Euroopan unioni (EU) on määritellyt hunajaa koskevat erityissäännöt elintarvikelainsäädännössään.

Neuvoston direktiivi 2001/110/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2001, hunajasta.

Euroopan unioni (EU) on määritellyt hunajaa koskevat erityissäännöt elintarvikelainsäädännössään.

Hunajan koostumusta ja määritelmää koskevien sääntöjen lisäksi direktiivissä on täsmennetty eri hunajalajit, joita voidaan myydä asianmukaisilla nimillä, sekä määritelty merkintöjä, tietojen esittämistä ja alkuperätietoja koskevat säännöt.

Direktiivillä täydennetään EU:n yleisiä elintarvikemerkintöjä koskevia sääntöjä, jotka on määritelty asetuksessa (EU) N:o 1169/2011. Merkinnöissä on annettava olennaiset kuluttajatiedot, ja niiden on sisällettävä erityisesti hunajan alkuperämaa sekä liitteessä I määritellyt tuotenimet.

Hunajalla tarkoitetaan luontoperäistä makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai tiettyjen kasveja imevien hyönteislajien kasvien elävillä osilla olevista eritteistä, ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat yhdistellen tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, saostavat, kuivaavat, varastoivat sekä jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakennoihin.

Kun hunajaa pidetään kaupan sellaisenaan tai mihin tahansa elintarvikkeena käytettävään tuotteeseen sisältyvänä, sen on täytettävä direktiivin liitteessä II määritellyt koostumusta koskevat kriteerit.

Direktiivin 2014/63/EU mukaisesti siitepöly on hunajalle ominainen osatekijä eikä siis hunajan ainesosa.

Direktiivissä 2014/63/EU määritellään myös merkintävaatimukset, kun hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä EU-maasta tai kolmannesta maasta. Näissä tapauksissa pakollinen merkintä voidaan korvata tapauksen mukaan jollakin seuraavista merkinnöistä:

Joissakin tapauksissa näiden nimitysten sijaan voidaan käyttää pelkkää nimitystä ”hunaja” (lukuun ottamatta ”suodatettua hunajaa”*, ”kennohunajaa”**, ”palahunajaa”*** ja ”taloushunajaa”****).

Merkintöjä voidaan täydentää seudulliseen, alueelliseen tai topografiseen alkuperään tai kukka- tai kasvialkuperään tai erityisiin laatuvaatimuksiin liittyvillä tiedoilla (lukuun ottamatta ”suodatettua hunajaa” ja ”taloushunajaa”).

Direktiivi 2014/63/EU antaa Euroopan komissiolle mahdollisuuden hyväksyä lisälainsäädäntöä (delegoituja säädöksiä) määrittelemällä kaksi kriteeriä ilmaisulle ”pääasiallisesti”, kun kyse on hunajan kukka- tai kasvialkuperästä ja siitepölyn vähimmäissisällöstä suodatetussa hunajassa vieraan orgaanisen tai epäorgaanisen aineen poistamisen jälkeen.

Direktiiviä 2001/110/EY on sovellettu 1.2.2002 alkaen. Direktiiviä 2014/63/EU on sovellettu 23.6.2014 alkaen. Ennen 24.6.2015 markkinoille saatetun ja merkinnöillä varustetun hunajan myynti on sallittua varastojen loppumiseen asti.

* suodatettu hunaja: hunaja, joka on saatu poistamalla vierasta epäorgaanista tai orgaanista ainetta siten, että merkittävä osa siitepölystä on poistettu.

** kennohunaja: hunaja, jota mehiläiset varastoivat hunajakakuissa tai ainoastaan mehiläisvahaa sisältäviin pohjakakkulevyihin, ja jota myydään kokonaisina kakkuina tai kakun palasina.

*** palahunaja tai leikattu kennohunaja: hunaja, joka sisältää yhden tai useamman palan kennohunajaa.

**** taloushunaja: merkinnässä on oltava tuotenimikkeen yhteydessä maininta ”ainoastaan ruoanlaittoon”.

VIITTEET

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan yhteisöjen virallinen lehti
Direktiivi 2001/110/EY	1.2.2002	31.7.2003	EYVL L 10, 12.1.2002, s. 47-52

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 2014/63/EU	23.6.2014	24.6.2015	EUVL L 164, 3.6.2014, s. 1-5

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18-63).