Rakennusten energiatehokkuus
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Direktiivi 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta
DIREKTIIVIN TARKOITUS
- Direktiivillä pyritään parantamaan rakennusten energiatehokkuutta Euroopan unionissa (EU) ottaen huomioon erilaiset ilmasto-olosuhteet ja paikalliset olosuhteet.
- Siinä säädetään vähimmäisvaatimuksista ja yhteisestä kehyksestä energiatehokkuuden laskemiselle.
- Direktiivin 2010/31/EU täytäntöönpanon tarkastelun jälkeen sitä muutettiin vuonna 2018 direktiivillä (EU) 2018/844. Päätavoite oli nopeuttaa olemassa olevien rakennusten kustannustehokasta korjaamista ja edistää älykkäiden teknologioiden käyttöä rakennuksissa. Osana puhtaan energian pakettia muutosdirektiivi täydentää energiatehokkuudesta annettua lainsäädäntöä.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
- EU-maiden on asetettava ihanteellista energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Ne on tarkistettava viiden vuoden välein. Niiden on katettava rakennus, sen osat ja energia, joka käytetään
- tilojen lämmitykseen
- tilojen jäähdytykseen
- käyttöveden lämmitykseen
- ilmanvaihtoon
- kiinteään valaistukseen
- rakennuksen muihin teknisiin järjestelmiin*.
- Euroopan komissio on vahvistanut vertailumenetelmäkehyksen energiatehokkuusvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskemiseksi.
- Uusien rakennusten on vastattava vähimmäisvaatimuksia. Viranomaisten omistamien ja niiden käytössä olevien rakennusten pitäisi saavuttaa lähes nollaenergiataso* 31. joulukuuta 2018 mennessä ja muiden uusien rakennusten 31. joulukuuta 2020 mennessä.
- Olemassa olevien rakennusten, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, energiatehokkuus on päivitettävä vastaamaan sovellettavia vaatimuksia.
- EU-mailla on oltava käytössä energiatehokkuustodistusten järjestelmä. Todistukset
- antavat mahdollisille ostajille tai vuokralaisille tietoa rakennuksen energialuokituksesta
- sisältävät suosituksia kustannustehokkaista parannuksista
- on mainittava kaikissa kaupallisissa tiedotusvälineissä olevissa ilmoituksissa, kun kiinteistöä tarjotaan myytäväksi tai vuokrattavaksi.
- EU-maiden kansallisten viranomaisten on varmistettava, että käytössä on järjestelmä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastamista varten.
Alkuperäiseen direktiiviin tehdyt muutokset
- Muutosdirektiivissä (EU) 2018/844 edellytetään, että EU-maat laativat pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita tukemaan asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten peruskorjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä. Strategioissa pitäisi vahvistaa etenemissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä ja mitattavissa olevia edistymisen indikaattoreita, vuodeksi 2050 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionissa 80–95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna koskevan pitkän aikavälin tavoitteen huomioon ottamiseksi. Etenemissuunnitelman on sisällettävä ohjeelliset välitavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050, ja siinä on määriteltävä, miten ne edistävät direktiivin 2012/27/EU mukaisten unionin energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista (ks. tiivistelmä).
- Lisäksi tarkistetulla direktiivillä
- laajennetaan lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien nykyisen tarkastusjärjestelmän soveltamisalaa siten, että se kattaa yhdistetyt (ilmanvaihdon sisältävät) järjestelmät ja siinä tarkastetaan järjestelmien tehokkuus tyypillisissä käyttöolosuhteissa
- kannustetaan käyttämään rakennuksissa tieto- ja viestintätekniikoita ja älykkäitä automaatio- ja ohjaustekniikoita
- tuetaan sähköajoneuvojen lataukseen tarvittavan infrastruktuurin käyttöönottoa rakennusten pysäköintialueilla edellyttämällä putkituksen ja latauspisteiden asentamista
- otetaan käyttöön ”älyratkaisuvalmiutta koskeva indikaattori” mittaamaan rakennusten kykyä mukautua asukkaiden tarpeiden mukaan, optimoida niiden toiminta ja olla vuorovaikutuksessa verkon kanssa.
Vapaaehtoinen EU:n yhteinen rakennusten älyvalmiuden luokitusjärjestelmä
Komissio hyväksyi vuonna 2020 delegoidun säädöksen ja täytäntöönpanosäädöksen
- Delegoidulla asetuksella (EU) 2020/2155 täydennetään direktiiviä 2010/31/EU ottamalla käyttöön vapaaehtoinen EU:n yhteinen rakennusten älyvalmiuden luokitusjärjestelmä, eli siinä määritellään älyvalmiusindikaattori ja yhteinen menetelmä sen laskemiseksi. Menetelmässä lasketaan rakennusten tai rakennusten osille älyvalmiuspistemäärät, joiden perusteella rakennuksille tai rakennusten osille saadaan älyvalmiusluokitus.
- Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2156 vahvistetaan vapaaehtoisen unionin yhteisen rakennusten älyvalmiuden luokitusjärjestelmän toteutusta koskevat tekniset säännöt. Se kattaa muun muassa seuraavat näkökohdat
- älyvalmiusindikaattorijärjestelmän asiantuntijoiden valtuuttaminen ja hyväksyminen
- älyvalmiustodistuksen antaminen ja sen käytön ehdot, ja
- älyvalmiusindikaattorijärjestelmän testaus.
Delegoitua asetusta (EU) 2020/2155 ja täytäntöönpanoasetusta (EU) 2020/2156 on sovellettu 10. tammikuuta 2021 alkaen.
MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVEJÄ SOVELLETAAN?
- Direktiiviä 2010/31/EU on sovellettu 8. heinäkuuta 2010 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 9. heinäkuuta 2012 mennessä.
- Muutosdirektiiviä (EU) 2018/844 on sovellettu 9. heinäkuuta 2018 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 10. maaliskuuta 2020 mennessä.
TAUSTAA
EU:n rakennusala on Euroopan suurin yksittäinen energiankäyttäjä, joka kuluttaa 40 prosenttia energiasta, ja noin 75 prosenttia rakennuksista on energiatehokkaita. Tämän heikon energiatehokkuustason takia rakennuskannan saattaminen hiilivapaaksi on yksi EU:n pitkän aikavälin tavoitteista. Tämä direktiivi on tärkeä osatekijä rakennusten tehokkuuden lisäämisessä.
Lisätietoja:
KESKEISET TERMIT
Rakennuksen tekninen järjestelmä: tekniset laitteet, joita käytetään rakennuksen tai rakennuksen osan tilojen lämmitykseen, tilojen jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, käyttöveden lämmitykseen, kiinteään valaistukseen, rakennuksen automaatioon ja ohjaukseen, paikalla tapahtuvaan sähköntuotantoon tai näiden yhdistelmään, mukaan luettuna ne järjestelmät, jotka käyttävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.
Lähes nollaenergiarakennus: rakennus, jonka energiatehokkuus on erittäin korkea. Lähes olematon energiantarve tulee kattaa merkittävässä määrin uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai lähistöllä uusiutuvista lähteistä tuotettu energia.
ASIAKIRJA
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13–35)
Direktiiviin 2010/31/EU tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission delegoitu asetus (EU) 2020/2155, annettu 14 päivänä lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU täydentämisestä perustamalla vapaaehtoinen unionin yhteinen rakennusten älyvalmiuden luokitusjärjestelmä (EUVL L 431, 21.12.2020, s. 9–24)
Komission delegoitu asetus (EU) 2020/2156, annettu 14 päivänä lokakuuta 2020, vapaaehtoisen unionin yhteisen rakennusten älyvalmiuden luokitusjärjestelmän käytännön toteutusta koskevista teknisistä säännöistä (EUVL L 431, 21.12.2020, s. 25–29)
Komission suositus (EU) 2016/1318, annettu 29 päivänä heinäkuuta 2016, suuntaviivoista lähes nollaenergiarakennusten ja parhaiden käytäntöjen edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että vuoteen 2020 mennessä kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia (EUVL L 208, 2.8.2016, s. 46–57)
Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Jäsenvaltioiden edistyminen siirtymisessä lähes nollaenergiarakennuksiin (COM(2013) 483 final/2, 7.10.2013)
Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta (COM(2013) 225 final, 18.4.2013)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1–56)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Komission delegoitu asetus (EU) N:o 244/2012, annettu 16 päivänä tammikuuta 2012, rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU täydentämisestä vahvistamalla vertailumenetelmäkehys rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten (EUVL L 81, 21.3.2012, s. 18–36)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Viimeisin päivitys: 26.02.2021