Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15 päivänä heinäkuuta 1964 – Flaminio Costa v. ENEL

MIKSI COSTA V. ENEL ON SUUNTAA NÄYTTÄVÄ TUOMIO?

Tuomiossaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (nykyään Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti, että Euroopan talousyhteisön (ETY) (nykyään Euroopan unioni (EU)) oikeus on etusijalla EU:n jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön nähden.
Tässä tuomiossa vahvistettiin yhteisön (nykyään EU) oikeuden yleinen periaate*: EU:n oikeuden ensisijaisuus (”etusijaisuus”), joka takaa sen ensisijaisuuden jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön nähden.
Ensisijaisuuden periaatteella varmistetaan, että EU:n lainsäädäntö suojaa kansalaisia yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Ennakkoratkaisussa*, joka koski ETY:n perustamissopimusta (nykyään Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus), tuomioistuin selvensi seuraavaa.

Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella perustettiin eurooppalainen oikeusjärjestys, joka on sisällytetty jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden on sovellettava.
Jäsenvaltioiden ETY:n perustamisen yhteydessä toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirtäminen kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoitti jäsenvaltioiden suvereniteettia ja loi säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.
Näin ollen jäsenvaltiot eivät saa antaa kansallista lainsäädäntöä, joka on ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa, asettamatta kyseenalaiseksi itse EU:n oikeudellista perustaa. Jos ne kuitenkin tekevät niin, EU:n lainsäädäntö olisi asetettava etusijalle kansallisiin lakeihin nähden (kumoamalla ne) kyseisen maan kansallisissa tuomioistuimissa.

Tapahtumat ennen tuomiota ja sen jälkeen

Toisessa suuntaa näyttävässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin oli jo vuonna 1963 vahvistanut yhtä tärkeän ja täydentävän EU:n lainsäädännön yleisen periaatteen: välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen.

Tuomioistuin selvensi myöhemmin ensisijaisuuden periaatteen soveltamisalaa oikeuskäytännössään*.

Sitä sovelletaan kaikkiin velvoittaviin EU:n säädöksiin riippumatta siitä, perustuvatko ne primaarioikeuteen (perustamissopimukset), johdettuun oikeuteen (kuten direktiivit, asetukset ja päätökset) vai Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
Se vaikuttaa kaikkiin kansallisiin säädöksiin,
- kuten lakeihin, asetuksiin, päätöksiin ja hallinnollisiin kiertokirjeisiin riippumatta siitä, onko kyse jäsenvaltion hallintomääräyksistä vai oikeussäännöksistä;
- vaikka ne olisi hyväksytty kyseisen EU:n säädöksen jälkeen (Amministrazione delle Finanze v. Simmenthal SpA, 1978);
- mukaan lukien EU:n oikeuden kanssa ristiriitaiset kansallisen perustuslain säännökset (Internationale Handelsgesellschaft mbH v. Einfuhr- und Vorratsstelle für Getreide und Futtermittel,1970 ja Wünsche Handelsgesellschaft v. Saksa, 1984, Solange I ja Solange II -tuomiot).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä ensisijaisuutta koskevassa julistuksessa konferenssi

muistutti EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteesta kansalliseen oikeuteen nähden;
korosti, että se on EU:n oikeuden keskeinen periaate riippumatta siitä, ettei sitä sisällytetä perustamissopimukseen.

KESKEISET TERMIT

Yleiset periaatteet. Vaihtoehtoisesti ”täydentävä oikeus”. Pääasiassa Euroopan unionin tuomioistuimen kehittämiä. Yleiset periaatteet ovat yksi EU:n oikeuden kirjoittamattomista lähteistä, toisin kuin primaarioikeus ja johdettu oikeus.

Ennakkoratkaisu. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu, joka annetaan vastauksena kansallisen tuomioistuimen kysymykseen, joka koskee EU:n lainsäädännön tulkintaa tai pätevyyttä ja jolla näin edistetään kyseisen lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista.

Oikeuskäytäntö. Aiempien ratkaisujen perusteella muodostettu oikeus.

ASIAKIRJA

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15 päivänä heinäkuuta 1964, Flaminio Costav. ENEL, Asia 6/64 (englanninkielinen erityispainos 1964 00585).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

13 päivänä joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen hyväksynyt konferenssi – A. Perussopimusten määräyksiä koskevat julistukset – 17. Julistus Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta (EUVL C 115, 9.5.2008, s. 344).

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta, tehty 13 päivänä joulukuuta 2007 – konsolidoitu toisinto (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 47–360).

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 12 päivänä huhtikuuta 1984, Wünsche Handelsgesellschaft GmbH & Co. v. Saksan liittotasavalta. Ennakkoratkaisupyyntö: Verwaltungsgericht Frankfurt am Main – Saksa. Säilötyt sienet – Suojatoimenpiteet. Asia 345/82 (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapauskokoelma 1984 01995).

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9 päivänä maaliskuuta 1978, Amministrazione delle Finanze dello Stato v. Simmenthal SpA. Ennakkoratkaisupyyntö: Pretura di Susa – Italia. Kansallinen tuomioistuin hylkää yhteisön oikeuden vastaisen lain. Asia 106/77 (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapauskokoelma 1978 00629).

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17 päivänä joulukuuta 1970, Internationale Handelsgesellschaft mbH v. Einfuhr- und Vorratsstelle für Getreide und Futtermittel. Ennakkoratkaisupyyntö: Verwaltungsgericht Frankfurt am Main – Saksa. Asia 11/70 (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapauskokoelma 1970 01125).

Viimeisin päivitys: 22.10.2021