Ohjelmien laatimisohjeet ohjelmakaudeksi 2000-2006

Tässä tiedonannossa vahvistetaan komission ohjeet jäsenvaltioiden tueksi ohjelma-asiakirjojen laadinnassa rakennerahastoista saatavaa rahoitusta varten ja niiden yhteensovittamiseksi koheesiorahaston kanssa ohjelmakaudella 2000-2006.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, 1. heinäkuuta 1999, rakennerahastoista ja niiden yhteensovittamisesta koheesiorahaston kanssa: ohjelmien laatimisohjeet ohjelmakaudeksi 2000-2006 [KOM(1999) 344 lopullinen - EYVL C 267, 22.9.1999].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin rakenne- ja koheesiopolitiikan tavoitteena on taloudellisten ja sosiaalisten eroavuuksien vähentäminen yhteisön alueella. Sillä tuetaan kansallisen ja alueellisen tason politiikkaa vaikeuksissa olevilla alueilla ja työmarkkinoilla. Vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä kehitystavoitteet, yhteisö määrittelee niille suuntauksen, jota on noudatettava, sillä Euroopan unionilla on ohjelmien yhteisrahoittajana oikeus valvoa tukitoimia ja se haluaa myös edistää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteisöulottuvuutta.

Näiden yleisten ohjeiden tarkoituksena on rakennerahastojen yleisistä säännöksistä annetun asetuksen mukaisesti auttaa kansallisia ja alueviranomaisia määrittelemään ja laatimaan ohjelmatyön strategiat rakennerahastojen tavoitteille 1, 2 ja 3 ja niiden koheesiorahastoyhteydet. Nämä kehittämis- ja uudistamisstrategiat ovat yhtenäisiä, sillä niissä noudatetaan johdonmukaista näkemystä ja luodaan hajautettu, tehokas ja laaja kumppanuus mahdollisimman monien kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistumisen varmistamiseksi.

Jäljempänä esitettävissä ohjeissa korostetaan seuraavia kolmea päätoimintalinjaa:

• alueiden kilpailukyky
• taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
• kaupunki- ja maaseutualueiden kehittäminen, mukaan lukien erityistoimet kalastuksesta riippuvaisilla alueilla.

ALUEIDEN KILPAILUKYKY KASVUN JA TYÖLLISYYDEN EDELLYTYKSENÄ

Alueiden kilpailukyvyn perusedellytysten luominen

Alueiden kilpailukyvyn parantamiseen liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi alueilla on edistettävä yrittäjyyden yleisiä edellytyksiä ja siihen kannustavaa toimintailmapiiriä. Yrityksillä on oltava käytössään monenlaisia yhteisön kilpailusäännöstön mukaisia epäsuoria tukivälineitä sellaisilla aloilla kuin: a) liikenne, b) energia, c) televiestintä, d) ympäristönsuojelua edistävä tekniikka ja e) tutkimus, tekninen kehitys ja innovaatio. Euroopan laajuisten verkkojen painottaminen, koheesiorahaston, EAKR:n (Euroopan aluekehitysrahaston) ja Euroopan investointipankin (EIP) tukitoimien yhteensovittaminen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kannustaminen ovat edellytyksenä kyseisille toiminta-aloille tarkoitetun tuen saamiseksi.

Liikenneverkkojen ja -järjestelyjen parantaminen

Liikenneverkot ja -järjestelyt ovat ratkaisevia talouden kehittämiseen myönnettävässä tuessa. Tämän vuoksi tuleviin aluekehitysohjelmiin olisi liitettävä liikenteen alalle kohdistuvia investointeja, joiden tarkoituksena on vähentää kilpailukykyä haittaavia tekijöitä (kuljetuskustannuksia, liikenneruuhkia, matkustusaikoja) ja lisätä perusrakenteiden palvelujen laatua (yhteyspalvelut, turvallisuus).

Ohjelmissa otetaan liikennemuotojen välisen tasapainon, toimivien liikenneyhteyksien ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi huomioon seuraavat pääperiaatteet:

• liikennejärjestelyjen tehokkuuden parantaminen nykyaikaistamalla ja kunnostamalla liikenteen infrastruktuuria, liikennejärjestelmien paremman hallinnon edistäminen ja yhteentoimivuuden lisääminen
• eri liikennemuotojen väliseen tasapainoon pyrkiminen lisäämällä investointeja muuhun kuin maantieliikenteeseen, johdonmukaisten, intermodaalisten ja yhdistettyjen liikennejärjestelyjen kehittäminen ja liikenteen solmukohtien perustaminen
• alueiden liikenneyhteyksien parantaminen liittämällä pienet paikalliset liikenteenjärjestelyt suuriin verkkoihin
• liikenteen ympäristövaikutusten vähentäminen ympäristönsuojelua koskevien säännösten mukaisesti.

Koheesiorahasto keskittää tukikelpoisissa jäsenvaltioissa liikenteeseen liittyvän toimintansa Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamiseen. EAKR keskittää toimintaansa, tarvittaessa yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa, enemmän alueellisten liikenneyhteyksien ja infrastruktuurien yhteentoimivuuden kehittämiseen, liikenteen solmukohtien perustamiseen ja julkisten liikennejärjestelyjen tukemiseen kaupungeissa ja maaseudulla.

Energia: verkot, tehokkuus ja uusiutuvat energialähteet

Kestävä aluekehitys edellyttää tehokasta ja kilpailukykyistä energiahuoltoa, jolla lisätään energianhankinnan turvallisuutta, joustavuutta ja laatua ja vähennetään energiakustannuksia. Rakennerahastojen investoinnit olisi kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla suunnattava seuraaviin kohteisiin:

• suorituskykyisen infrastruktuurin perustaminen kaasun- ja sähkönsiirtoa varten ulkopuolisesta välittäjästä riippuvuuden ja syrjäytyneisyyden vaikutusten vähentämiseksi
• pk-yritysten, kotitalouksien ja julkisten rakennusten energiankäytön tehostaminen käyttämällä teknologiaa, jolla kustannuksia ja kulutusta voidaan vähentää
• uudistuvat energialähteet, joilla edistetään paikallista työllisyyttä, vähennetään riippuvuutta energiantuonnista ja saastumista (tälle alalle suunnattujen investointien osuuden olisi oltava vähintään 12 prosenttia energian alaohjelmien kokonaisbudjetista).

Kohti tietoyhteiskuntaa

Tietoyhteiskunnan nopea kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia talouden kehittämiselle. Tietoyhteiskunnan aikaansaamisen ehdottomana edellytyksenä on televiestinnän tehokkaan perusinfrastruktuurin perustaminen. Televiestinnän toimijat varmistavat yleensä itse alalle suunnatut investoinnit omilla varoillaan, lainavaroilla tai tarvittaessa yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa. Jos julkista tukea kuitenkin tarvitaan, sen myöntämisessä on noudatettava yhteisön kilpailusääntöjä.

Tällä alalla toteutetut toimet ovat osa kehittämisohjelmia ja niiden tavoitteet ovat seuraavat:

• uusien palvelujen ja uutta luovien sovellutusten edistäminen erityisesti sähköisen kaupan, etätyön ja julkisen hallinnon alalla
• mahdollisten käyttäjien varustaminen välinein ja kouluttaminen taitojen lisäämiseksi.

Korkealaatuisen ympäristön puolesta

Euroopan ympäristö, ennen kaikkea veden, ilman ja maaperän laatu on edelleen uhattuna. Lisäksi tarvitaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä luonnontuhoille, esim. tulville alttiilla alueilla. Rakennerahastojen ja koheesiorahaston tukitoimilla olisi taattava yhteisön säännöstössä annettujen ympäristönormien (esim. saastuttaja maksaa -periaatteen) noudattaminen.

Erityiset alakohtaiset toimintalinjat ovat seuraavat:

• Vesihuolto: taataan riittävä korkealaatuisen juomaveden tarjonta sekä yhdyskuntavesien keräys-, käsittely- ja viemärijärjestelmä (tyhjennysaukot ja lietteen käsittely)
• Jätehuolto: pakolliset jätteenkäsittelysuunnitelmat, jotka kattavat jäsenvaltion koko alueen ja joilla parannetaan kiinteän yhdyskuntajätteen, teollisuusjätteen ja vaarallisen jätteen huoltoa ja käsittelyä, edistetään jätteiden kierrätystä, hyödyntämistä, uusio- tai hyötykäyttöä ja lopullista ja vaaratonta käsittelyä.

Tutkimus, tekninen kehitys ja innovaatio (TTK)

TTK- ja innovaatiotoiminnan edistämisen on oltava etusijalla rakenteellisissa tukitoimissa, sillä tämä toiminta vaikuttaa alueen dynaamisuuteen ja sillä luodaan julkisen sektorin, yritysten, korkea-asteen koulujen, yritystukeen keskittyvien organisaatioiden välille kumppanuus.

TTK-toimintaan suunnatuille investoinneille on määritelty toimintalinjat ja ne koskevat seuraavia aloja:

• innovaation edistäminen erityisesti uusin rahoitusmuodoin, joita ovat pääomainvestoinnit kohdennetun toiminnan monipuolistamiseksi ja yritysten irtautumisten ja oheisyritysten sekä yrityksille tarkoitettujen erityispalvelujen kannustamiseksi
• teknologian siirtoa ja teollisten ja kaupallisten yritysryppäiden perustamista suosiva verkottaminen ja teollinen yhteistyö
• inhimillisten valmiuksien kehittäminen suosimalla yritysten, suurten koulujen ja tutkimuslaitosten välisiä tuottavia yhteyksiä, elinikäistä oppimista ja tietojen ja valmiuksien jatkuvaa ylläpitämistä.

Työpaikkojen luomiseen kannustavia kilpailukykyisiä yrityksiä

Kilpailukykyiset yritykset edistävät työpaikkojen luomista ja alueen talouden kehittämistä. Palvelualoille perustetaan jatkuvasti lisää työpaikkoja, mikä on otettava yhteisöohjelmissa huomioon. Rahoituksen ja muiden yrityksille myönnettävien etujen on oltava yhteisön sääntöjen mukaisia.

Pk-yritykset etusijalla yritystuessa

Vaikka suuryritysten tarpeita ei halutakaan jättää huomiotta, pk-yritykset on asetettava etusijalle tuotannonalaa kannustavissa rakenteellisissa tukitoimissa seuraavien suuntaviivojen mukaisesti:

• pääomatukien osuuden vähentäminen muiden sellaisten rahoituslähteiden hyväksi kuin takaisinmaksettavat ennakot, pääomasijoittaminen, lainapääoma, jatkuva luotto ja keskinäiset takausjärjestelyt
• tuen laadullisten ja järjestelynäkökohtien korostaminen seuraavien periaatteiden mukaisesti: pk-yritysten erityistarpeiden kartoittaminen, helpommin saatavilla olevat yritysten tuki-, koulutus- ja tietopalvelut, henkilöresurssien erityisosaaminen, verkottaminen, kokemusten vaihto
• yksityissektorin osallistuminen kumppanuuden hengessä strategioiden suunnitteluun.

Yritystukipalvelut

Yritystukipalvelujen avulla yritykset voivat lisätä kilpailukykyään ja mahdollisuuksiaan hankkia uusia markkinoita ja samalla ne ovat tärkeä työllistäjä (10 prosenttia Euroopan unionin työpaikoista). Rakennerahastoista näille palveluille maksettavalla tuella olisi pystyttävä tukemaan teknologian siirtoja, kansainvälistymistä, organisaatioon ja hallintoon liittyviä innovaatioita, rahoitusvälineiden (käynnistyspääoman ja keskinäisten takausjärjestelyjen) perustamista.

Tämän alan toimintalinjat ovat seuraavat:

• yritysten tarpeiden tunnistaminen ennakkoon, jotta pystyttäisiin paremmin vastaamaan niiden odotuksia
• yhteisvaikutusten hyödyntäminen palvelukeskusten, teknologiansiirtokeskusten, tiedekeskusten, korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten toiminnassa, erityisesti levittämällä parhaita käytänteitä
• yritysten kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen
• yrityksille tarjottavien palvelujen parempi alueellinen jakautuminen.

Kolme erityisen kehityskelpoista alaa

Ympäristön, matkailun, kulttuurin sekä osuus- ja yhteisötalouden alat tarjoavat merkittävät työpaikkojen luomismahdollisuudet, joita ei toistaiseksi ole käytetty täysimääräisesti:

• Ympäristö: rakennerahastojen tukitoimilla olisi suosittava ympäristöriskejä ennaltaehkäiseviä investointeja, joita varten tarvitaan omaa teknologiaa ja hyvien käytänteiden periaatteita ja jotka edistävät hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista ja koulutusta.
• Matkailu ja kulttuuri: Nämä kaksi alaa liittyvät tiiviisti toisiinsa ja ovat merkittäviä työpaikkojen luojia, minkä vuoksi rakennerahastojen tukitoimilla olisi pyrittävä nykyaikaistamaan niiden infrastruktuuri, parantamaan henkilöresurssien taitoja ottamalla koulutuksen avulla käyttöön uuden tietotekniikan tarjoamat mahdollisuudet, edistämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta ja säilyttämään paikallinen kulttuuriperintö ja identiteetti.
• Osuus- ja yhteisötalous: Tällä alalla toimii hyvin monenlaisia organisaatioita (osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä, yrityksiä), ja niiden omat toiminta-alat ovat myös monenlaiset (kilpailumarkkinat, terveydenhuolto, lähipalvelut, urheilu- ja vapaa-ajan toiminta, nuorten työllistämis- ja syrjäytymisen ehkäisytoimet). Niiden osuus on noin viisi prosenttia Euroopan unionin työpaikoista. Tämän alan toimintalinjat ovat seuraavat: aktiivinen tuki palvelujen luomiseksi ja kehittämiseksi tiedottamisella, koulutuksella, neuvonnalla, rahoitustuella ja teknisellä tuella ja varmistamalla uutena käynnistetyn toiminnan kestävyys.

EUROOPAN TYÖLLISYYSSTRATEGIA AVAINASEMASSA YHTEISÖSSÄ

Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on henkilöresurssien valmiuksien ja mukautumisen lisäämiseen pyrkivän toiminnan pääasiallinen rahoittaja. Jäljempänä esitettäviä toimintalinjoja sovelletaan Euroopan unionin koko alueella ottaen kuitenkin aina huomioon alueelliset erityispiirteet. Komissio ehdottaa, että rakennerahastojen tavoite 3, joka koskee koulutusjärjestelmien mukauttamista ja nykyaikaistamista ja vaikuttaa myös työmarkkinoilla, toimisi a) viitekehyksenä kaikille toimenpidekokonaisuuksille, joiden tarkoituksena on henkilöresurssien kehittäminen koko valtion alueella ja b) ohjelmatyön välineenä, jonka kautta ESR toteuttaa horisontaalisia tukitoimia.

Viitekehys henkilöresurssien kehittämiselle

ESR on unionin tärkein rahoitusväline, joka auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan Euroopan työllisyysstrategiassa määritellyt työllisyyden suuntaviivat. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kansalliset työllisyysstrategiat ja ESR:n painopisteet ovat johdonmukaisia.

ESR:n toimintaa luonnehtii kolme erityisen tärkeää seikkaa:

• miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien huomioon ottaminen
• tietoyhteiskunnan työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen
• paikallisen kehityksen edistäminen alueellisten työllisyyssopimusten avulla.

Aktiivinen työmarkkinapolitiikka työllisyyden lisäämiseksi

Jäsenvaltioiden on osoitettava, kuinka ne pystyvät kehittämään konkreettisia ehdotuksia toteutettavista toimista työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen aktiivisten ja ennalta ehkäisevien strategioiden perusteella. Ensiksi on tunnistettava riskit. Suunniteltaviin toimiin voi kuulua esim. haastattelut lähtötilanteen kartoittamiseksi, koulutus, ammatinvalinnan ohjaus ja apu työpaikan haussa. Työttömien on voitava hankkia koulutusta ja nuorten on saatava osoittaa pystyvänsä työntekoon erityisesti oppisopimuskoulutuksen avulla. Toimia näillä alueilla olisi tuettava, jotta niillä pystyttäisiin mukautumaan teknologian ja talouselämän muutoksiin.

Alueellisilla ja paikallisilla työllisyyspalveluilla on tärkeä merkitys henkilöresurssien mukauttamisessa rakennemuutoksiin, nuorten valmiuksien ja ammattitaidon tason tarkastamisessa, koulutus- ja/tai uudelleenkoulutustarpeiden määrittelemisessä. Tällaisilla palveluilla voidaan koulutuksen tarjonta mukauttaa paikallisten ja alueellisten yritysten tarpeisiin.

Kaikille avoin yhteiskunta

Kaikille avoimet työmarkkinat on määritelty jäsenvaltioiden ensisijaiseksi tavoitteeksi Euroopan työllisyysstrategiassa. Ennaltaehkäisevän ja aktiivisen politiikan määrittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten, etnisten vähemmistöjen ja muiden mahdollisesti epäedullisessa asemassa olevien tarpeisiin.

Työllistettävyyden, taitojen ja liikkuvuuden lisääminen elinikäisen oppimisen avulla

Ammattitaitoisen työvoiman varmistamiseksi tarvitaan yleissivistävän ja ammatillisen opetuksen laadun parantamista, koulutusjärjestelmien käytössä pitäisi kaikilla tasoilla olla asianmukaiset välineet ja etusija olisi annettava ehdottomasti nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia. Lisäksi elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia olisi parannettava erityisesti uuden tieto- ja viestintätekniikan aloilla.

Mukautumiskyvyn ja yrittäjyyden kehittäminen

Jäsenvaltiot pyrkivät yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa nykyaikaistamaan työn organisointia ja työmuotoja ja edistämään työntekijöiden mukautumista taloudellisiin muutoksiin. Yrittäjyyden kannustaminen ja koulutusmahdollisuuksien lisääminen ovat tärkeät edellytykset tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Rakennemuutoksia läpikäyvillä alueilla olisi saatava aikaan yhdentymiseen, ammatilliseen koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitettujen toimien ja talouden kehittämiseen ja toimintasuunnan muuttamiseen tarkoitettujen toimien yhteisvaikutus.

Yrittäjyyden kannustamiseksi on yhdistettävä kysyntää lisäävät toimenpiteet (toimintaa lisäävät tuet ja korvaukset) ja tarjontaa lisäävät toimenpiteet (kohdennetut tiedotus-, koulutus- ja neuvontatoimet).

Erityisen huomion kiinnittäminen naisiin

Miesten ja naisten mahdollisuuksien välisiä eroja tutkittaessa olisi päädyttävä vahvistamaan tavoitteet, joilla voidaan poistaa eriarvoisuus ja perustaa ohjelmien toteuttamisen seurantaindikaattorit. Miesten ja naisten tasapainoisen osallistumisen tavoite saavutetaan yhteiskunnan kaikilla tasoilla toimenpitein, joiden tarkoituksena on kehittää ammattiuran etenemistä, edistää naisten pääsyä vastuullisille paikoille ja heidän yrittäjyyttään.

Erityistoimet tavoite 1 ja 2 -alueilla

Alueellisten yhteisöjen merkitys työllisyyden suuntaviivojen toteuttamisessa kasvaa niiden oman toimivallan soveltamisalalla. Näin ollen suuntaviivojen toteuttamisessa voidaan soveltaa vahvaa alueellista ulottuvuutta, minkä olisi tultava esiin tavoitteen 1 ja 2 alueellisissa ohjelmissa.

Tällaisen ohjelmatyön tärkeimmät ominaispiirteet ovat seuraavat:

• alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan perustuva ohjelmatyö, joka vastaa paikallista ja alueellista tarveharkintaa
• koulutuksen mukauttaminen paikallisten ja alueellisten yritysten kehittyviin tarpeisiin rakennemuutosten yhteydessä
• innovaatioon liittyvien uusien toimintamuotojen, uusien tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittäminen.

KAUPUNKIEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN MERKITYS TASAPAINOISELLE ALUEKEHITYKSELLE

Sopusointuinen aluekehitys vahvistaa osaltaan taloudellista ja rahapoliittista yhdentymistä, markkinoiden maailmanlaajuistumista ja rakennerahastojen tukitoimenpiteiden yhdentynyttä luonnetta. Lisäksi pitkän aikavälin Euroopan aluekehityssuunnitelmassa (ESDP) (DE) (EN) (FR) määritettyjen suuntaviivojen tarkoituksena on kehittää Euroopan unionissa useiden taloudellisen yhdentymisen alueiden jakoa moneen keskukseen Euroopan alueen vallan hajauttamisen periaatteen mukaisesti.

Kaupunkien kehittäminen yhdennetyn aluepolitiikan osana

Kaupunkialueilla on tärkeä merkitys Euroopan taloudelle. Keskikokoisten kaupunkien merkitys korostuu maaseudulla. Yhdennetyillä aluekehitys- ja -uudistusstrategioilla olisi pyrittävä seuraaviin neljään päätavoitteeseen:

• vaurauden ja työllisyyden lisääminen kaupunkialueilla
• yhteiskuntaan sopeutumisen tukeminen
• kaupunkiympäristön ja -ekosysteemien sekä ihmisten terveyden suojelu
• pyrkimys parempaan kaupunki- ja paikallistason hallintoon (liikenne, energia, asuminen).

Ohjelma-asiakirjoihin olisi liitettävä tavoite 1 ja 2 -alueilla kaupunkien kehittämistoimenpiteitä, joiden osana nämä tavoitteet ovat. Epäedullisimmassa asemassa olevien kaupunkialueiden kohentaminen voisi olla erityisen ja yhdennetyn toiminnan kohteena samaan tapaan kuin Urban II -yhteisöaloitteessa. ESR:sta tavoitteen 3 yhteydessä tuetuilla toimilla olisi edistettävä merkittävästi taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, myös muilla kuin tavoite 1 ja 2 -alueilla.

Maaseudun kehittäminen: nykyaikaistaminen, talouden monipuolistaminen ja ympäristönsuojelun edistäminen

Rakennemuutokset aiheuttavat usein maaseudulle ongelmia, kuten maatalouden työpaikkojen väheneminen (noin kolme neljäsosaa Euroopan maatalouden harjoittajista työskentelee nykyään osa-aikaisesti ja tarvitsee lisätuloja).

Maatalouden monialaisuus tunnustetaan nykyään enenevässä määrin. Maatalouden, metsätalouden ja muiden tuotannollisten toimien merkitys ei enää ole vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen (tuotteiden laatu, vapaa-ajan vieton tarjoaminen kaupunkilaisille), ympäristöä koskeva (maiseman ja ekosysteemien suojelu) ja kulttuuriin liittyvä (kulttuuriperintö ja identiteetti). Maaseudun kehittämisen tarkoitus yhteisen maatalouspolitiikan toisena pilarina on varmistaa eurooppalaisen maatalousmallin kestävyys.

Rakennerahastoista ja EMOTR:n tukiosastosta tuetaan tavoite 1 ja 2 -alueilla maaseudun talousrakenteen monipuolistamista uudenlaisella toiminnalla ja seuraavilla toimintalinjoilla:

• maatalouden kilpailukyvyn vahvistaminen nykyaikaistamiseen tähtäävin investoinnein, kustannuksia alentamalla, tuotteiden laatua parantamalla ja varmistamalla maatilojen säilyvyys
• maaseudun houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn tukeminen parantamalla yhteyksiä ja monipuolistumista uudenlaiseen toimintaan (matkailu), tukemalla pk-yrityksiä ja innovatiivisia aloja, kuten uudistuvia energialähteitä
• ympäristön ja Euroopan maaseutuperinnön suojelu suojelemalla maisemaa, luonnonvaroja, perinteistä maaseutua sekä edistämällä luontomatkailua ja kylien kunnostamista.

Maaseudun kehittämiseen liittyvä uusi Leader+-yhteisöaloite täydentää rakenteellisia tukitoimenpiteitä, jotta maaseudun ongelmat voitaisiin ratkaista kokonaisvaltaisesti ja määrittää uudet maaseudun kehittämisen mallit erityisesti verkottamisen ja paikallisten toimijoiden yhteistyön avulla.

Kaupunki- ja maaseutualueiden yhteisvaikutukset

Kaupunkien ja maaseudun on kehityttävä toisiaan täydentäen Euroopan unionin optimaalisen kehityksen varmistamiseksi. Yhteisvaikutus voidaan saada aikaan, kun toteutetaan moniin keskuksiin perustuvaa ja näin ollen tasapainoisempaa aluekehitystä. Lisäksi keskikokoisten kaupunkien kehitys on erityisen tärkeää harvaan asutuille alueille.

Tavoite 1 ja 2 -alueiden maantieteellinen ulottuvuus antaa hyvät mahdollisuudet vastata kaupunki- ja maaseutualueiden kokonaisvaltaisen ja toisiaan täydentävän lähestymistavan tarpeisiin. Ohjelmatyössä on edistyttävä yhtenäisesti ja edistettävä dynaamisen yhdentymisen alueita, joilla on kansainvälistä merkitystä, erityisesti valtioiden välisten, kansallisten ja alueellisten suorituskykyisten infrastruktuurien avulla. Interreg III -yhteisöaloitteella olisi täydennettävä tätä järjestelmää tukemalla Euroopan laajuista, erityisesti rajat ylittävää yhteistyötä.

Erityistoimenpiteet kalastuksesta riippuvaisilla alueilla

Kalatalousalan (mukaan lukien vesiviljely sekä tuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen) rakennepolitiikka on olennainen osa yhteistä kalastuspolitiikkaa. Sillä halutaan ratkaista sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat rannikkoalueilla osoittamalla suuntaa alan rakenneuudistukselle ja vauhdittamalla sitä tuotantovälineiden rationalisoinnilla ja nykyaikaistamisella.

Ohjelmissa noudatetaan seuraavia toimintalinjoja:

• monivuotisten ohjausohjelmien (MOO IV vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen MOO V) suuntaviivat menetelmien viitteellisenä perustana
• tukitoimista tai niiden puuttumisesta mahdollisesti aiheutuvien vääristymien (kalastuslaivaston vanhenemisen, kalavarojen ehtymisen) ehkäiseminen
• valikoivammat pyydykset ja menetelmät
• tuotteiden laadun, työolojen ja turvallisuuden parantaminen.

ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, 12. maaliskuuta 2003, Alustavat täydentävät suuntaviivat ehdokasmaita varten [KOM(2003) 110 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Tiedonannon tarkoituksena on täydentävien strategisten suuntaviivojen määritteleminen ehdokasmaille niiden ensimmäisen rakenneohjelman laadintaa varten.

Ottaen huomioon alueiden erityistilanteen kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa, komissio on päättänyt julkaista vain "alustavat täydentävät suuntaviivat". Näiden maiden osalta ensimmäinen ohjelmakausi jää hyvin lyhyeksi, sillä se kattaa parhaimmassakin tapauksessa ainoastaan vuodet 2004-2006, toisin kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, joiden osalta se kestää seitsemän vuotta. Siksi uusien jäsenvaltioiden ei kehitysstrategian ensimmäisessä vaiheessa tulisikaan pyrkiä käsittelemään ja ratkaisemaan kaikkia kolmen ensimmäisen vuoden aikana kohtaamiaan ongelmia, vaan niiden olisi pikemminkin vahvistettava toimintalinjat, joiden avulla rahastojen vaikutus voidaan keskittää kaikkein kiireellisimpiin tarpeisiin.

Lisäksi hallintoon, ohjelmatyöhön, täytäntöönpanoon ja seurantaan liittyvä kapasiteetti kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa on edelleen rajallinen, vaikka merkittävää edistymistä on tapahtunutkin. Yhteisön säännöstön noudattaminen erityisesti julkisten hankintojen ja ympäristökysymysten osalta on siksi vielä erittäin vaikeaa.

Lähes kaikki kyseisten kymmenen maan alueet kuuluvat niihin 25 prosenttiin alueista, joilla BKT asukasta kohti on kaikkein alhaisin. Suurin haaste onkin edistää sellaisten kasvuedellytysten ja -tekijöiden syntymistä, jotka johtavat kaikkien alueiden tosiasialliseen ja huomattavaan lähentymiseen, ja varmistaa, että valittu strategia tähtää kilpailukykyä lisäävien investointien kehittämiseen siten, että samalla luodaan otolliset olosuhteet uusien työpaikkojen nopeammalle syntymiselle ja kestävälle kehitykselle.

Siten ensimmäisen ohjelmakauden 2004-2006 onnistuminen uusissa jäsenvaltioissa perustuu kolmeen ensisijaiseen edellytykseen:

• ennakoiva lähestymistapa: ohjelma-asiakirjat olisi valmisteltava ja neuvoteltava komission kanssa niin pitkälle kuin mahdollista jo ennen liittymistä, jotta täytäntöönpanoaika olisi mahdollisimman pitkä
• pyrkimys yksinkertaistamiseen, minkä vuoksi komissio ja kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat ehdottaneet, että kyseiset maat valitsisivat realistisen ja pragmaattisen strategian rahastojen käyttöä varten ensimmäisellä ohjelmakaudella
• tukitoimien, toimintalinjojen ja toimenpiteiden määrän rajoittaminen kohdistamalla rakennerahastotoimet huolellisesti valittuihin ensisijaisiin tarpeisiin. Tämän strategian uskotaan helpottavan tulevien ohjelmien varainhoitoa ja mahdollistavan joustavamman suhtautumisen tiettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa mahdollisesti haittaaviin määrärahojen käyttöön liittyviin ongelmiin.

Viimeisin päivitys 14.07.2005