Euroopan alueiden kilpailukykyä tukeva tutkimus ja innovointi

Euroopan unionin (EU) eri rahoituslähteiden johdonmukaisella käytöllä on keskeinen merkitys unionin myöntäessä tukia jäsenvaltioiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Komissio esittää tässä tiedonannossa joitakin suuntaviivoja kansallisille ja alueellisille viranomaisille, jotta nämä voisivat sovittaa koheesiopolitiikan ohjelmat entistä paremmin yhteen seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kanssa. Jäsenvaltioiden ja alueiden toivotaan myös tehostavan EU:n varojen käyttöä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 16. elokuuta 2007, Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantaminen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla – Kasvun sekä työpaikkojen määrän ja laadun edistäminen (KOM(2007) 474 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä).

TIIVISTELMÄ

Osaamistalouden kehittäminen on kasvun ja työllisyyden lisäämiseen tähtäävän uudistetun kumppanuuden keskeinen haaste.

Euroopan unionilla on käytössään kolme keskeistä välinettä, jotka auttavat sitä vastaamaan tähän haasteeseen:

• rakenne- ja koheesiorahastojen avulla harjoitettava koheesiopolitiikka (es de en fr),
• seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma,
• kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma.

Komissio pyrkii tällä tiedonannolla:

• osoittamaan, että tutkimuksen, innovoinnin ja koheesion edistämiseen tarkoitettujen EU:n rahoitusvälineiden välillä voidaan havaita synergiaa ainakin teoriassa,
• kannustamaan kansallisia ja alueellisia viranomaisia sekä paikallisia toimijoita valjastamaan tämän synergian toimintaansa,
• antamaan kokonaiskuvan siitä, miten jäsenvaltiot ja alueet ovat hyödyntäneet tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikkaa ja -välineitä,
• tarjoamaan välineitä tuen hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

Synergian valjastaminen eri keinoja hyödyntäen

EU:n tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikalla on yhteinen tavoite: kasvun valjastaminen työpaikkojen lisäämiseen ja niiden laadun parantamiseen.

Keinot tavoitteen saavuttamiseksi kuitenkin vaihtelevat:

• tutkimuspolitiikassa keskitytään kansainvälisen huippuosaamisen edistämiseen,
• innovaatiopolitiikalla edistetään tietämyksen muuntamista liiketoimintamahdollisuuksiksi ja yhteiskunnan tarpeita tyydyttäviksi uusiksi ratkaisuiksi,
• koheesiopolitiikassa keskitytään alueellisen huippuosaamisen edistämiseen.

Komissio haluaakin varmistaa, että oikeudellisista eroista, painotuseroista (maantieteellinen tai temaattinen painotus) ja menettelytapojen eroista (rahoitusta voidaan hakea esimerkiksi tarjouspyynnöillä tai kiinnostuksenilmaisupyynnöillä) huolimatta eri ohjelmia voidaan hyödyntää yhteisen tavoitteen hyväksi.

Ohjelmien välistä vuorovaikutusta edistävistä toimista voidaan mainita voimassaolojaksojen (2007–2013) yhdenmukaistaminen.

Vahvistetaan tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikan välistä synergiaa

EU:n neuvosto (”kilpailukykyneuvosto”) sekä monet neuvoa-antavat ryhmät, kuten EU:n tieteen ja tekniikan tutkimuskomitea (CREST), Eurooppalaisen tutkimuksen neuvoa-antava komitea (EURAB), Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumi (ESFRI) sekä Euroopan parlamentin teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta (ITRE) ovat antaneet hiljattain suosituksia tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikan välisen synergian vahvistamiseksi:

• kansallisten ja alueellisten viranomaisten olisi syytä laatia erityinen strategia, jolla edistetään puiteohjelmien ja koheesiopolitiikan ohjelmien koordinoitua hyödyntämistä osana viranomaisten tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin (TTKI) strategiaa,
• hyödynnetään koheesiopolitiikan ja puiteohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia TTKI-strategioiden hallinnoinnin parantamiseksi tietojenvaihdon ja verkottumisen avulla,
• on syytä harkita toimivia synergioita koskevia ehdotuksia, joita ovat muun muassa TTKI-valmiuksien lujittaminen, huippuosaamisen kehittäminen, pk-yritysten huomioon ottaminen, yhteistyön parantaminen Euroopassa ja kansainvälisesti sekä T&K-tulosten hyödyntäminen,
• kansallisten ja alueellisten toimijoiden välisen viestinnän ja yhteistyön optimointi on tarpeen,
• Valmiudet-erityisohjelman, seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman sekä koheesiopolitiikan ohjelmien keskinäistä täydentävyyttä olisi syytä korostaa nykyistä enemmän,
• on olemassa selkeä tarve vahvistaa koheesiopolitiikan ja seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman välistä synergiaa tutkimusinfrastruktuureissa sekä saada uudet jäsenvaltiot osallistumaan yleiseurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja koskevan eurooppalaisen kehittämissuunnitelman (”roadmap”) toteutukseen.

Tehostetaan EU:n rahoituksen käyttöä

Komissio harkitsee useita toimia, joilla voidaan tehostaa tapaa, jolla tutkimuksen, innovoinnin ja koheesiopolitiikan alojen toimijat hyödyntävät EU:n rahoitusta:

• laaditaan käytännön opas, jonka tarkoituksena on helpottaa tutkimuslaitosten ja yritysten mahdollisuuksia hyödyntää EU:n rahoitusta,
• otetaan käyttöön mekanismeja, joilla edistetään ajatusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä tukitoimia ja neuvontaa,
• parannetaan tiedonvaihtoa kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa niin, että heille ilmoitetaan organisaatioista, joille on myönnetty tukea seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta tai kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta. Tavoitteena on tuen mahdollinen täydentäminen kansallisista, alueellisista ja EU:n rahastoista peräisin olevilla varoilla.

Komissio kartoittaa keväällä 2009 jäsenvaltioissa ja alueilla yhteisön välineiden hyödyntämisessä tapahtuneesta edistymisestä.

Tausta

Tutkimus ja innovointi tarjoavat mahdollisuuden vastata lukuisiin EU:n haasteisiin sekä mahdollisuuden edistää talouskasvua, sosiaalista vastuuta ja kestävää kehitystä, joista kaksi viimeksi mainittua kärsivät inhimillisen pääoman vajeesta.

Tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä välineitä myös luonnonvarojen (erityisesti energiavarojen) kestävässä hoidossa, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja väestörakenteiden muutoksissa. Globaalissa taloudessa yritysten kilpailukyky riippuu suureksi osaksi niiden valmiudesta tuottaa suurta lisäarvoa tuovia tavaroita ja palveluja. Siten innovointiin perustuva talouskasvu Euroopassa on keskeinen tavoite uudistetussa Lissabonin toimintasuunnitelmassa.

Innovointia tukevat toimet ovat tehokkaimpia, kun ne toteutetaan alueilla. Alueiden läheisyys edistääkin toimijoiden välisiä kumppanuuksia. Alueellisilla klustereilla puolestaan on keskeinen asema tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin edistämisessä. Alueelliset päättäjät ja yritysjohtajat kykenevät parhaiten muuntamaan tiedon, taidot ja valmiudet kestäväksi kilpailueduksi. Alueelliset erot varallisuudessa ja toimintakyvyssä ovat kuitenkin suuret, mikä lisää eriarvoistumisen riskiä.

Seuraavassa esitetään tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikan yhteiset ja toisiaan täydentävät ensisijaiset toimet, jotka toteutetaan osana Lissabonin strategiaa:

• luodaan eurooppalainen tutkimusalue (ERA),
• tehostetaan T&K- ja innovaatiotoimintaa,
• parannetaan Euroopan yritysten ja alueiden kilpailukykyä,
• lisätään taloudellista ja sosiaalista koheesiota laajentuneessa Euroopan unionissa,
• edistetään kansallisia, alueellisia ja alueiden välisiä innovaatiostrategioita,
• edistetään innovaatiotoimintaa ja innovaatioklustereita.

Viimeisin päivitys 04.06.2008