Takaisinottosopimukset Länsi-Balkanin maiden kanssa

Euroopan yhteisön ja Länsi-Balkanin maiden välillä allekirjoitetuilla sopimuksilla pyritään siihen, että yksi näistä maista tai jokin Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioista ottaa toisen osapuolen pyynnöstä takaisin kansalaisen, jonka oleskelu ei (enää) ole luvallista. Sopimus koskee pyynnön vastaanottavan valtion kansalaisia mutta myös kaikkia henkilöitä, jotka ovat tulleet laittomasti pyynnön esittäneeseen valtioon pyynnön vastaanottavasta valtiosta.

ASIAKIRJA

Neuvoston päätös 2005/809/EY, tehty 7. marraskuuta 2005, ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan sopimuksen tekemisestä.

Neuvoston päätös 2007/817/EY, päätös 2007/818/EY, päätös 2007/819/EY ja päätös 2007/820/EY, tehty 8. marraskuuta 2007, luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron tasavallan, Serbian tasavallan ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä.

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioniin (EU) kuulumattomat Länsi-Balkanin maat, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen ("kumppanimaat"), ottavat jäsenvaltion pyynnöstä takaisin kaikki kansalaisensa, jotka eivät (enää) täytä kyseisen valtion maahantuloa ja oleskelua koskevia edellytyksiä. Maa ottaa asianosaisen takaisin, jos on osoitettu tai voidaan pätevästi olettaa, että kyse on maan kansalaisesta.

Kumppanimaa ottaa lisäksi takaisin kolmannen maan kansalaisen, joka ei (enää) täytä kyseisen, pyynnön esittäneen jäsenvaltion maahantuloa ja oleskelua koskevia edellytyksiä, jos on osoitettu tai voidaan pätevästi olettaa, että kyseinen henkilö on tullut suoraan ja laittomasti jäsenvaltion alueelle kumppanimaan alueen kautta tai oleskeltuaan sen alueella.

Euroopan yhteisö (EY) sitoutuu toimimaan vastaavalla tavalla kumppanimaata kohtaan: jäsenvaltio ottaa kumppanimaan viranomaisten pyynnöstä takaisin kansalaisensa, joka ei (enää) täytä kyseisen kumppanimaan maahantuloa ja oleskelua koskevia edellytyksiä, jos on osoitettu tai voidaan pätevästi olettaa, että hän on kyseisen jäsenvaltion kansalainen.

Jäsenvaltio ottaa lisäksi takaisin kolmannen maan kansalaisen, jolla on tämän saman jäsenvaltion myöntämä viisumi tai oleskelulupa, tai jos hän on tullut kumppanimaahan suoraan ja laittomasti kyseisen jäsenvaltion alueen kautta tai oleskeltuaan sen alueella.

Takaisinottopyyntö

Takaisinotettavan henkilön siirtoon vaaditaan ns. takaisinottopyyntö, jonka pyynnön esittävä valtio tekee pyynnön vastaanottavalle valtiolle. Pyyntöä ei kuitenkaan tarvita, jos henkilöllä on voimassa oleva matkustusasiakirja tai henkilötodistus tai tarvittaessa pyynnön vastaanottavan maan myöntämä viisumi tai oleskelulupa.

Takaisinottopyynnössä on oltava asianosaisen sukunimi, etunimet, syntymäaika ja -paikka, viimeisin kotipaikka, hänen kansalaisuutensa todistavat asiakirjat sekä hänen valokuvansa samoin kuin maininta siitä, tarvitseeko asianosainen apua tai hoitoa tai onko hänen siirtämisensä yhteydessä sovellettava suoja- tai turvatoimia.

Näyttö

Kumppanimaiden tai jäsenvaltioiden kansalaisten takaisinoton osalta sopimuksessa luetellaan asiakirjat, joilla voidaan esittää

• kansalaisuutta koskeva näyttö ilman, että joudutaan tekemään lisätutkimuksia;
• kansalaisuutta koskeva alustava näyttö. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot ja kumppanimaat katsovat kansalaisuuden todennetuksi, jollei toisin osoiteta.

Kolmansien maiden kansalaisten takaisinoton osalta sopimuksessa luetellaan asiakirjat, joita todisteena käyttäen voidaan esittää

• takaisinoton edellytyksiin liittyvä näyttö;
• takaisinoton edellytyksiin liittyvä alustava näyttö. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltiot ja kumppanimaat katsovat takaisinoton edellytysten täyttyneen, jollei toisin osoiteta.

Määräajat

Pyynnön esittävän maan on esitettävä kolmannen maan kansalaisen takaisinottoa koskeva pyyntö viimeistään vuoden kuluttua saatuaan asiasta tiedon.

Takaisinottopyyntöön vastataan kirjallisesti ennalta määritetyssä ajassa (esimerkkejä: 10 päivän kuluessa Bosnia ja Hertsegovinan kanssa tehdyn takaisinottosopimuksen kohdalla, 12 päivän kuluessa Montenegron kanssa tehdyn sopimuksen kohdalla ja 14 päivän kuluessa Albanian kanssa tehdyn takaisinottosopimuksen kohdalla). Tämä määräaika alkaa kulua siitä, kun takaisinottopyyntö on vastaanotettu. Joidenkin sopimusten osalta - esimerkkeinä Serbian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa tehdyt takaisinottosopimukset - määräaika lyhenee, jos kyseinen henkilö on otettu kiinni pyynnön esittävän valtion raja-alueella. Toisaalta määräaikaa saatetaan joissakin tapauksissa pidentää enintään kuudella päivällä.

Jos pyyntöön ei vastata pidennetyssä määräajassa, siirtoon katsotaan suostutun. Jos pyyntö hylätään, takaisinottoa ei toteuteta. Pyynnön vastaanottavan valtion on perusteltava hylkäämispäätös. Jos pyyntö hyväksytään, takaisinotto toteutuu. Siirto järjestetään periaatteessa kolmen kuukauden kuluessa hyväksynnästä. Tätä määräaikaa voidaan pidentää.

Siirtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ennen kuin henkilö palautetaan, kumppanimaan ja asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset sopivat kirjallisesti etukäteen siirtoajankohdasta, maahantulopaikasta ja saattajista.

Palautus voi tapahtua ilma- tai maateitse. Ilmateitse tapahtuvassa kuljetuksessa voidaan käyttää reitti- tai tilauslentoja.

Kustannukset

Pyynnön esittänyt valtio vastaa kaikista takaisinotosta aiheutuvista kuljetuskustannuksista lopullisen määrävaltion rajalle saakka.

Sekakomitea

Kunkin sopimuksen soveltamista seuraamaan perustetaan sekakomitea.

Taustaa

EU ja Länsi-Balkanin maat pitivät Thessalonikissa 21. kesäkuuta 2003 huippukokouksen (Thessalonikin toimintasuunnitelma), jonka seurauksena EU:n toimielimet käynnistivät neuvottelut takaisinottosopimusten tekemiseksi kaikkien alueen maiden kanssa.

Neuvosto valtuutti 13. marraskuuta 2006 komission käynnistämään takaisinottosopimuksia koskevat neuvottelut Serbian, Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa. Näiden neuvottelujen tuloksena neuvosto teki 8. marraskuuta 2007 päätöksen sopimusten tekemisestä.

Albanian osalta prosessi käynnistyi jo aikaisemmin. Neuvosto valtuutti komission 28. marraskuuta 2002 aloittamaan neuvottelut takaisinottosopimuksesta ja neuvosto tekikin neuvottelujen seurauksena päätöksen tällaisen sopimuksen tekemisestä.

Viimeisin päivitys 21.02.2008