Riskin- ja kriisinhallinta maatalousalalla

Tilatukijärjestelmän * käyttöön ottaminen antaa maanviljelijöille mahdollisuuden tehdä tuotantopäätöksensä taloudellisten ja agronomisten tekijöiden perusteella. Samanaikaisesti he joutuvat kantamaan vastuunsa riskeistä ja kriiseistä, joiden vaikutuksista pidettiin aiemmin huolta markkina- ja hintatukipolitiikkoja soveltamalla. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen jälkeen viljelijät tarvitsevat uusia välineitä, joilla riskejä ja kriisejä voidaan hallita. Komissio tutkii ongelmaa ja aikoo ottaa käyttöön toimenpiteitä, jolla viljelijöitä voidaan auttaa selviytymään tällaisista tilanteista.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto neuvostolle, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla [COM(2005) 74 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Mainitussa tiedonannossa komissio esittelee aikomustaan ottaa käyttöön toimenpiteitä, jolla viljelijöitä voidaan auttaa hallitsemaan riskejä ja toimimaan parhaalla tavalla kriisitilanteissa. Se ehdottaa kolmenlaisia uusia toimenpiteitä.

Riskin- ja kriisinhallintavälineiden uudet vaihtoehdot

Riskeillä * (jotka johtavat negatiivisiin tuloksiin) ja kriiseillä * voi olla vakavia taloudellisia seurauksia, jotka heijastuvat yritysten tuloihin. Suurin osa välineistä, joita on kehitetty avun tarjoamiseksi ennalta arvaamattomissa tapahtumissa, perustuu tapauskohtaisiin toimiin.

Komissio on käynyt läpi useita eri välineitä, joita voitaisiin käyttää tapauskohtaisten toimenpiteiden lisäksi tai niitä osittain korvaamassa. Komission ehdottamat vaihtoehdot ovat seuraavat:

• vakuutus luonnonkatastrofien varalta: kyseessä olisi viljelijän maksaman vakuutusmaksun osittainen rahoittaminen, kun viljelijä ottaa vakuutuksen luonnonkatastrofien, epäsuotuisien sääolojen tai tautien aiheuttamien tulonmenetysten varalle. Tällä toimenpiteellä viljelijöitä rohkaistaisiin ottamaan vakuutuksia alalla, jolla vakuutusten ottaminen on vähäistä, erityisesti riskien systeemisestä luonteesta johtuen. Myös jälleenvakuutus otetaan huomioon;
• sijoitusrahastojen tukeminen: sijoitusrahastot muodostavat järjestelmän, jossa tuottajaryhmä jakaa riskit niin, että yksittäinen vahingon kärsinyt viljelijä voi saada korvauksen. Tähän saakka rahastot on yleensä muodostettu samaa alaa edustavien tuottajaryhmien aloitteesta. Komissio ehdottaa, että sijoitusrahastojen perustamista maatalousalalla edistettäisiin myöntämällä niiden hallinnoimiseen tarkoitettuja väliaikaisia alenevia tukia;
• perusturva tuloihin kohdistuvan kriisin varalta: voitaisiin ajatella, että perustetaan uusia välineitä, joilla voidaan taata perusturva maksuvalmiusongelmien ja huomattavien tulonmenetysten varalta. Vaikka maaseudun kehittämisohjelmat ovat käytettävissä merkittävien rakennemuutosta koskevien investointien tekemiseen sekä tuen antamiseen rakenteellisille mukauttamistoimenpiteille, ne voivat osoittautua riittämättömiksi.

Maaseudun kehittämisohjelmissa voitaisiin toteuttaa koulutustoimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta nykyisistä riskeistä ja parannetaan riskinhallintastrategioita.

Turvallisuus markkinoiden kriisitilanteessa

Käytettävissä olevat keinot markkinatilanteeseen ja hintoihin vaikuttamiseksi ja mahdollisista kriiseistä selviytymiseksi vaihtelevat markkinajärjestelyistä riippuen. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen jälkeen useilla uudistuksen kattamilla aloilla on kriisitilanteessa käytettävissä turvaverkkoja. Joillakin toisilla aloilla ei ole tällä hetkellä mitään perusteita ottaa käyttöön yleistä lisäturvajärjestelmää. Niinpä komissio sulkeekin pois mahdollisuuden ottaa käyttöön yleinen turvaverkkolauseke jokaista yhteistä markkinajärjestelyä varten.

Riskin- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittaminen

Komissio aikoo rahoittaa nämä riskin- ja kriisinhallinnan lisätoimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmasta (kilpailukykyä koskeva toimintalinja) tuen mukauttamisesta peräisin olevalla yhden prosenttiyksikön suuruisella osuudella *. Jos käytetään tuen mukauttamisesta saatavia varoja, yhteisölle ei synny lisämenoja, vaan jäsenvaltiot voivat käyttää näihin tarkoituksiin tietyn rajallisen määrän maaseudun kehittämisvaroja. Uusien jäsenvaltioiden, joissa tukea ei mukauteta, osalta on harkittava jotakin muuta menetelmää, joka antaisi halukkaille mahdollisuuden varata myös varoja näihin toimenpiteisiin.

Valtiontukia tai täydentävää kansallista rahoitusta myönnettäessä on noudatettava yhteisön asianomaisia kilpailusääntöjä.

Taustaa

Komissio esitteli ensimmäisen riskinhallintavälineitä koskeneen analyysinsa tammikuussa 2001. Luxemburgissa kesäkuussa 2003 kokoontuneen neuvoston YMP:n uudistusta koskeneissa päätelmissä on komission asiaan liittyvä julkilausuma. Siinä komissio toteaa, että se tarkastelee erityistoimenpiteitä riskeihin ja kriiseihin varautumiseksi ennen vuoden 2004 loppua.

Viimeisin päivitys 24.01.2006