Laajentumisstrategiassa esitetään uusi laajentumista koskeva yksimielisyys, jonka mukaan Euroopan unionille pyritään turvaamaan riittävät edellytykset ottaa vastaan uusia jäseniä. Yksimielisyys nojaa nykyiseen strategiaan, jota se parantaa siten, että unionin jäsenyyteen valmistautuvia maita tuetaan viidennestä laajentumisesta saatujen kokemusten pohjalta. Lisäksi ehdotetaan keinoja, joilla voitaisiin lisätä kansalaisten tukea tuleville laajentumisille.

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 8. marraskuuta 2006: Laajentumisstrategia ja pääasialliset haasteet 2006-2007. Liitteenä erityiskertomus EU:n kyvystä integroida uusia jäseniä [KOM(2006) 649 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä]

Laajentumisstrategiassa esitetään uusi laajentumista koskeva yksimielisyys, jotta tulevat laajentumiset eivät vaikeuttaisi Euroopan unionin toimintaa. Viides laajentuminen on osoittanut, että EU kykenee toimimaan asianmukaisesti samalla, kun se kasvattaa näkyvyyttään ja painoarvoaan maailmanlaajuisesti.

Laajentumiset tukevat tavoitteita rauhan ja vakauden alueesta, jota luonnehtivat yhteiset arvot, hyvinvointi ja kilpailukyky. Ne elävöittävät taloutta ja monipuolistavat sitä globalisaation haasteiden edessä. Euroalueen vähittäinen laajeneminen tukee tätä näkemystä (Slovenia liittyi euroalueeseen 1. tammikuuta 2007). Lisäksi uusien jäsenvaltioiden kansalaisten ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus on tuonut etuja (kansantulona tai ammattitaitoisen työvoiman puutteen vähenemisenä) niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole sitä rajoittaneet, kuten Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Aiemmat laajentumiset ovat monipuolistaneet laajentumisprosessia. Bulgaria ja Romania, jotka jatkoivat liittymisvalmistelujaan vuonna 2006 ja liittyivät unioniin 1. tammikuuta 2007, tarjoavat tästä esimerkin ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille.

Laajentumisstrategia perustuu kolmeen vuoden 2005 strategiassa (es de en fr) määriteltyyn periaatteeseen:

Liittymisstrategia perustuu erityisesti liittymiskumppanuuksiin ja Eurooppa-kumppanuuksiin. Niissä määritellään ensisijaiset alat, joilla maiden on vielä edistyttävä. Montenegrolle on ehdotettu Eurooppa-kumppanuutta, ja muita kumppanuuksia tarkastellaan uudelleen vuoden 2007 lopulla.

Kumppanuudet muodostavat toimintakehyksen rahoitusavulle, joka toimitetaan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) kautta. Tämän uuden kaudella 2007-2013 sovellettavan rahoitusvälineen, jolla tuetaan ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita, odotetaan lisäävän joustavuutta yhteisön varojen myöntämiseen ja tehostavan avun vaikutuksia sekä mahdollistavan varojen optimaalisen käytön ja parantavan koordinointia kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Komissio aikoo esitellä monivuotisen rahoituskehyksen, jossa yksilöidään kohdennetut määrät sekä maittain että aloittain. Vastuu sen täytäntöönpanosta siirretään asteittain komission lähetystöille ja myöhemmin kansallisille viranomaisille sitten, kun nämä ovat siihen valmiit.

Euroopan jälleenrakennusviraston olisi lopetettava toimintansa vuoden 2008 loppuun mennessä, kun sen tärkeimmät tavoitteet on saavutettu Serbiassa, Montenegrossa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa.

Neuvottelukehyksessä määritellyt liittymisneuvottelut etenevät määrätyssä järjestyksessä; neuvottelujen perustana on yhteisön säännöstön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltaminen sekä perustamissopimusten poliittisten tavoitteiden hyväksyminen. Neuvottelut on aloitettu Kroatian ja Turkin kanssa, ja niiden odotetaan jatkavan uudistuksia ja solmivan hyvät naapuruussuhteet.

Viidennestä laajentumisesta saatujen kokemusten perusteella on otettu uutena välineenä käyttöön vertailuperusteet * kullekin yhteisön säännöstöä koskevalle neuvotteluluvulle. Niiden tarkoituksena on kannustaa ehdokasmaita uudistuksiin jo varhaisessa vaiheessa. Ne määräävät, milloin neuvotteluluvun käsittely voidaan aloittaa ja päättää. Jos ne eivät täyty, neuvottelut keskeytetään tai luku, jonka käsittely on päätetty toistaiseksi, otetaan uudelleen käsiteltäväksi.

EU ja ehdokasmaat ovat lisäksi käyneet prosessin lujittamiseksi poliittisia ja taloudellisia keskusteluja, joiden tulokset otetaan huomioon neuvotteluissa.

Länsi-Balkanin maiden jäsenyyshakemuksia arvioitaessa keskeisen tärkeää on se, kuinka maat ovat täyttäneet vakautus- ja assosiaatiosopimukseen perustuvat velvoitteensa erityisesti kaupan alalla. Alueellisen kaupan ja alueellisten investointien edistämiseksi EU ottaa vakautus- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä vähitellen käyttöön alkuperäsääntöjen mukaisen diagonaalisen kumulaation. Tässä mielessä liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO) (EN) (FR) on tärkeää, vaikkakin Bosnia ja Hertsegovinalta ja Serbialta edellytetään vielä ponnisteluja, ennen kuin ne voivat liittyä siihen.

EU vahvisti vuonna 2006 Salzburgissa uudelleen Länsi-Balkanin maiden eurooppalaisen tulevaisuudennäkymän toivoen niiltä lisää vakautta luovaa alueellista yhteistyötä ja talouskehitystä ja parempaa keskinäistä sovintoa. Olisi vahvistettava yhteistyökehys. Energiayhteisö (EN) ja Euroopan yhteinen ilmailualue (EN) ovat nyt todellisuutta ja alueellisen vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisesta neuvoteltiin vuonna 2006.

Henkilöiden välisiä yhteyksiä (opiskelijat, tutkijat) edistääkseen EU aikoo lieventää viisumien myöntämiseen (ei koske Kroatiaa) ja takaisinottoon (ei koske Albaniaa) sovellettavia sääntöjä. EU:n tarkoituksena on painottaa keskeisiä aloja, joita ovat energia, liikenne ja taloudellinen yhteistyö.

Kansalaisten tuki laajentumiselle on olennaisen tärkeää. Tämän tuen saaminen edellyttää parempaa tiedottamista laajentumisen eduista. Avoimuutta on lisättävä julkistamalla keskeisimpiä työasiakirjoja (määräaikaiskertomukset, yhteiset neuvottelukannat jne.), ja verkkosivustoille on sijoitettava niin helppokäyttöisessä muodossa olevaa kuin yksityiskohtaisempaakin tietoa. Vastuu tiedottamisesta kuuluu kaikille toimijoille kuten jäsenvaltioille, alue- ja paikallisviranomaisille ja kansalaisyhteiskunnalle sekä komissiolle ja sen edustustoille ja lähetystöille ja Euroopan parlamentille.

Keskinäinen ymmärtämys on myös tärkeää, ja sitä tukee vuonna 2005 aloitettu kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelu. Se edistää erityisesti henkilöiden välisiä yhteyksiä kulttuurin, opetuksen ja tutkimuksen aloilla.

EU:n kykyä integroida uusia jäseniä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tarkastellaan kesäkuussa 2006 kokoontuneen neuvoston pyynnöstä erillisessä raportissa (FR) (pdf). Kuten Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontunut Eurooppa-neuvosto (DE) (ES) (EN) (FR) totesi, EU:n integrointikykyä on tarkasteltava jokaisen laajentumisen yhteydessä, jotta uusien jäsenten integroiminen sujuisi ongelmattomasti. Komissio laatii laajentumisen vaikutuksista selvityksiä liittymisprosessin kaikissa vaiheissa ottaen huomioon kunkin maan erityispiirteet samalla tavoin kuin se on tehnyt antaessaan lausuntonsa jäsenyyshakemuksista ja neuvottelujen kuluessa.

Integrointikyky kertoo, kykeneekö EU syventämään toimintaansa samalla, kun se laajentuu. Se mittaa EU:n kykyä ottaa vastaan uusia jäseniä tiettynä ajankohtana tai tietyn ajanjakson kuluessa perustamissopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista vaarantamatta.

Integrointikyky muodostuu kolmesta keskeisestä osatekijästä, joita varten komissio on määritellyt arviointimenetelmän. Ne ovat

Koska haasteet koskevat EU:n turvallisuutta ja vakautta, EU:n on sitouduttava prosessiin koko sen keston ajaksi.

Viidennen laajentumisen jälkeen suurimpana haasteena on edelleen kokonaisvaltaisen ratkaisun löytäminen Kyproksen kysymykseen ja saaren yhdistäminen YK:n johdolla. EU tukee prosessia ja osallistuu pyrkimyksiin saaren eristyneisyyden lopettamiseksi (se on antanut vihreää linjaa koskevan asetuksen, jolla taataan vapaa liikkuvuus koko saarella, ja hyväksynyt Kyproksen turkkilaisyhteisön eduksi toteutettavan avustusohjelman).

Ehdokasmaat Kroatia ja Turkki ovat aloittaneet liittymisneuvottelut, ja yleisesti ottaen maat täyttävät Kööpenhaminassa vahvistetut arviointiperusteet. Kumpikin maa on toteuttanut uudistuksia, Turkki tosin verkkaisempaan tahtiin. Komissio suosittaa uudistusten jatkamista nykyistä nopeampaan tahtiin.

Kroatian olisi keskityttävä lainsäädäntönsä yhdenmukaistamiseen yhteisön säännöstön kanssa, oikeuslaitoksen ja julkishallinnon uudistamiseen, korruption torjuntaan ja talousuudistukseen. Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat avainasemassa, jotta vielä ratkaisematta olevat kahdenväliset ongelmat saadaan ratkaistua. Vähemmistöjen oikeuksiin ja pakolaisten paluuseen liittyviin kysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Turkin on paneuduttava aiempaa pontevammin edistämään sananvapautta (erityisesti kumottava rikoslain 301 pykälä), uskonnonvapautta, naisten, vähemmistöjen ja ammattiliittojen oikeuksia, puolustusvoimien demokraattisen siviilivalvonnan tehostamista sekä lainsäädännön ja oikeuskäytäntöjen soveltamista. Maan kaakkoisosan taloudellista ja sosiaalista tilannetta sekä kurdiväestön oikeuksia on parannettava. Lisäksi Turkin on normalisoitava suhteensa kaikkiin jäsenvaltioihin panemalla kokonaisuudessaan ja syrjimättömästi täytäntöön Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirja ja poistamalla tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet (Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antama julistus). Komissio antaa tätä asiaa koskevat suositukset joulukuun 2006 Eurooppa-neuvostolle (FR) (pdf).

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia hyväksyttiin ehdokasmaaksi joulukuussa 2005, mikä merkitsee tunnustusta sen tekemille uudistuksille ja kannustusta jatkaa niitä edelleen, jotta maa voisi lopulta liittyä unioniin. Niinpä maan olisikin nopeutettava uudistuksia erityisesti poliisitoiminnan ja oikeuslaitoksen, korruption torjunnan ja assosiaatio- ja vakautussopimuksen kokonaisvaltaisen soveltamisen sekä Ohridin sopimuksen täytäntöönpanon osalta.

Mahdolliset ehdokasmaat etenevät kohti EU:n jäsenyyttä komission vuonna 2005 laatiman etenemissuunnitelman (es de en fr) mukaisesti. EU:n lähentymistä kyseisiin maihin lujitetaan assosiaatio- ja vakautussopimuksilla. EU on allekirjoittanut assosiaatio- ja vakautussopimuksen Albanian kanssa, ja ennen sen voimaantuloa sovelletaan 1. joulukuuta 2006 alkaen kaupan alan kysymyksiin liittyvää väliaikaista sopimusta. Bosnia ja Hertsegovinan, (kansanäänestyksen tuloksena kesäkuussa 2006 itsenäistyneen) Montenegron sekä Serbian kanssa assosiaatio- ja vakautussopimuksista käytävien neuvottelujen eteneminen riippuu siitä, tekevätkö ne täysimääräisesti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (EN) (FR) kanssa.

Maiden instituutioiden lujittaminen on ehdottoman tärkeää, ja uudistuksissa niiden olisi keskityttävä poliittisiin, oikeudellisiin ja taloudellisiin uudistuksiin sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Bosnia ja Hertsegovinan on rakennettava eurooppalaista tulevaisuuttaan ryhtymällä tarvittaviin poliittisiin, erityisesti perustuslakia koskeviin, ja taloudellisiin uudistuksiin. Montenegron, jonka painopisteet määritellään tulevassa Eurooppa-kumppanuudessa, on aloitettava uudistukset valtion rakentamista varten. Serbialla on vastassaan suuria haasteita, joihin kuuluu muun muassa Kosovon asema. Serbia suhtautui rakentavalla tavalla Montenegron itsenäistymiseen ja on sen itsenäistyttyä edennyt kohti taloudellista integroitumista EU:hun, ja assosiaatio- ja vakautussopimuksen myötä maan odotetaan kurovan muiden maiden etumatkan kiinni. Serbian uuden perustuslain pitäisi tehostaa hallintoa. Maa on kyennyt säilyttämään makrotalouden vakauden, jatkamaan yksityistämistä ja vetämään puoleensa ulkomaisia sijoituksia. Tätä kehitystä odotettavasti tukevat myös viisumien myöntämiseen paraikaa tehtävät helpotukset sekä Serbian osallistuminen yhteisön ohjelmiin.

Kosovolla on EU:n tuki; EU avustaa UNMIKia (ES) (EN) (FR) ja tukee Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erikoislähettilään Martti Ahtisaaren johtamaa prosessia Kosovon aseman ratkaisemiseksi. Merkittävät uudistukset (oikeusvaltio, talous ja julkishallinto, vähemmistöjen oikeudet) ovat välttämättömiä.

Keskeiset termit

Vertailuperusteet: Pyrkimyksenä on parantaa neuvotteluja laadullisesti tarjoamalla ehdokasmaille kannustimia, jotta ne ryhtyisivät tarvittaviin uudistuksiin jo prosessin varhaisessa vaiheessa. Vertailuperusteet ovat mitattavissa, ja ne liittyvät yhteisön säännöstön kyseessä olevan neuvotteluluvun olennaisiin kohtiin. Yleisesti neuvottelujen aloittamista varten valittavat vertailuperusteet liittyvät lainsäädännön tulevaa yhdenmukaistamista edeltäviin keskeisimpiin valmistelutoimiin (esim. strategioihin ja toimintasuunnitelmiin) tai yhteisön säännöstön asettamia vaatimuksia ilmentävien sopimusvelvoitteiden noudattamiseen. Neuvotteluluvun käsittelyn päättämiseen sovellettavat vertailuperusteet liittyvät pääasiassa lainsäädäntötoimiin, hallinnollisiin tai oikeudellisiin elimiin tai saavutuksiin yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa. Taloudellisia kysymyksiä käsittelevien neuvottelulukujen osalta niihin sisältyy myös toimivan markkinatalouden peruste.

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 3. toukokuuta 2006: Kaksi vuotta laajentumisesta - Talouden menestystarina [KOM(2006) 200 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 29. marraskuuta 2006: Liittymisneuvottelut Turkin kanssa [KOM(2006) 773 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].