekninen vastuuvelka, jonka määrä lasketaan prospektiivisen vakuutusmatemaattisen menetelmän avulla ja jonka korkotason määrää kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Vakuutusyritysten on annettava yleisön saataville perusteet ja menetelmät, joilla vakuutustekninen vastuuvelka on arvioitu.

Direktiivi edellyttää, että vakuutusyritysten sijoitukset ovat monipuoliset. Direktiivissä määritelläänkin arvot, joita vakuutusyritysten on noudatettava vakuutusteknisen vastuuvelan varoja sijoittaessaan.

Jokaisen vakuutusyrityksen on ylläpidettävä riittävää solvenssimarginaalia. Tämä marginaali voi muodostua varoista – maksetusta osakepääomasta, varauksista ja siirtyvästä voitosta tai tappiosta – tai muista vakuutusyrityksen rahoitusvaroista.

Kolmannes solvenssimarginaalin määrästä muodostaa takuurahaston, jonka on oltava vähintään kolmen miljoonan euron suuruinen. Takuurahaston määrää tarkastellaan vuosittain uudelleen.

Tässä direktiivissä tarkoitettuihin sopimuksiin sovelletaan sitoumusjäsenvaltion lainsäädäntöä. Joidenkin säännösten tavoitteena on kuitenkin taata, että osapuolet voivat vapaasti valita myös jonkin muun sopimusoikeuden. Vakuutuksenottajalla, joka tekee oma-aloitteisesti yksilöllisen henkivakuutussopimuksen, on oikeus peruuttaa sopimus 14–30 päivän kuluessa.

Jokainen vakuutusyritys, joka haluaa perustaa toisen jäsenvaltion alueelle sivukonttorin tai joka harjoittaa toimintaansa yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa palvelujen vapauden perusteella, antaa asiasta ilmoituksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittaa tälle tarvittavat tiedot. Kyseisen jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin lopettaakseen vakuutusyritysten säännösten vastaisen toiminnan alueellaan.

Helpottaakseen vakuutusyritysten valvontaa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä komission kanssa, jota avustaa vakuutuskomitea.

Viitteet

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL/EUVL
Direktiivi 2002/83/EY	19.12.2002	Artiklojen mukaan:19.6.200417.11.200220.9.2003	EYVL L 345, 19.12.2002

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL/EUVL
Direktiivi 2004/66/EY	1.5.2004	1.5.2004	EUVL L 168, 1.5.2004
Direktiivi 2005/1/EY	13.4.2005	13.5.2005	EUVL L 79, 24.3.2005
Direktiivi 2005/68/EY	10.12.2005	10.12.2007	EUVL L 323, 9.12.2005
Direktiivi 2006/101/EY	1.1.2007	1.1.2007	EUVL L 363, 20.12.2006
Direktiivi 2007/44/EY	21.9.2007	20.3.2009	EUVL L 247, 21.9.2007
Direktiivi 2008/19/EY	20.3.2008	-	EUVL L 76, 19.3.2008

Direktiiviin 2002/83/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.