Hyvää hallintotapaa koskeva valkoinen kirja

Antaakseen lisävauhtia unionin demokratiakehitykselle komissio on käynnistänyt eurooppalaista hallintotapaa koskevan laajan uudistuksen ja esittää seuraavia neljää suurta muutosta: kansalaisten tiiviimpi osallistuminen, tehokkaammat toimintatavat ja paremmat säädökset, osallistuminen globaalista hallinnosta käytävään keskusteluun ja keskittyminen selkeisiin tavoitteisiin yhteisön toimintalinjoissa ja toimielimissä.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 25. heinäkuuta 2001, "Eurooppalainen hallintotapa - Valkoinen kirja" [KOM(2001) 428 lopullinen - EYVL C 287, 12.10.2001].

TIIVISTELMÄ

Eurooppalaista hallintotapaa on tarpeen uudistaa kansalaisten lähentämiseksi unionin toimielimiin.

Hyvä hallintotapa perustuu seuraaviin viiteen periaatteeseen:

avoimuus: unionin toimielinten on kiinnitettävä enemmän huomiota toimintansa avoimuuteen ja päätöksistä tiedottamiseen
osallistuminen: kansalaisia on järjestelmällisesti kannustettava osallistumaan politiikan valmisteluun ja toteutukseen
vastuun selkeys: jokaisen päätöksentekoon osallistuvan roolia on selkeytettävä. Jokaisen toimijan on otettava vastuu omasta tehtävästään.
tehokkuus: päätökset on tehtävä oikealla tasolla ja oikeaan aikaan, ja niiden tulosten on oltava suunnitellun mukaiset
johdonmukaisuus: unionin toiminta jakautuu hyvin moninaisiin aloihin, ja siksi eri alojen politiikan johdonmukaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Näiden toimien toteuttamiseen ei välttämättä tarvita uusia perussopimuksia. Kyse on ennen muuta poliittisesta tahdosta sekä unionin toimielimissä että jäsenvaltioissa.

Komissio esittää unionin hallintotavan uudistamiseksi neljää suurta muutosta.

AKTIIVISEMPI OSALLISTUMINEN

Politiikasta ei pidä enää päättää pelkästään huipputasolla. EU:n oikeutus perustuu nykyisin kansalaisten osallistumiseen.

Unionin toiminta avoimemmaksi

Osallistuminen riippuu kansalaisten mahdollisuuksista osallistua poliittiseen keskusteluun. Tästä syystä suurelle yleisölle on tiedotettava aktiivisemmin Euroopan asioista. Komissio kehottaa käyttämään kansallisia ja paikallisia verkostoja ja viranomaisia, jotta kansalaisille voidaan tarjota heidän odotuksiaan vastaavia tietoja. Europa-sivustosta on tarkoitus kehittää interaktiivinen palaute- ja keskustelufoorumi. Lisäksi komissio aikoo kehittää edelleen yhteisön lainsäädäntöportaalia Eur-Lexiä. Neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi parantaa yhteispäätösmenettelyn kaikkia vaiheita ja erityisesti sovitteluvaihetta koskevien tietojen saatavuutta. Näiden lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan edistävän julkista keskustelua EU-asioista.

Kansalaisten tavoittaminen alue- ja paikallisdemokratian välityksellä

Komissio esittää eri tasojen yhteistyön tiivistämiseksi muun muassa seuraavia aloitteita:

paikallisviranomaisten yhteenliittymien osallistuminen politiikan valmisteluun: Komissio on todennut, että yhteisön päätöksissä ei oteta tarpeeksi huomioon paikallisia ja alueellisia oloja. Siksi se ehdottaakin, että paikallisviranomaisten yhteenliittymien ja alueiden komitean yhteistyötä lisätään. Tämän ohella komissio suosittelee, että alueiden komitea tarkastelisi järjestelmällisemmin tiettyjen direktiivien vaikutuksia alue- ja paikallistasolla. Jäsenvaltioiden puolestaan pitäisi saada paikalliset toimijat paremmin mukaan yhteisön politiikan valmisteluun eri aloilla.
lisää joustavuutta alueellisesti tai paikallisesti merkittävien yhteisön ohjelmien toteuttamiseen: Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot, alueet ja paikallisviranomaiset tekisivät komission kanssa tätä asiaa koskevia sopimuksia. Sopimusten avulla paikallisviranomaiset voisivat panna täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja ottaa samalla huomioon paikallisten olojen erilaisuuden.
politiikan yleinen johdonmukaisuus: Yhteisön politiikan osa-alueilla noudatetaan liian usein sektorikohtaista ajattelua. Politiikan osa-alueiden olisi muodostettava yhtenäinen kokonaisuus ja niissä olisi otettava huomioon alueelliset vaikutukset, jotta päästäisiin unionin kestävämpään ja tasapainoisempaan alueelliseen kehitykseen. Komissio aikoo kehittää indikaattoreita, jotka osoittavat, millä aloilla johdonmukaisuutta on parannettava.

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen toimintaan

Komission mielestä kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä merkitys yhteisön politiikan valmistelussa. Se aikoo jatkossakin kannustaa kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja ylipäätään kansalaisyhteiskunnan toimia. Komissio muistuttaa, että myös kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen on sovellettava hyvän hallintotavan periaatteita ottamalla vastuuta ja harjoittamalla avoimuutta. Se avaa vuoden 2001 loppuun mennessä online-tietokannan, johon kootaan kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Lisäksi olisi suotavaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antaisi lausuntonsa jo ennen kuin ehdotukset toimitetaan yhteisön lainsäätäjälle - pikemminkin kuin vasta sen jälkeen - jotta se voisi osallistua entistä paremmin politiikan valmisteluun.

Tehokkaampi ja läpinäkyvämpi kuuleminen on EU-politiikan valmistelun ydin

Toimielinten ja jäsenvaltioiden on edelleen lisättävä EU:n politiikkaa koskevaa kuulemista. Euroopan parlamentilla on tässä tärkein asema, kun otetaan huomioon, että se edustaa kansalaisia. Se voi käyttää useammin esimerkiksi julkisia kuulemisia. Myös kansallisia kansanedustuslaitoksia on kannustettava osallistumaan ahkerammin.

Komissio haluaa selkeyttää tapaa, jolla kuuleminen toteutetaan. Se laatii luettelon nykyisistä kunkin alan neuvoa-antavista elimistä. Lisäksi se laatii toimintasäännöt, jotka ovat samalla kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset. Vähimmäisvaatimuksilla parannetaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustusta ja jäsennetään niiden ja komission välistä keskustelua. Joillain aloilla kuulemiskäytäntö on jo vakiintunut, ja niillä komissio voisi kehittää nykyistä laajempia kumppanuusjärjestelyjä. Komissio kehottaa muita toimielimiä käyttämään samanlaista menettelyä.

Verkostojen tavoittaminen

Verkostot yhdistävät Euroopassa ja koko maailmassa yrityksiä, yhteisöjä, tutkimuskeskuksia sekä alue- ja paikallisviranomaisia. Verkostojen avulla voidaan edistää yhteisön politiikan alojen onnistunutta toteutusta. Komission tarkoituksena on tehdä järjestelmällisempää yhteistyötä tällaisten verkostojen kanssa, jotta ne voisivat osallistua tehokkaammin politiikan valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Se aikoo tutkia, miten voitaisiin parhaiten tukea alueellisten ja paikallisten toimijoiden kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä.

LAINSÄÄDÄNNÖN PARANTAMINEN

Tämän valkoisen kirjan tarkoituksena on tehostaa yhteisön päätöksiä Euroopan kansalaisten tuen ja luottamuksen lujittamiseksi.

Vahvempi luottamus asiantuntijoihin

Viimeaikaiset elintarvikekriisit ja biotekniikan esiin nostamat eettiset ongelmat ovat osoittaneet, että on tärkeää tehostaa tiedotusta kansalaisille siitä, mitä tiedetään varmasti ja mistä tiede on vielä epävarma. Unionin nykyinen järjestelmä, jossa käytetään tiedekomiteoita, on vaikeaselkoinen. Kansalaiset olisi saatava luottamaan asiantuntijalausuntoihin. Komissio julkaisee kesäkuusta 2002 alkaen ohjeita, joiden tavoitteena on tehdä komission käyttämästä asiantuntijatiedosta vastuullisempaa, monipuolisempaa ja avoimempaa. Komissio ehdottaa myös, että asiantuntijat verkostoituisivat sen sijaan, että tyydytään toimimaan kansallisella tasolla.

Parempaa ja nopeampaa sääntelyä - politiikan välineiden yhdistely parempien tulosten saamiseksi

Euroopan komissio on havainnut lainsäädännön parantamisen perustuvan seuraaviin seitsemään tekijään:

Säädösehdotuksia laadittaessa on arvioitava, ovatko yhteisötason toimet tarpeellisia.
On harkittava tarkkaan, valitaanko tarkoitukseen säädös vai muu keino, joka ei olisi yhtä rajoittava.
Valitaan tarkoitukseen sopivin säädöslaji. Asetus valitaan silloin, kun on varmistettava säännösten yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä. Puitedirektiivi on sopiva siinä tapauksessa, että täytäntöönpanoon halutaan joustavuutta. Puitedirektiiveillä on myös se etu, että neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat hyväksyä niitä nopealla aikataululla. Lisäksi komissio suosittelee primäärilainsäädännön käyttöä, koska siinä rajoitutaan keskeisiin kysymyksiin ja annetaan täytäntöönpanoviranomaisille valta päättää teknisistä yksityiskohdista.
Komissio haluaa edistää yhteissääntelyä silloin, kun se tuo lisäarvoa ja on yleisen edun mukaista. Yhteissääntelyn avulla täytäntöönpanotoimista voidaan päättää lainsäätäjän määrittelemien tavoitteiden mukaisesti.
Yhteisön toimia on aiheellista täydentää ja vahvistaa joillain aloilla käyttämällä avointa koordinointimenetelmää. Menetelmän avulla edistetään yhteistyötä ja hyvien toimintatapojen vaihtoa sekä tuodaan lisäarvoa unionissa, kun sääntelyyn ei ole juuri mahdollisuuksia.
Komissio haluaa arvioida järjestelmällisemmin toteutetut toimet ja ottaa niistä oppia.
Komissio sitoutuu peruuttamaan toimielinten välisten neuvottelujen jälkeen sellaiset lainsäädäntöehdotukset, jotka on todettu ylikuormitetuiksi tai liian monimutkaisiksi. Lisäksi se suosittelee, että neuvosto ja Euroopan parlamentti nopeuttaisivat lainsäädäntöprosessia silloin kun se on mahdollista. Neuvoston pitäisikin äänestää määräenemmistöllä aina kun se on mahdollista, pikemminkin kuin yrittää kaikin keinoin päästä yksimielisyyteen. Neuvoston ja Euroopan parlamentin olisikin pyrittävä sopimaan ehdotuksista jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen

Komissio esittää laajamittaisen ohjelman käynnistämistä yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Jäsenvaltiot eivät myöskään saa lisätä säädöksiin suhteettomia vaatimuksia niiden kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.

Unionin sääntöjen tehokkaampi soveltaminen sääntelyvirastojen avulla

Komissio haluaa perustaa uusia itsenäisiä sääntelyvirastoja, joilla on päätäntävaltaa. Niiden päätäntävalta olisi tiukasti rajattua: virastot eivät tee ratkaisuja erilaisten vastakkaisten yleisten etujen välillä eivätkä toteuta laajakantoisia toimenpiteitä. Yhteisö valvoo tehokkaasti näiden virastojen toimintaa.

Tehokkaampi täytäntöönpano jäsenvaltioissa

Jäsenvaltioiden on tehostettava yhteisön säädösten saattamista toimivaksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa. Tätä tarkoitusta varten komissio esittää, että jäsenvaltiot

käynnistävät eri maiden viranomaisten kumppanuusjärjestelyjä, joiden avulla vaihdetaan hyviä toimintatapoja
perustavat keskushallintoonsa koordinointiyksikköjä huolehtimaan yhteisön säädösten soveltamisesta
edistävät yhteisön oikeuden tuntemusta kansallisten tuomioistuinten ja juristien keskuudessa
luovat jäsenvaltioihin Euroopan oikeusasiamiestä ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaa vastaavia elimiä parantamaan EU-asioita koskevien kiistojen käsittelykapasiteettia.

Komissio toimii määrätietoisesti yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa. Se laatii määrittelyperusteet yhteisön oikeuden mahdollisten rikkomistapausten tutkimisjärjestykselle. Pitkä oikeusprosessi jäsenvaltiota vastaan ei kuitenkaan ole käytännöllisin eikä nopein ratkaisu, ja komissio jatkaakin aktiivista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa selvittääkseen ongelmatilanteet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

VAIKUTTAMINEN HALLINTOTAPAAN GLOBAALITASOLLA

Kansalaisten odotusten mukaisella unionilla on vahva asema maailmanpolitiikassa. Komissio painottaa sitä, että unionin on ensin uudistettava omaa hallintotapaansa ennen kuin se voi vakuuttavasti vaatia muutoksia kansainvälisellä tasolla. Unionin on sen jälkeen sovellettava hyvää hallintotapaa maailmanlaajuisessa vastuussaan esimerkiksi lisäämällä avoimuutta sekä valtiollisten toimijoiden että kansalaisjärjestöjen suuntaan.

Euroopan unionin on sitouduttava parantamaan kansainvälisen sääntelyn tehokkuutta ja oikeutusta. Tavoitteena on oltava kansainvälisten instituutioiden nykyaikaistaminen ja uudistaminen. Komissio aikoo edistää uusien välineiden käyttöä globaalitasolla täydentämään kansainvälisen oikeuden säännöksiä.

Lopuksi komissio ehdottaa unionin kansainvälisen edustusjärjestelmän uudistamista siten, että unioni voi esiintyä maailmalla entistä yhtenäisemmin.

TOIMIELINTEN POLIITTISEN STRATEGIAN UUDELLEENMÄÄRITTELY

Politiikan uudelleenkohdistaminen eli unionin politiikan kokonaisstrategian uudelleenmäärittely on tarpeen, jotta kansalaiset pystyvät mieltämään paremmin unionin taustalla olevan poliittisen hankkeen. Tehtävä ei ole helppo, sillä unionin sektorikohtainen politiikka ei edistä yhteisön toiminnan johdonmukaisuutta.

EU:n politiikan alojen painopisteiden tarkistaminen

Politiikan alojen painopisteiden tarkistaminen merkitsee sitä, että unionin on määritettävä selvemmin pitkän aikavälin tavoitteensa. Komissio panostaa jo nyt strategiseen suunnitteluun. Työssä käytetään muun muassa seuraavia aloitteita:

komission vuotuinen toimintastrategia: julkaistaan aina vuoden alussa. Siinä esitetään strategiset painopisteet kahden-kolmen vuoden tähtäimellä.
komission puheenjohtajan puhe unionin tilasta: komission puheenjohtaja esittää joka vuosi katsauksen komission strategisten painotusalueiden toteutumiseen ja esittelee näköpiiriin tulleita haasteita
vuosikertomus Amsterdamin sopimukseen liitetyn toissijaisuuden ja suhteellisuuden periaatteita koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanosta (EN) (FR); siinä keskitytään vuodesta 2002 alkaen EU:n politiikan alojen keskeisiin tavoitteisiin.

Eurooppa-neuvoston olisi vahvistettava asemaansa unionin strategian suunnannäyttäjänä.

Toimielinten tehtävien painopisteiden tarkistaminen

Jokaisen toimielimen on keskityttävä keskeisiin tehtäviinsä: komissio on politiikan käynnistäjä ja toteuttaja, Euroopan unionin neuvosto ja parlamentti päättävät lainsäädännöstä ja talousarviosta, Eurooppa-neuvosto ohjaa politiikkaa. Tällä tavalla vahvistetaan yhteisömenetelmän ydintä. Yhteisömenetelmä on joka tapauksessa päivitettävä esimerkiksi selventämällä kunkin toimielimen roolia yhteisössä.

Ministerineuvoston on ratkaistava useammin eri alojen välisiä eturistiriitoja. Sen on parannettava koordinointikykyään kaikilla EU:n politiikan osa-alueilla niin omassa työssään kun jäsenvaltioissakin.

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on viritettävä julkista keskustelua Euroopan ja sen politiikan osa-alueiden tulevaisuudesta. Euroopan parlamentin olisi talousarvion valvonnassa keskityttävä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Komissio puolestaan ehdottaa täytäntöönpanovastuun selkeyttämistä. On kuitenkin tarkistettava niitä edellytyksiä, joilla komissio voi näistä täytäntöönpanotoimista päättää. Komissio toivookin, että Euroopan parlamentti osallistuisi täytäntöönpanon valvontaan. Komission mielestä EY:n perustamissopimuksen 202 artikla on vanhentunut, koska neuvosto ja parlamentti ovat yhteispäätösmenettelyn kehityksen vuoksi saavuttaneet tasavertaisen aseman. Lopuksi komissio kyseenalaistaa sääntely- ja hallintokomiteoiden säilyttämisen.

Taustaa

Hyvää hallintotapaa koskeva valkoinen kirja on osviittana keskustelulle Euroopan tulevaisuudesta. Sitä on täydentänyt Laekenin Eurooppa-neuvostossa käynnistetty laaja toimielinuudistus. Tämä prosessi on saatettu päätökseen Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 6. kesäkuuta 2002, "Eurooppalainen hallintotapa: Lainsäädännön parantaminen" [KOM(2002) 275 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Tällä tiedonannolla täydennetään lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintaohjelmaa. Sen tavoitteena on toimielinten uudelleenmäärittely ja täytäntöönpanon laadun parantaminen muun muassa seuraavien aloitteiden avulla:

toimeenpanovastuun selkeyttäminen: komiteamenettelyä koskevia sääntöjä on selkeytettävä määrittelemällä täsmällisesti kunkin toimielimen tehtävät. Euroopan parlamentilla on komiteamenettelyssä oma tehtävänsä etenkin yhteispäätösmenettelyyn kuuluvilla aloilla
edellytysten luominen yhteisön virastojen perustamiselle: komissio antaa parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tätä koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta
alue-, kaupunki- ja paikallisolosuhteiden huomioon ottaminen: alue- ja paikallisviranomaiset ja jäsenvaltiot voivat tehdä komission kanssa koesopimuksia kestävän kehityksen mukaisten yhteisön tavoitteiden toteuttamiseksi
uusi lähestymistapa lain soveltamisen valvontaan: komissio kiinnittää enemmän huomiota kansallisten soveltamistoimenpiteiden viiveisiin.

Tiedonannossa korostetaan yhteisömenetelmän merkitystä Euroopan unionin perustana. Hallintotapaa koskevat uudistukset "mullistavat hallitusti toimintatapamme", ja niiden edellytyksenä on, että toimielimet vahvistavat ja selkeyttävät kullekin kuuluvaa toimivaltaa.

Komission tiedonanto, annettu 11. joulukuuta 2002, Asiantuntijoiden hankkiminen ja käyttäminen komissiossa: periaatteet ja toimintaohjeet - "Parempaa politiikkaa vankemmalta tietopohjalta": [KOM(2002) 713 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Komissio ilmoitti hyvää hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa julkaisevansa ohjeet asiantuntijatiedon käyttämisestä komissiossa. Tällä tiedonannolla vastataan annettuun sitoumukseen. Komissio korostaa kolmea periaatetta - laatu, avoimuus ja tehokkuus - joille asiantuntijatiedon on perustuttava. Komission yksiköiden on hankittava parasta mahdollista asiantuntemusta, jotta ne voisivat laatia entistä parempaa politiikkaa. Lisäksi komissio tähdentää, että sen tavoitteena on palauttaa kansalaisten luottamus asiantuntijatiedon käyttöön antamalla yleisölle mahdollisuus tutustua asiantuntijoiden lausuntoihin ja kokouksiin.

Komission tiedonanto, annettu 11. joulukuuta 2002, "Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehys" [KOM(2002) 718 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Tässä komission tiedonannossa täsmennetään sääntelyvirastojen tehtävät, perustamista koskevat säännöt ja kokoonpano. Sääntelyvirastojen toimintaa valvoo komissio, Euroopan oikeusasiamies, Euroopan parlamentti, neuvosto, tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

Komission tiedonanto, annettu 11. joulukuuta 2002, "Puitteet yhteisön, valtioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kesken tehtäviä, tavoitteita koskevia sopimuksia ja yleissopimuksia varten" [KOM(2002) 709 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Tämän tiedonannon tarkoituksena on selventää hyvästä hallintotavasta annetussa valkoisessa kirjassa mainittua kolmikantasopimuksen käsitettä. Siinä erotetaan tavoitteita koskevat kolmikantasopimukset kahteen ryhmään: yhteisön sitovan säädöksen soveltamiseksi tehtävät sopimukset sekä sopimukset, jotka heijastavat komission, jäsenvaltion sekä alue- ja paikallisviranomaisten kesken aiemmin tehtyjä sopimuksia ja jotka eivät edusta yhteisön sitovan oikeuden soveltamista. Komissio vahvistaa tällaisten sopimusten tekemistä koskevat edellytykset ja esittää kolmikantaisen sopimuksen tai yleissopimuksen mallin.

Komission tiedonanto, annettu 11. joulukuuta 2002, yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta [KOM(2002) 725 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Komission tavoitteena on tehostaa yhteisön lainsäädännön valvontaa ennen kaikkea keskittymällä rikkomistapausten ehkäisyyn. Komissio kehittää alan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa etenkin tukemalla niitä direktiivien täytäntöönpanossa. Lisäksi komissio jatkaa perustamissopimusten valvojan tehtäväänsä ryhtymällä toimenpiteisiin rikkomustapauksissa. Tämä tehdään rikkomistapausten vakavuusastetta koskevien ensisijaisuuskriteerien perusteella. Esimerkiksi direktiivin täytäntöönpanon laiminlyöntiä pidetään vakavana rikkomuksena, ja silloin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely aloitetaan välittömästi

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle, annettu 20. maaliskuuta 2002, kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa [KOM(2002) 141 lopullinen - EYVL C 244, 10.10.2002].

Tässä tiedonannossa komissio esittää hallinnolliset toimenpiteet kantelijan hyväksi jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevan menettelyn yhteydessä. Näitä ovat esimerkiksi kantelujen esittämistä koskevat säännöt, henkilötietojen suojaaminen sekä kantelujen tutkimisen määräaika.

Ehdotus neuvoston päätökseksi, annettu 11. joulukuuta 2002, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta [KOM(2002) 719 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Komissio käsittelee tässä tiedonannossa komiteamenettelyä koskevaa neuvoston päätöstä. Neuvosto ilmoittaa siinä hyväksyvänsä Euroopan parlamentin osallistumisen täytäntöönpanon valvontaan asioissa, jotka kuuluvat yhteispäätösmenettelyn piiriin. Sääntelymenettelyä sovelletaan silloin, kun on kysymys laajakantoisista kyseisen alan perustaa koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä. Neuvoa-antavaa menettelyä sovelletaan, kun täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat yksittäispäätöstä tai täytäntöönpanon menettelytapoja.

Viimeisin päivitys 21.02.2008