Komission esittämillä suuntaviivoilla ohjataan Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden politiikan yhteensovittamista työllisyyttä ja kestävää kasvua koskevan tavoitteen edistämiseksi.

Neuvoston päätös 2008/618/EY, tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista.

Työllisyyden suuntaviivat ovat yksi yhdennettyjen suuntaviivojen (2008–2010) kolmesta pilarista. Ne täydentävät vuosien 2008–2010 talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja (uusi asiakirja), joilla vahvistetaan rajat makrotalouspolitiikalle ja mikrotalouden kansallisille uudistuksille.

Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön täystyöllisyyteen, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen tähtääviä politiikkoja (suuntaviiva 17). Näiden painopisteiden avulla Euroopan unionin (EU) pitäisi vuoteen 2010 mennessä nostaa keskimääräinen kokonaistyöllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste vähintään 60 prosenttiin ja ikääntyneiden työntekijöiden (55–64-vuotiaiden) työllisyysaste 50 prosenttiin.

Komissio esittää kasvun ja työllisyyden edistämiseksi kolmea ensisijaista toiminta-aluetta:

Euroopan väestön ikääntyminen huomioon ottaen työllisyyspolitiikat olisi mukautettava paremmin elämänkaaren eri vaiheisiin (suuntaviiva 18). Toimilla olisi edistettävä työuran pidentämistä ja aktiivista ikääntymistä samalla kun huolehditaan sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisesta ja kestävyydestä (mukaan lukien eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmät). Myös nuorisotyöttömyyttä olisi voitava vähentää tarkoituksenmukaisilla politiikoilla eurooppalaisen nuorisosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Naisten osallistumista on lisättävä turvaamalla miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu. Politiikkojen avulla olisi mahdollistettava työ- ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen kehittämällä päivähoitopalveluja ja muille huollettaville suunnattuja hoitopalveluja.

Eurooppalaisten työmarkkinoiden olisi edistettävä osallisuutta ja parannettava työpaikkojen vetovoimaa varsinkin työnhakijoiden kannalta. Työmarkkinoiden pitäisi edistää sosiaalista osallisuutta (suuntaviiva 19). Tätä tarkoitusta varten on toteutettava varhaisessa vaiheessa yksilöllisesti kohdistettuja toimenpiteitä, jotka edistävät aktiivista osallisuutta samoin kuin verotukseen ja sosiaalietuuksiin liittyviä kannustimia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Henkilö- ja yrityspalvelujen alalle on luotava uusia työpaikkoja.

Työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan vastaavuutta (suuntaviiva 20) voidaan parantaa nykyaikaistamalla kansallisia työmarkkinarakenteita erityisesti siten, että jaetaan avoimemmin tietoa työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista ja ennakoidaan paremmin työvoimapulaa. On myös oleellista edistää liikkuvuutta EU:n alueella ja hyödyntää paremmin siirtotyövoiman tarjontaa.

Jotta voidaan paremmin vastata taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, työmarkkinoiden on oltava joustavammat ja tasakoosteisemmat ja taattava samalla työsuhdeturva (suuntaviiva 21). Jäsenvaltioiden on liitettävä nämä tavoitteet kansalliseen lainsäädäntöönsä ja edistettävä innovatiivisia työn organisointimuotoja. Jäsenvaltioiden olisi ennakoitava taloudellisia muutoksia minimoidakseen niistä aiheutuvat sosiaaliset kustannukset ja tukeakseen työntekijöiden siirtymistä uusiin työtehtäviin.

Työllisyyttä on tuettava työvoimakustannusten kehityksen ja palkanmuodostusmekanismien varmistamisen avulla (suuntaviiva 22). Työmarkkinaosapuolten olisi luotava palkkaneuvotteluille sellaiset puitteet, että tuottavuutta ja työmarkkinoita koskevat tavoitteet voidaan ottaa huomioon. Pienimpien palkkojen verotaakkaa olisi puolestaan kevennettävä.

Inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja (suuntaviiva 23) on lisättävä toteuttamalla osallisuutta edistäviä koulutuspolitiikkoja kaikentasoisen koulutuksen yhteydessä, samoin kuin vähentämällä koulunkäyntinsä varhaisessa vaiheessa päättävien määrää. Elinikäistä oppimista koskevia strategioita on otettava käyttöön, ja niitä voidaan tukea muun muassa taloudellisilla kannustimilla.

Koulutusjärjestelmät on mukautettava paremmin uusiin pätevyysvaatimuksiin (suuntaviiva 24). On taattava koulutusjärjestelmien avoimuus ja laatu, samoin kuin monipuoliset koulutustarjonta ja liikkuvuusmahdollisuudet. Yleiset koulutusmahdollisuudet olisi turvattava muun muassa työaikajärjestelyjen, uraohjauksen ja kustannusten jakamisen avulla. Epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamista ja hyväksymistä olisi tehostettava.

Viitteet

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpano jäsenvaltioissa	EUVL
Päätös 2008/618/EY	-	-	EUVL L 198, 26.7.2008

Neuvoston suositus 2009/531/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta [EUVL L 183, 15.7.2009]. Jäsenvaltioiden on voitava näiden suositusten avulla parantaa kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian täytäntöönpanoa kaudella 2008–2010. Suositukset koskevat sekä talouspolitiikan että työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoja.

Suosituksia mukautetaan kunkin jäsenvaltion taloudellisiin ja sosiaalisiin edellytyksiin, ja niissä otetaan huomioon kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamat laskusuhdanteet.

Näin ollen jäsenvaltioiden on muutettava kansallisia uudistusohjelmiaan ja huolehdittava niiden toimien seurannasta ohjelmien täytäntöönpanosta annettavien vuosittaisten raporttien yhteydessä.

Neuvoston päätös 2009/536/EY, tehty 7 päivänä heinäkuuta 2009, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. Päätöksessä 2008/618/EY 15 päivänä heinäkuuta 2008 vahvistetut työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidetään voimassa vuonna 2009.