EU:n talous- ja rahaliitto
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 119 artikla
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artikla
EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 119 JA 140 ARTIKLAN TARKOITUS
- Sopimuksen 119 artiklassa määrätään, että Euroopan unioni (EU) ja EU:n jäsenvaltiot yhteensovittavat talouspolitiikkaansa sekä määrittelevät yhtenäisen rahapolitiikan ja valuuttapolitiikan ja harjoittavat niitä. Artiklassa viitataan yhteisen rahan, euron, käyttöönottoon ja vahvistetaan muutamia johtavia periaatteita.
- Sopimuksen 140 artiklassa määrätään, että EU:n jäsenvaltioiden on täytettävät tietyt ”lähentymisperusteet”, jotta ne voivat siirtyä EU:n talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen. Kolmanteen vaiheeseen sisältyy euron käyttöönotto yhteisenä rahana ja yhtenäisen rahapolitiikan harjoittaminen kyseisissä jäsenvaltioissa.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
- Talous- ja rahaliitto on prosessi, jossa EU:n jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikka sovitetaan yhteen. Se koostuu kolmesta vaiheesta.
- Ensimmäinen vaihe (1990–1993). Pääomien vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä.
- Toinen vaihe (1994–1998). EU:n jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittaminen, niiden kansallisten keskuspankkien välisen yhteistyön lisääminen ja niiden talouksien lähentäminen (talouden lähentyminen).
- Kolmas vaihe (1. tammikuuta 1999 alkaen). Euron vaiheittainen käyttöönotto ja yhteisen rahapolitiikan toteuttaminen Euroopan keskuspankin (EKP) valvonnassa.
Vaikka kaksi ensimmäistä vaihetta on jo saatettu loppuun kaikissa jäsenvaltioissa, kolmas vaihe on vielä saatettava päätökseen. Tähän mennessä vain 20 EU:n jäsenvaltiota, joita nimitetään yhteisesti ”euroalueeksi”, on ottanut euron käyttöön.
Euroon siirtyminen
- Ennen kuin EU:n jäsenvaltio voi ottaa euron käyttöön, sen on täytettävä useita taloudellisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia eli lähentymisperusteita.
- Talouden lähentymisperusteiden tarkoituksena on varmistaa, että EU:n taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne ovat vakaalla pohjalla.
- Lainsäädännön lähentymisperusteen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden lakien on oltava sopusoinnussa EU:n perussopimusten kanssa, etenkin siltä osin kuin lait liittyvät kansalliseen keskuspankkiin ja valuuttaan.
- Kun jäsenvaltio täyttää kaikki nämä vaatimukset, se voi ottaa euron valuutakseen. Euro korvaa tällöin aikaisemman kansallisen valuutan, ja siitä tulee maan virallinen valuutta.
- Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki arvioivat vähintään kahden vuoden välein EU:n jäsenvaltioiden edistymistä lähentymisperusteiden täyttämisessä. Jos ne arvioivat, että jäsenvaltio voi siirtyä EMU:n kolmanteen vaiheeseen, Euroopan unionin neuvosto tekee päätöksen, että jäsenvaltio voi ottaa euron valuutakseen.
Euroopan keskuspankki
EKP:lla on EMU:ssa keskeinen rooli. Se määrittelee itsenäisesti euroalueen jäsenvaltioiden rahapolitiikan. Sillä on myös valtuudet antaa lupa eurosetelien liikkeeseenlaskuun. Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen kolikoita, mutta EKP:n on ensin hyväksyttävä niiden vuosittain liikkeeseen laskettava määrä.
Euroalueen ensimmäiset maat
- Talous- ja rahaliiton kolmas vaihe käynnistyi historiallisesti3. toukokuuta 1998, jolloin neuvosto hyväksyi päätöksen, jolla vahvistetaan, että 11 jäsenvaltiota (Belgia, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi) on täyttänyt vaadittavat kriteerit yhteisvaluutan käyttöön ottamiseksi 1. tammikuuta 1999. Vuonna 2000 tehtiin vastaava päätös, jonka seurauksena myös Kreikka siirtyi EMU:n kolmanteen vaiheeseen tammikuussa 2001.
- Euro otettiin käyttöön kahdessa vaiheessa:
- 1. tammikuuta 1999. Euro otettiin käyttöön tilirahana* ja muuntokurssit sidottiin aikaisempiin kansallisiin valuuttoihin, jolloin niistä tuli euron desimaalittomia alayksiköitä.
- 1. tammikuuta 2002. Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön asianomaisissa jäsenvaltiossa. EU:n kansalaiset ja yritykset pystyivät maksamaan käteismaksunsa euroilla.
Euroalueen laajentuminen
- Periaatteessa kaikkien jäsenvaltioiden on tarkoitus siirtyä EMU:n kolmanteen vaiheeseen ja ottaa euro käyttöön. Tietyt maat eivät kuitenkaan ole vielä täyttäneet taloudellisia eivätkä lainsäädännöllisiä vaatimuksia. Niihin sovelletaan tilapäistä poikkeusta, kunnes ne voivat ottaa euron käyttöön.
- Euroaluetta on laajennettu monta kertaa, ja seuraavat jäsenvaltiot on hyväksytty mukaan:
Poikkeukset
Tanska on päättäneet jättäytyä EMU:n ulkopuolelle. Järjestelyn yksityiskohdat vahvistetaan EU:n perustamissopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa 16. Tanskalla on mahdollisuus lopettaa poikkeusjärjestelyjen soveltaminen ja hakea euroalueen jäsenyyttä. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole ilmoittanut tällaisista aikeista.
TAUSTAA
Ks. lisätietoja:
KESKEISET TERMIT
Tiliraha. Muussa kuin käteisen muodossa käytettävä raha, jota ei näin ollen käytetä seteleinä eikä kolikkoina.
ASIAKIRJAT
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VIII osasto – Talous- ja rahapolitiikka – 119 artikla (aiempi EY-sopimuksen 4 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 96–97).
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VIII osasto – Talous- ja rahapolitiikka – 5 luku – Siirtymämääräykset – 140 artikla (aiemmat EY-sopimuksen 121 artiklan 1 kohta, 122 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 123 artiklan 5 kohta) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 108–110).
Viimeisin päivitys: 23.02.2023