Kauden 2000-2006 ohjelmia koskevat tarkastetut ohjeelliset suuntaviivat

1) TAVOITE

Tavoitteena on, että nykyisen ohjelmakauden (2000-2006) puolivälissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus saattaa ohjelma-asiakirjansa ajan tasalle.

2) ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 25 päivänä elokuuta 2003, Rakennerahastot ja niiden yhteensovittaminen koheesiorahaston kanssa - Tarkastetut ohjeelliset suuntaviivat [KOM(2003) 499 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

3) TIIVISTELMÄ

Euroopan komissio hyväksyi rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen mukaisesti ohjeelliset suuntaviivat vuonna 1999. Jäsenvaltiot ottivat niistä mallia laatiakseen omat ohjelma-asiakirjansa kaudeksi 2000-2006.

Vuonna 2003 on tarkoitus arvioida alueellisia ja kansallisia kehittämisohjelmia ja tarkastaa ne, kun niiden toteuttaminen on puolivälissä. Komissio julkaisee tämän tiedonannon tavoitteenaan auttaa jäsenvaltioita tässä asiassa. Vuoden 1999 suuntaviivat ovat kuitenkin edelleen voimassa. Jäsenvaltioille on tarkoitus antaa lisäohjeita, joissa otetaan huomioon monet sellaiset tekijät, jotka vaikuttavat tukien myöntämiseen rakennerahastoista. Näitä tekijöitä ovat taloussuhdanteen huononeminen, jäsenvaltioiden talousarviotilanne sekä yhteisön aluepolitiikkojen kehitys. Sen lisäksi on määritelty myös laajentumiseen liittyvät erityiset suuntaviivat, jotka koskevat tulevien jäsenvaltioiden ohjelmasuunnittelua (esdeenfr) kautta 2004-2006 varten.

Komissio on määritellyt seuraavat päälinjat suuntaviivojen väliarviointia varten:

• Eurooppa-neuvoston kokousten tuomat poliittiset kimmokkeet
• yhteisön politiikat, joiden sääntelykehys on muuttunut tai joita muutetaan parhaillaan
• toimet, joiden tavoitteena on tehostaa entisestään rakennerahastojen täytäntöönpanoa.

Jäsenvaltiot antavat aluekehitysohjelmia koskevat muutosehdotuksensa komission arvioitavaksi. Muutosten yhteydessä ajan tasalle on saatettava myös valtiontukijärjestelmien seurantaan liittyvät tulostaulut.

Eurooppa-neuvostoja koskevat komission jatkotoimet

Lissabonin Eurooppa-neuvostossa, joka kokoontui maaliskuussa 2000, valtionpäämiehet määrittelivät Euroopan unionille vuoteen 2010 ulottuvan uuden strategisen tavoitteen: unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Tavoitteen saavuttaminen antaa mahdollisuuden muuttaa rakennerahastojen ohjelmapainotusta korostamalla entisestään kilpailukykyyn vaikuttavia eri tekijöitä kuten innovaatioita, tutkimusta, ympäristöä, sosiaalista osallisuutta sekä oppimista.

Yhteisön politiikat, joihin Lissabonin Eurooppa-neuvoston tavoitteen oletetaan vaikuttavan, ovat seuraavat:

• työllisyys ja osaamispääomaUusi Euroopan työllisyysstrategia on keskeinen tekijä, joka tukee Lissabonin strategiaa. Tämä strategia ilmenee suuntaviivoina, joiden kautta pyritään saavuttamaan seuraavat tavoitteet: täystyöllisyys, työn laadun ja tuottavuuden parantaminen sekä koheesion ja osallisuutta edistävien työmarkkinoiden tukeminen. Suuntaviivoissa täsmennetään selvästi, että toimien täytäntöönpanossa kaikkein tärkeintä on ottaa huomioon alueellinen ja paikallinen taso.Kun jäsenvaltiot arvioivat ohjelmiaan, niiden pitäisi pyrkiä edistämään työllisyyttä aktiivisesti (julkisten työnvälityspalvelujen tehostaminen, henkilökohtaisten palvelujen tarjoaminen työttömyyden alkuvaiheessa), lisäämään työvoiman tarjontaa, tukemaan heikommassa asemassa olevien ryhmien (naisten, vanhempien ihmisten, maahanmuuttajien tai vammaisten, vähemmistöjen) integroitumista, edistämään elinikäistä oppimista, aktiivista ikääntymistä, yrittäjyyttä, ammatillista liikkuvuutta sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia.Alueellisten erojen poistamista on edelleen korostettava, samoin kuin työpaikkojen luomista osuus- ja yhteisötalouden alalla.
• kestävä kehitys ja ympäristöKesäkuussa 2001 Göteborgin Eurooppa-neuvosto täydensi Lissabonin strategiaa ympäristökysymyksillä. Se määritteli Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian, jonka kautta talouskasvu tukee yhteiskunnallista kehitystä ja kunnioittaa ympäristöä.Sen lisäksi, että komissio laati ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelman, se on ottanut käyttöön uuden vaikutustenarviointivälineen, jolla parannetaan poliittisen suunnittelun laatua ja johdonmukaisuutta. Välineen avulla kartoitetaan ehdotettujen toimien tärkeimmät myönteiset ja kielteiset vaikutukset, ja vuodesta 2003 lähtien sitä on laajennettu koskemaan kaikkia keskeisiä aloitteita [KOM(2002) 276 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].Komissio on myös ryhtynyt arvioimaan rakennerahastojen vaikutusta kestävään kehitykseen. Infrastruktuurien rakentamisella, päästöillä ja matkailulla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön.Kun ohjelmia arvioidaan, suositeltavaa siis olisi, että hankkeiden suunnitteluun ja valintaan vaikuttavat nykyiset menettelyt tarkistettaisiin. Tarkastetut rakennerahastojen toimet voivat koskea Natura 2000 -alueiden suojelua ja vesistöalueiden vesivarojen yhdennettyä hallintaa.Vuonna 2002 sattuneiden luonnonkatastrofien vuoksi katsottiin aiheelliseksi perustaa Euroopan unionin solidaarisuusrahasto. Rahastolla pyritään auttamaan erilaisissa tilanteissa: sen avulla tuetaan tuhoja kärsineitä alueita, jotta erityisesti vahingoittuneiden infrastruktuurien ja laitosten toimintavalmius saataisiin palautettua välittömästi. Alueellinen kehittäminen edellyttää luontoon, tekniikkaan tai ympäristöön liittyvien riskien ehkäisemistä. Ennen kuin komissio ehdottaa asiaa koskevaa strategiaa, se kannustaa alueita ja jäsenvaltioita päättämään luontoon liittyvien riskien ennalta ehkäiseviin toimiin ryhtymisestä, kun ne laativat ohjelmia koskevan väliarvion. Tällaiseen mahdolliseen toimintaan sisältyisi maantieteellisten tai vakauttamiseen liittyvien tutkimusten tekeminen, metsäpaloja ja tulvia ehkäisevät toimet osana maaseudun kehittämistoimenpiteitä sekä meriliikenteen valvonnan parantaminen.
• tutkimus ja kehitysMaaliskuussa 2002 Barcelonan Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi nostaa tutkimukseen tehtävien investointien määrää kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Se kehotti yksityissektoria nostamaan osuuttaan tämäntyyppisissä investoinneissa. Vuonna 2003 on laadittu innovaatiota koskeva toimintaohjelma, jonka avulla Lissabonin tavoitteet on tarkoitus toteuttaa [KOM(2003) 226 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].Ohjelmien väliarviointia voitaisiin käyttää hyväksi innovatiivisten toimien (esdeenfr) laajentamisessa koskemaan sellaisia alueita, jotka eivät vielä hyödy niistä. Synergian saavuttaminen olisi mahdollista kuudennen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman (2000-2006) ja rakennerahastojen välillä.
• tietoyhteiskuntaSevillan Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin eEurope 2005 -toimintasuunnitelma, jonka tarkoituksena on saada laajakaistaverkot ja niihin liittyvät Internet-palvelut laajaan käyttöön koko EU:n alueella. Onkin tärkeää, että Euroopan alueiden välistä kasvavaa digitaalista kuilua saataisiin pian kavennettua. Rakennerahastojen avulla voidaan antaa taloudellista tukea muita heikommassa asemassa oleville alueille sekä tukea sähköisen viestinnän ja erityisesti kiinteän ja langattoman laajakaistainfrastruktuurin kehittämistä.Komissio kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön alueelliset indikaattorit ja esikuva-analyysijärjestelmät tieto- ja viestintätekniikan osalta. Nämä indikaattorit on määritelty suuntaviivoissa, jotka koskevat rakennerahastojen täytäntöönpanoa sähköisen viestinnän alalla.
• yrityspolitiikkaInnovaatiotoiminnan puute sekä tieto- ja viestintätekniikan heikko levinneisyys jarruttavat kilpailukykyä ja yrittäjyyttä Euroopassa. Kesäkuussa 2000 pidetyssä Feiran Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja. Sen kautta viranomaisia kehotetaan toteuttamaan pienyrityksiä kannustavia toimia kymmenellä avainalalla, joita ovat esimerkiksi koulutus, oikeudellisen ja hallinnollisen ympäristön uudistukset sekä teknologisten valmiuksien lisääminen.Ohjelmien arvioinnin yhteydessä rakennerahastotuella voitaisiin lujittaa teollista ja alueellista kilpailukykyä tukemalla alueellisten tai paikallisten ryhmittymien (klustereiden) sekä innovoivien tuotantoverkostojen luomista, teknologisten kokonaisuuksien luomista sekä lujittamalla yrityksille tarkoitettuja tukipalveluja.

Yhteisön politiikat, joiden sääntelykehys on muuttunut

Ne yhteisön politiikat, joiden sääntelykehys on muuttunut sen jälkeen, kun vuoden 1999 suuntaviivat annettiin, ovat seuraavat:

• yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)YMP:n väliarviointi, josta äänestettiin kesäkuussa 2003, tukee muun muassa maatalouden monimuotoista merkitystä niin, että sen kautta myönnetään lisämäärärahoja maaseudun kehittämispolitiikan hyväksi. Sen tarkoituksena on maatalouden uudistaminen määrittämällä ympäristöön, tuotteiden laatuun ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät tavoitteet sekä monipuolistamalla eri toimintamuotoja maaseutualueilla.Ohjelmien väliarvioinnin yhteydessä jäsenvaltioiden on pohdittava nykyisten toimien yhteensopivuutta uusien YMP:n suuntaviivojen kanssa. On syytä panna merkille, että maatalousalan valtiontukia kehitetään parhaillaan.

• kalatalousJoulukuussa 2002 pidetyssä Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettiin yhteisen kalastuspolitiikan uudistus. Kolme uutta asetusta ovat olleet voimassa 1. tammikuuta 2003 lähtien. Ne koskevat elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä, kalastusalusten romuttamista (esdeenfr) koskevaa yhteisön toimenpidettä sekä yhteisön rakenteellisia toimia kalatalousalalla.Rakennerahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun arvioinnin kautta saadaan lisävaroja, joilla korvataan tämän alan rakennetoimet. Nämä toimet ovat seuraavat: alennettu tuki kalastusalusten uusimiseksi, tiukat turvallisuus- ja laatuehdot alusten nykyaikaistamiseksi, tuki, jota maksetaan arvaamattomista syistä toimintansa tilapäisesti keskeyttämään joutuneille sekä kalastajien uudelleenkouluttamiseksi ja heidän toimintojensa monipuolistamiseksi.Lisäksi komissio on hyväksynyt toimintasuunnitelman, jolla pyritään tasapainottamaan kalastusalan rakenneuudistuksesta aiheutuvia sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia seurauksia [KOM(2002) 600 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].
• energiaRakennerahastoilla voidaan antaa tukea, jolla lisätään uusiutuvien energialähteiden osuutta energiantuotannossa (tavoitteena on 22 prosenttia vuoteen 2010 mennessä), parannetaan rakennusten energiatehokkuutta (tavoitteena on alentaa energiankulutusta 20 prosenttia vuoteen 2010 mennessä), lisätä biopolttoaineiden (esdeenfr) käyttöä liikenteessä (tavoite on 5,75 prosenttia vuoteen 2010 mennessä).
• kilpailuVäliarvioinnin yhteydessä olisi syytä ottaa huomioon viisi seikkaa: suuntaviivoihin tehtävät muutokset koskevat syrjäisimmille alueille maksettavia alueellisia valtiontukia, ympäristönsuojelua, riskipääomaa, suuria investointihankkeita sekä työllisyyttä koskevia valtiontukia.
• tutkimus ja kehitys Tavoite 1 -alueet voivat saada lisätukea rakennerahastoista valtiontuista annettujen eurooppalaisten määräysten mukaisesti. Lisäksi pyritään luomaan synergiaa tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman toimien kanssa, erityisesti infrastruktuurien, PK-yrityksiä koskevien yhteistyönä ja kollektiivisesti tehtyjen tutkimusten, alueellisten näkymien sekä tutkijoiden liikkuvuutta koskevien toimien osalta.

Yhteisön politiikat, joiden sääntelykehystä muutetaan parhaillaan

Kaksi politiikan alaa on parhaillaan keskellä suurta muutosta, ja niillä on jatkossa vaikutuksia rakennerahastojen ohjelmasuunnitteluun.

• Euroopan laajuiset energiaverkot (TEN-E)Markkinoiden asteittaisen avautumisen osalta väliarvioinnin yhteydessä rakennerahastotukea pyritään kohdentamaan uudelleen Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeviin ensisijaisiin hankkeisiin.Julkisen sektorin asiakkaat ovat saaneet valita vapaasti sähköntoimittajansa vuodesta 2003 lähtien. Tämä mahdollisuus toteutuu kaasualalla vuonna 2004. Vuonna 2007 kaikkien kuluttajien on poikkeuksetta voitava valita sähkön- ja kaasuntoimittajansa.
• liikennepolitiikkaEurooppalaista liikennepolitiikkaa vuoteen 2010 asti koskevassa valkoisessa kirjassa vahvistetaan seuraavat tavoitteet: liikennemuotojen tasapainon palauttaminen, pullonkaulojen poistaminen ja liikennemuotojen laadun parantaminen käyttäjien kannalta.Tulevaa laajentumista varten komissio on ryhtynyt tarkistamaan Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) koskevia suuntaviivoja uusien ensisijaisten hankkeiden vahvistamiseksi [KOM(2003) 564 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].Rakennerahastoista tuetaan näiden painopisteiden kehittämistä sekä alueellisten verkkojen liittämistä Euroopan laajuisiin verkkoihin. Etenkin seuraaviin aloihin kiinnitetään erityistä huomiota: joukkoliikennejärjestelmien saattaminen kaikkien käyttäjien ulottuville, kaupunkiliikenteen turvallisuus, puhtaiden ajoneuvojen käytön edistäminen.

Rakennepoliittisten toimien täytäntöönpanon tehostaminen

Väliarviointi tarjoaa tilaisuuden yksinkertaistaa aluepolitiikan täytäntöönpanoa yhdistämällä väliarvioinnin tulokset. Euroopan komissio on suunnitellut seuraavia muutoksia:

• otetaan huomioon suhteellisuusperiaate aikaisempaa paremmin [KOM(2003) 1255 - ei julkaistu EUVL:ssä]
• supistetaan ohjelma-asiakirjoja, jotta samoja seikkoja ei toistettaisi ohjelma-asiakirjan täydennyksessä
• edistetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) alalla erityisesti liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä (ISPA) ja koheesiorahastosta saatujen kokemusten pohjalta
• sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), koheesiorahastosta ja ISPA:sta tulevaa yhteisön osuutta julkisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksessa.

Komission suunnitelman mukaan ohjelma-asiakirjoja muutetaan ainoastaan yhden kerran vuonna 2003, jotta samanaikaisesti voidaan ottaa huomioon ohjelmien väliarviointi ja suoritusvarauksen jako sekä kaikkein tehokkaimpia ohjelmia varten varatut määrärahat. Olivatpa muutokset minkälaisia tahansa, julkiset maksusitoumukset kansallisella ja yhteisön tasolla on joka tapauksessa säilytettävä.

Viimeisin päivitys 05.12.2005