Muita kuin EU:n kansalaisia koskevat viisumivaatimukset

Tässä asetuksessa luetellaan ne Euroopan unionin (EU) ulkopuoliset maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja ne maat, joiden kansalaisia viisumivaatimus ei koske.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa (EY) 539/2001 määritetään muita kuin EU:n kansalaisia koskevat viisumivaatimukset ja viisumivapaudet heidän tullessaan EU:n alueelle lyhytaikaista oleskelua varten. Siinä säädetään myös poikkeuksista viisumivaatimuksiin sekä viisumivapauksista, joita EU-maat voivat myöntää tietyille henkilöryhmille.

POSITIIVISET JA NEGATIIVISET LUETTELOT

Asetuksessa säädetään yhteisestä luettelosta niistä maista, joiden kansalaisilta vaaditaan viisumi heidän ylittäessään jäsenvaltion ulkorajoja. (Liite I tai negatiivinen luettelo). Asetuksessa luetteloidaan myös maat, joiden kansalaiset on vapautettu viisumivaatimuksesta (Liite II - positiivinen luettelo).

Näitä luetteloja päivitetään säännöllisesti asetuksen N:o 539/2001 muutoksien mukaisesti.

Päätökset luettelojen muutoksista tehdään EU:n ulkopuolisia maita koskevan tapauskohtaisen arvion perusteella käyttäen sellaisia kriteereitä kuin laiton maahanmuutto, yleinen järjestys ja turvallisuus, taloudellinen hyöty (turismi ja ulkomaankauppa), ulkosuhteet, mukaan lukien ihmisoikeuskysymykset ja perusvapaudet, sekä alueellinen yhtenäisyys ja vastavuoroisuus. Nämä päätökset ovat ajoittain seurausta menestyksekkäistä viisumivapautta koskevista vuoropuheluista kolmansien maiden kanssa.

VIISUMI LYHYTAIKAISTA OLESKELUA VARTEN

Yleisesti ottaen lyhytaikaista oleskelua varten myönnetty, missä tahansa Schengen-alueella myönnetty viisumi oikeuttaa kantajansa matkustamaan kaikkialla 26 Schengen-alueen maissa enintään 90 päivää 180 päivän jakson aikana.

Tämän määräajan ylittävät viisumit säilyvät kansallisten menettelyiden mukaisina.

Lisäksi asetuksessa säädetään, että viisumivaatimus ei koske seuraavia henkilöitä:

POIKKEUKSET VIISUMIVAATIMUKSESTA

Jäsenvaltio voi poiketa säädetystä viisumivaatimuksesta tai viisumivapaudesta tiettyjen henkilöryhmien kohdalla, kuten esimerkiksi diplomaattipassin, virkapassin tai erikoispassin haltijoiden, alusten ja ilma-alusten siviilimiehistön tai avustus- tai pelastuslennon miehistön ja muun henkilöstön.

Muut vapautuksen erityistapaukset on eritelty asetuksessa.

VASTAVUOROISUUSMEKANISMI

Mekanismi käynnistyy, jos EU:n ulkopuolinen, positiivisessa luettelossa oleva maa ottaa käyttöön viisumivaatimukset yhden (tai useamman) jäsenvaltion kansalaisille. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja neuvostolle, jolloin erityinen menettely otetaan käyttöön viisumivapauden palauttamiseksi. Mikäli kyseinen maa yhä asettaa näitä vaatimuksia 6 kuukauden kuluttua vastavuoroisuuden puuttumisen ilmoituksen julkaisemisesta, voi komissio ehdottaa vastavuoroisuuteen perustuvana toimenpiteenä kyseisen EU:n ulkopuolisen maan tiettyjä kansalaisryhmiä koskevan viisumivaatimuksen väliaikaista palauttamista. Tätä erityistä vastavuoroisuusmekanismia sovelletaan EU:hun kokonaisuudessaan. Mikäli siis EU:n ulkopuolinen maa ottaa käyttöön EU-maata koskevan viisumipakon, on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen vastatoimi mahdollinen.

SOPIMUKSEN NOUDATTAMISEN KESKEYTTÄMINEN

Tiukoin edellytyksin ja komission perusteellisen arvioinnin jälkeen käytettävissä on myös toinen mekanismi, joka mahdollistaa viisumipakon väliaikaisen palauttamisen EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille siinä tapauksessa, että positiivisessa luettelossa olevan maan kansalaisten viisumivapauden väärinkäyttö johtaa olennaiseen ja yhtäkkiseen kasvuun seuraavissa:

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Asetus (EY) N:o 539/2001

10.4.2001

-

EYVL L 81, 21.3.2001

Muutossäädökset

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Asetus (EY) N:o 2414/2001

1.1.2002

-

EUVL L 327, 12.12.2001

Asetus (EY) N:o 453/2003

2.4.2003

-

EUVL L 69, 13.03.2003

Säädös liittymisehdoista

1.5.2004

-

EUVL L 236, 23.9.2003

Asetus (EY) N:o 851/2005

25.6.2005

-

EUVL L 141, 4.6.2005

Asetus (EY) N:o 1791/2006

1.1.2007

-

EUVL L 363, 20.12.2006

Asetus (EY) N:o 1932/2006

19.1.2007

-

EUVL L 405, 30.12.2006

Asetus (EY) N:o 1244/2009

19.12.2009

-

EUVL L 336, 18.12.2009

Asetus (EU) N:o 1211/2010

11.1.2011

-

EUVL L 339, 22.12.2010

Asetus (EU) N:o 517/2013

1.7.2013

-

EUVL L 158, 10.6.2013

Asetus (EU) N:o 610/2013

19.7.2013

-

EUVL L 182, 29.6.2013

Asetus (EU) N:o 1289/2013

9.1.2014

-

EUVL L 347, 20.12.2013

Asetus (EU) N:o 259/2014

28.4.2014

-

EUVL L 105, 8.4.2014

Asetus (EU) N:o 509/2014

9.6.2014

-

EUVL L 149, 20.5.2014

Asetukseen (EY) N:o 539/2001 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Tämä konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys 12.08.2014