Tilatuki 

Vuonna 2003 toteutetulla yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksella otettiin käyttöön tilatukijärjestelmä ja irrotettiin tuet tuotannosta. Useimmissa markkinajärjestelyissä siirryttiin uuteen järjestelmään vuonna 2005 tai 2006 (uusia jäsenvaltioita lukuun ottamatta). Nykyisiä suoria tukia voidaan eräin perustein (ns. täydentävät ympäristöehdot) maksaa vuoteen 2012 saakka, mutta niitä alennetaan asteittain. Eräille viljelykasveille maksetaan lisätukea tuen mukauttamisesta ja tilatukijärjestelmään siirtymisestä johtuvien tulonmenetysten korvaamiseksi.

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Kesäkuussa 2003 toteutetun yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen kaksi pilaria ovat tuottajille maksettavien suorien tukien irrottaminen tuotannosta ja tilatukijärjestelmän käyttöönotto. YMP:n perustana olivat aiemmin suorat tuet, jotka liittyivät pinta-alaan, tuotantoon tai eläinten lukumäärään. Kun tuet irrotetaan tuotannosta, ne maksetaan tuottajille täysin riippumatta siitä, mitä he tuottavat.

SUORAT TUET

Täydentävät ehdot

Viljelijä voi saada suoria tukia, jos hän pitää maansa hyvässä maatalouskunnossa ja noudattaa asetuksessa vahvistettuja kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Näitä ehtoja kutsutaan täydentäviksi ehdoiksi.

Jos viljelijä laiminlyö sääntöjen noudattamisen, suoria tukia voidaan alentaa enintään 5 prosenttia. Jos sääntöjen noudattamatta jättäminen on tahallista, tukia alennetaan vähintään 20 prosenttia, ja tuottaja voidaan sulkea kokonaan tukijärjestelmän ulkopuolelle. Tukea ei alenneta, jos viljelijä saa tukea kalenterivuodessa enintään 100 euroa. Tukea voidaan myös jättää alentamatta, jos sääntöjen noudattamatta jättämisen vakavuutta, laajuutta ja pysyvyyttä pidetään vähäisenä.

Käyttämättä jätetyt määrät maksetaan Euroopan maatalouden tukirahastoon (maataloustukirahasto), joka vuonna 2007 korvasi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR). Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää näistä määristä itsellään 25 prosenttia.

Komissio antoi maaliskuussa 2007 kertomuksen täydentävien ehtojen järjestelmän toiminnasta (ks. raportti kohdassa ”Asiaan liittyvät säädökset”).

Tuenvähentäminen ja mukauttaminen sekä budjettikuri

Vuosina 2005–2012 suoria tukia vähennetään vuosittain seuraavasti: -3 % vuonna 2005, -4 % vuonna 2006 ja sen jälkeen -5 % vuosittain. Tuen vähentämistä ei kuitenkaan sovelleta unionin syrjäisimpien alueiden (esdeenfr) eikä Egeanmeren saarten viljelijöille tarkoitettuihin suoriin tukiin. Näin tukea mukauttamalla säästetyt varat jaetaan jäsenvaltioiden kesken maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten, joita tuetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto). Jokainen jäsenvaltio saa vähintään 80 % syntyneistä säästöistä. Tämä osuus voi olla rukiin interventiomekanismin poiston vuoksi jopa 90 %.

Pienviljelijät voivat saada lisätukea.

Maatilojen neuvontapalvelu

Viljelijät voivat käyttää jäsenvaltion perustamaa neuvontapalvelua, jonka toiminnan on katettava vähintään lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus.

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

Jokaisen jäsenvaltion on otettava käyttöön yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä viljelijöiden tekemien tukihakemusten hallinnoimiseksi. Jäsenvaltio voi järjestelmän avulla valvoa viljelylohkoja, tukioikeuksia ja tukihakemuksia.

Maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tuet maksetaan yhdellä kertaa hakemuksen jättämistä seuraavan vuoden 1. joulukuuta ja 30. kesäkuuta välisenä aikana. Tuen lisämäärä maksetaan viimeistään asianomaista kalenterivuotta seuraavana 30. päivänä syyskuuta. Komissio voi pidentää tukien maksuajanjaksoa rasva-alalla ja sallia ennakoiden myöntämisen. Tukea ei makseta viljelijöille, jotka luovat keinotekoisesti edellytyksiä tukien saamiseksi.

TILATUKI

Tilatukea maksetaan viljelijöille riippumatta siitä, mitä he tuottavat. Tilatukijärjestelmä otettiin käyttöön vakaampien viljelijätulojen varmistamiseksi sekä Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi.

Kansalliset enimmäismäärät

Seuraavissa taulukoissa esitetään tilatukien jäsenvaltiokohtaiset enimmäismäärät (miljoonaa euroa):

(Enimmäismäärät päivitetty uusimpien muutosten mukaisesti.)

Kansallinen varanto

Jäsenvaltiot voivat perustaa tukioikeuksien kansallisen varannon, jota käytetään ehkäisemään eräiden maatalousmaiden viljelemättä jättämistä. Siitä myös myönnetään tukia uusille ja tietyissä erityistilanteissa oleville viljelijöille.

Varanto koostuu

• enimmäismäärän ja viljelijöille myönnetyn kokonaismäärän erotuksesta ja
• osuudesta, joka on enintään 3 % viljelijöille tarkoitetusta tukimäärästä.

Tilatuen myöntäminen

Tilatukea saadakseen viljelijän on pitänyt jo aiemmin saada eräitä suoria tukia. Tilatuki lasketaan viljelijän viitekaudella saamien tukien perusteella. Viitekautena pidetään yleensä vuosia 2000, 2001 ja 2002 ja eräissä tilanteissa vuosia 1997, 1998 ja 1999. Asetuksessa luetellaan tilatuen myöntämisessä huomioon otettavat tuet, erityisesti pinta-alaperusteiset tuet ja tukiluonteiset palkkiot, kuten kausiporrastuspalkkio, teurastuspalkkio, sonnipalkkio, emolehmäpalkkio ja lypsylehmäpalkkio.

Maan käyttö

Tukioikeuskelpoisia ovat maatalouskäyttöön tarkoitetut maat, lukuun ottamatta eräitä pysyviä kasveja. Tukikelpoisia ovat kuitenkin humala, oliivi- ja banaanipuut, pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit sekä taimitarhat.

Kesannoiduista alueista maksetaan tukioikeuden mukaisesti vahvistettu määrä, sillä edellytyksellä, että alueet ovat täydentävien ehtojen järjestelmän mukaisia. Kesantomaalla voidaan myös viljellä öljykasveja tai biomassaa, joita käytetään muuhun kuin elintarviketuotantoon.

Alueellinen täytäntöönpano

Jäsenvaltiolla on mahdollisuus myöntää tukia alueellisella tasolla. Tällöin vahvistetaan alueelliset enimmäismäärät, jotka jaetaan alueen viljelijöiden kesken. Niinpä oikeuksien yksikköarvot voivat vaihdella sen mukaan, pannaanko järjestelmä täytäntöön alueellisesti vai keskitetysti.

Osittainen täytäntöönpano

Jäsenvaltio voi päättää soveltaa tilatukijärjestelmää osittain, jotta maata ei jätettäisi viljelemättä. Tällöin yksi osa tuesta maksetaan viljelijöille tilatukena ja toinen osa lisätukena. Tilatukena maksettava osuus riippuu maataloustuotteesta.

Vapaaehtoinen poissulkeminen

Jäsenvaltio voi myös päättää sulkea tietyt tuet pois tilatukijärjestelmästä. Tällaisia ovat viljanviljelykseen Pohjoismaissa myönnettävä tuki, lypsylehmäpalkkio ja eräät syrjäisimpien alueiden tuottajille maksettavat tuet.

Tiedoksi antaminen

Jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat keskenään asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiä tietoja.

Komiteamenettely

Asetuksen täytäntöönpanossa komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea (EN) , joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jota johtaa komission virkamies.

LISÄPALKKIOT

Durumvehnä

Durumvehnän laadun parantamiseksi myönnettävän hehtaarituen suuruus on 40 euroa kansallisten enimmäismäärien rajoissa. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää enimmäismäärän, tukea vähennetään suhteellisesti.

Jos tilatukijärjestelmä pannaan täytäntöön osittain, maksetaan pinta-alatuen lisäkorvausta, joka markkinointivuonna 2006/2007 on 291 euroa hehtaarilta siten, että kansallisia enimmäismääriä noudatetaan. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää enimmäismäärän, tukea vähennetään suhteellisesti.

Valkuaiskasvit

Herneiden, härkäpapujen ja makeiden lupiinien tuki on 55,57 euroa hehtaarilta EU:n taatun enimmäispinta-alan rajoissa, joka on 1 648 miljoonaa hehtaaria. Enimmäispinta-alan ylittyessä tukea vähennetään suhteellisesti.

Riisi

Eräiden perinteisten tuotantoalueiden säilyttämiseksi tuottajille maksetaan riisin lajikohtaista tukea tuotoksen mukaan kullekin jäsenvaltiolle vahvistetun taatun enimmäispinta-alan rajoissa. Enimmäispinta-alan ylittyessä tukea vähennetään suhteellisesti.

Katso lisätietoja riisin yhteisestä markkinajärjestelystä.

Pähkinät

Johanneksenleivän, hasselpähkinöiden, saksanpähkinöiden, pistaasipähkinöiden ja manteleiden tuotannolle voidaan myöntää tukea kullekin jäsenvaltiolle vahvistetun taatun enimmäispinta-alan rajoissa. Lisäksi voidaan maksaa kansallista tukea, jonka määrä on 120,75 euroa hehtaarilta. Enimmäispinta-alan ylittyessä tukea vähennetään suhteellisesti. Yhteisön tukea myönnetään, jos viljelijä noudattaa puiden vähimmäistiheyttä ja vähimmäispalstakokoa koskevia sääntöjä.

Energiakasvit

Energiakasvien (joita ovat biopolttoaineiden tai sähkö- ja lämpöenergian tuotantoon tarkoitetut kasvit) tuottajille myönnetään tukea 45 euroa hehtaaria kohden, jos kasvien tuotannosta on tehty sopimus jalostusteollisuuden kanssa. EU:n taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa, on 1,5 miljoonaa hehtaaria. Enimmäispinta-alan ylittyessä tukea vähennetään suhteellisesti.

Tärkkelysperunat

Tärkkelyksen tuotantoon tarkoitetun perunan tuottajille maksetaan markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen tukea 66,32 euroa tärkkelystonnia kohden. Tukea myönnetään vain, jos tuottajan ja tärkkelyksenvalmistajan välillä on sopimus.

Lypsylehmäpalkkio ja lisätuet

Vuotuinen lypsylehmäpalkkio maksetaan tilakohtaisen viitemäärän perusteella. Vuodesta 2006 alkaen palkkion määrä on viitemäärä kerrottuna 24,49 eurolla. Jäsenvaltiot maksavat viljelijöille lisätukia vuosina 2004–2007 ja sitä seuraavina vuosina, jos lypsylehmäpalkkiota ei ole sisällytetty tilatukijärjestelmään. Kullekin jäsenvaltiolle vahvistetaan kokonaismäärärahat.

Katso lisätietoja maidon yhteisestä markkinajärjestelystä.

Peltokasvien erityinen aluetuki

Jos viljan, öljykasvien, pellavansiemenien sekä kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun tuotanto suljetaan pois tilatukijärjestelmästä, näiden kasvien tuottajille Suomessa ja Ruotsissa 62. leveyspiirin pohjoispuolella myönnetään 24 euroa tonnilta oleva tuki komission vahvistamien enimmäismäärien puitteissa.

Siemenet

Jos siemenet suljetaan pois tilatukijärjestelmästä, tukea myönnetään komission lisätuille vahvistamien enimmäismäärien puitteissa.

Peltokasvien pinta-alatuet

Näitä tukia maksetaan, jos tilatukijärjestelmä pannaan peltokasvialalla osittain täytäntöön. Pinta-alatuki lasketaan kertomalla perusmäärä, joka on 63 euroa tonnilta, aluejakosuunnitelmassa määritellyllä kyseisen alueen viljan keskisadolla. Perusalojen ylittyessä tukea vähennetään kaikilta viljelijöiltä suhteellisesti. Pellavan ja hampun pinta-alatuki maksetaan, jos jalostus on varmistettu.

Viljelijöiden on kesannoitava vähintään 10 % peltokasvialoista, joista jätetään tukihakemus. Kesannoituja maita voidaan käyttää sellaisten tuotteiden viljelyyn, joita ei ole tarkoitettu ihmis- tai eläinravinnoksi, tai luonnonmukaiseen tuotantoon. Jäsenvaltiot voivat maksaa kansallista tukea enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka liittyvät siihen, että kesannoiduille alueille perustetaan biomassan tuottamiseen tarkoitettujen monivuotisten kasvien viljelmiä.

”Välimeren paketti”

Vuonna 2004 otettiin Välimeren tuotteille käyttöön erityisiä tukijärjestelmiä. Välimeren pakettina tunnetut järjestelmät koskevat humalaa, puuvillaa, oliivitarhoja ja tupakkaa.

Lampaat ja vuohet

Uuhien pitämisestä myönnettävä palkkio uuhta kohti on 21 euroa tai 16,8 euroa, jos viljelijä myy lampaanmaitoa. Jos vuohia kasvatetaan lihantuotantoa varten ja niiden kasvatusmenetelmä on samanlainen kuin lampaiden, vuohipalkkio on 16,8 euroa vuohta kohden. Lampaan- ja vuohenkasvattajille maksetaan lisäpalkkio epäsuotuisilla alueilla ja sellaisilla alueilla, joilla eläimet perinteisesti siirtyvät vuodenaikojen mukaan laitumelta toiselle. Lisäpalkkion määrä on 7 euroa eläintä kohden.

Viljelijä voi siirtää palkkio-oikeutensa tilan myytyään. Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan luovutusta, enintään 15 prosenttia näistä oikeuksista on palautettava kansalliseen varantoon. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen pois alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle. Lisäksi ne myöntävät kansallisista varannoistaan palkkio-oikeuksia uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville viljelijöille.

Katso lisätietoja lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä.

Naudanliha

Jos naudanlihan tulotukijärjestelmä pannaan täytäntöön osittain, viljelijät voivat hakea erilaisia palkkioita:

• sonnien (kuohitsematon urospuolinen nautaeläin) erityispalkkio, joka on 210 euroa eläimeltä, tai härkien (kuohittu urospuolinen nautaeläin) erityispalkkio, joka on 150 euroa eläimeltä,
• emolehmäpalkkio, joka on 200 euroa ja johon voidaan liittää jäsenvaltion myöntämä 50 euron lisäpalkkio,
• teurastuspalkkio, jota myönnetään vahvistettavien enimmäismäärien rajoissa, on lehmien, sonnien, härkien ja hiehojen osalta 80 euroa sekä vasikoiden osalta 50 euroa.

Katso lisätietoja naudanlihan yhteisestä markkinajärjestelystä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Yksityiskohtaiset soveltamissäännöt

Asetus (EY) N:o 795/2004 [EUVL L 141, 30.4.2004] Tilatukea myönnetään sillä edellytyksellä, että viljelijät noudattavat täydentäviä ehtoja koskevia säännöksiä (esim. täydentäviä ympäristöehtoja). Tukien irrottaminen tuotannosta tarkoittaa, että suuri osa ns. keltaiseen laatikkoon kuuluvista maataloustuista (kuten vientituet, joiden WTO katsoo vääristävän kaupankäyntiä) muutetaan ns. vihreän laatikon tuiksi, jollaisia ovat esimerkiksi maaseudun kehittämiseen myönnettävät tuet, jotka WTO:n mukaan vääristävät kauppaa vain vähän tai ei lainkaan.

Uusissa jäsenvaltioissa täydentävien ehtojen noudattaminen ei ole tilatuen saamisen ehdoton edellytys.

Ks. konsolidoitu toisinto (pdf).

Asetus (EY) N:o 796/2004 [EUVL L 141, 30.4.2004] Asetuksessa vahvistetaan pysyvänä laitumena olevien alojen säilyttämistä koskevat säännöt, joita sovelletaan jäsenvaltioihin ja viljelijöihin. Sen mukaan viljelijät ja viitelohkot on tukihakemusten yhteydessä tunnistettava yksilöllisesti yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän avulla. Tukien myöntämisedellytysten ja täydentäviin ehtoihin liittyvien velvollisuuksien noudattamista valvotaan hallinnollisin ja paikalla tehtävin tarkastuksin. Kyseessä ovat tukikelpoisuusedellytyksiin ja täydentäviin ehtoihin liittyvät tarkastukset. Asetuksessa säädetään, että sen soveltamisalaan kuuluvia suoria tukia ei saa maksaa ennen kuin jäsenvaltio on tehnyt tukien myöntämisedellytyksiä koskevat tarkastukset. Siinä vahvistetaan myös tukien laskentaperusteet sekä tukien vähennyksiä ja tukien ulkopuolelle sulkemista koskevat edellytykset.

Ks. konsolidoitu toisinto (pdf).

Asetus (EY) N:o 1973/2004 [EUVL L 345, 20.11.2004] Asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuen myöntämistä aloille, joille voidaan myöntää erityistukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti. Siinä säädetään myös tukijärjestelmien täytäntöönpanosta uusissa jäsenvaltioissa.

Ks. konsolidoitu toisinto (pdf).

Tukien vapaaehtoinen mukauttaminen

Asetus (EY) N:o 378/2007 [EUVL L 95, 5.4.2007] Jäsenvaltio voi eräissä tapauksissa alentaa alueellaan vuosina 2007–2012 myönnettäviä suoria tukia eli soveltaa tukien vapaaehtoista mukauttamista. Vapaaehtoisen mukauttamisen kautta saaduilla määrillä rahoitetaan maaseuturahastosta asianomaisen jäsenvaltion alueella tuettavia maaseudun kehittämisohjelmia.

Uudet jäsenvaltiot

Neuvoston päätös, tehty 22. maaliskuuta 2004 [EUVL L 93, 30.3.2004] Uusia lisätukia (uusia suoria tukia tai tukijärjestelmiä) sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin asteittain siten, että vuonna 2004 niille maksetaan 25 %, vuonna 2005 30 % ja vuonna 2006 35 %. Vuoden 2006 jälkeen niitä lisätään asteittain vuoteen 2013 saakka.

Maitoalalla maksettavia suoria tasaustukia korotetaan. Uusia jäsenvaltioita koskeviin taulukoihin on tehty muutoksia kiintiöiden ja rasvapitoisuuden osalta.

Niissä maksetaan yhtenäistä pinta-alatukea vuoteen 2007 ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään kuuluvia täydentäviä kansallisia suoria tukia vuoden 2008 loppuun saakka.

Tilatukijärjestelmässä täydentäviä kansallisia tukia voidaan maksaa vuodesta 2005 alkaen.

Asetus (EY) N:o 583/2004 [EUVL L 91, 30.3.2004] Asetuksessa vahvistetaan uusien jäsenvaltioiden lisätukien kansalliset enimmäismäärät. Lisätukien asteittainen käyttöönotto ei koske kuivarehualaa.

Jotta uudet jäsenvaltiot, joissa ei ole käytettävissä viitejaksoja, voisivat osallistua tilatukijärjestelmään, niissä tuet perustuvat alueellisiin hehtaaritukiin, jotka jaetaan alueiden kesken tukikelpoisten viljelijöiden lukumäärän mukaan.

Täydentävät ehdot

Komission kertomus neuvostolle täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän soveltamisesta (yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 8 artiklan nojalla) [KOM(2007) 147 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä] Kertomuksessa tarkastellaan ongelmia, joita jäsenvaltiot ja viljelijät ovat kohdanneet täydentävien ehtojen järjestelmän täytäntöönpanossa, ja ehdotetaan toimia järjestelmän parantamiseksi. Tämä ensimmäinen arviointi perustuu komission yksiköiden tekemiin tarkastuksiin, joita ne tekivät kymmenessä jäsenvaltiossa vuosina 2005 ja 2006. Lopulliset päätelmät laaditaan, kun muut tutkimukset on toteutettu. Komissio aikoo kertomuksessa esitetyn arvion perusteella antaa lisätietoja täydentävien ehtojen soveltamisesta jäsenvaltioissa ja esittää neuvostolle ehdotuksen tai suorien tukien hallintokomitealle sääntöluonnoksen. Luonnoksen tarkoituksena on käsitellä eräitä täydentävien ehtojen järjestelmän osatekijöitä, mukana luettuina sen käyttöönotto uusissa jäsenvaltioissa, eräiden sääntöjen yksinkertaistaminen ja vähäisten noudattamatta jättämisten sallittavuus.

Viimeisin päivitys 15.04.2008