Radioaktiivinen jäte ja käytetty ydinpolttoaine - turvallisuussäännöt

Direktiivi 2011/70 - käytetyn ydinpolttoaineen turvallinen huolto

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2011, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivissä säädetään:

periaatteista, jotka ohjaavat siviilitoiminnoista syntynyttä radioaktiivista jätettä ja käytettyä ydinpolttoainetta koskevia kansallisia toimintapolitiikkoja

kansallisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen sekä organisatorisen kehyksen soveltamisalasta

loppusijoitusta koskevista säännöistä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Direktiivissä edellytetään, että EU-maiden radioaktiivista jätettä ja käytettyä ydinpolttoainetta koskevat kansalliset politiikat perustuvat seuraaviin periaatteisiin:

jätettä on synnyttävä mahdollisimman vähän

jätteen syntymisen ja huollon kaikki vaiheet ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa

turvallisuus on ensisijainen tavoite

vastuu kaikista turvallisuuskustannuksista on oltava niillä, jotka ovat tuottaneet nämä aineet

kaikki päätöksentekoprosessit on dokumentoitava.

Jokainen EU-maa vastaa oman radioaktiivisen jätteensä ja käytetyn ydinpolttoaineensa käsittelystä.

Kunkin maan on luotava kansallinen lainsäädäntö- ja sääntelykehys sekä organisatorinen kehys, johon on kuuluttava kaikki seuraavassa luetellut:

huoltoa koskeva kansallinen ohjelma

turvallisuutta koskevat toimet

huoltotoimintojen lupajärjestelmä

turvallisuusvaatimusten täytäntöönpanon valvontaa koskevat toimet

vastuun jakaminen huollon eri vaiheisiin osallistuville elimille

yleisötiedotusta ja yleisön osallistuminen

asianmukainen rahoitus.

Huoltoa koskeva kansallinen ohjelma

Ohjelmaan on sisällyttävä kaikki seuraavassa luetellut:

toimintapolitiikan yleiset tavoitteet ja selkeät aikataulut

inventaario kaikesta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä arviot tulevista määristä

loppusijoituslaitoksen eliniän jälkeisen sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat suunnitelmat

ohjelman toteuttamista koskevan vastuun jakaminen

arviointi kansallisen ohjelman kustannuksista

rahoitusjärjestely(t)

muiden maiden (EU-maiden tai kolmansien maiden) kanssa tehdyt sopimukset

avoin tiedotuspolitiikka.

Valvontaviranomainen

Toimivaltaisen valvontaviranomaisen on oltava toiminnallisesti erotettu muista elimistä tai organisaatioista, jotka liittyvät radioaktiivisten aineiden tai ydinenergian edistämiseen tai käyttöön.

Lupajärjestelmä

Ydinpolttoainetta käsittelevillä yrityksillä on oltava käsittelyä varten lupa. Ne ovat siten pääasiallisesti vastuussa turvallisesta huollosta.

Luvan saamiseksi yrityksen on osoitettava, että se pystyy:

turvallisesti ottamaan käyttöön, käyttämään ja poistamaan käytöstä ydinlaitoksen,

varmistamaan laitoksen sulkemisen jälkeisen ajan turvallisuus.

Säännölliset arvioinnit

Jokaisen maan on kymmenen vuoden välein järjestettävä kansallista kehystään, toimivaltaista valvontaviranomaistaan sekä kansallista ohjelmaansa koskeva itsearviointi ja kansainvälinen vertaisarviointi sen varmistamiseksi, että täytetään korkeat turvallisuusvaatimukset.

Loppusijoitus

Radioaktiivinen jäte loppusijoitetaan siinä maassa, jossa se on syntynyt, jollei muiden maiden kanssa ole muuta sovittu.

Jos jäte siirretään kolmanteen maahan, vastuu turvallisuudesta on edelleen EU-maalla, jossa jäte on syntynyt. Maan on varmistettava, että määränpäämaa:

on tehnyt EU:n kanssa sopimuksen radioaktiivisen jätteen/käytetyn ydinpolttoaineen asianmukaisesta huollosta,

omaa radioaktiivisen jätteen huolto- ja loppusijoitusohjelmat, jotka vastaavat tässä direktiivissä määriteltyjä turvallisuusvaatimuksia,

on antanut loppusijoituslaitoksille luvan radioaktiivisen jätteen siirtoa varten ennen siirtoa.

MILLOIN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä sovelletaan 22. elokuuta 2011 alkaen.

TAUSTAA

VIITE

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Direktiivi 2011/70/Euratom

22.8.2011

23.8.2013

EUVL L 199, 2.8.2011, s. 48-56

Viimeisin päivitys: 16.09.2015