Vertikaalisia rajoituksia koskevat suuntaviivat

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Komission tiedonanto – Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista

SUUNTAVIIVOJEN TARKOITUS

• Suuntaviivat auttavat yrityksiä tarkistamaan, että niiden vertikaaliset sopimukset (tuotanto- tai jakeluketjun eri tasoilla toimivien yritysten, kuten valmistajien ja tukku- tai vähittäismyyjien, välillä tehdyt sopimukset tavaroiden tai palvelujen myymisestä ja ostamisesta) noudattavat EU:n kilpailusääntöjä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklassa määrätyn mukaisesti.
• Niillä täydennetään asetusta (EU) N:o 330/2010, EU:n ryhmäpoikkeusasetusta, jonka nojalla SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kieltoa ei voida soveltaa vertikaalisiin sopimuksiin, jotka täyttävät tietyt vaatimukset, ja ”turvataan” tällaiset sopimukset.
• Suuntaviivoilla vahvistetaan vertikaalisia rajoituksia koskevat yleiset periaatteet ja opastetaan arvioimaan seuraavia yleisimpiä vertikaalisia rajoituksia:
  • yhden tuotemerkin määräämistä koskevat rajoitukset (kilpailukieltovelvoitteet)
  • yksinmyynti
  • yksinomaisten asiakkaiden määrääminen
  • valikoiva jakelu
  • luvakesopimukset
  • yksinomainen toimitus
  • verkostoon pääsyä koskevat ennakkomaksut
  • tuoteryhmän hallintaa koskevat sopimukset
  • sitominen ja
  • jälleenmyyntihintoihin kohdistuvat rajoitukset.
• Suuntaviivoissa käsitellään arvioinnissa sovellettavia yleisiä puitteita ja Euroopan komission täytäntöönpanopolitiikkaa vertikaalisten sopimusten yksittäistapauksissa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla

• SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan nojalla kielletään sellaiset vertikaaliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua.
• SEUT-sopimuksen 101 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yritysten yhteenliittymien tai yritysten tekemät 101 artiklan 1 kohdan nojalla kielletyt sopimukset, yhdenmukaistetut menettelytavat ja päätökset ovat mitättömiä.
• Sen sijaan SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan nojalla voidaan tiettyihin sopimuksiin soveltaa 101 artiklan 1 kohdan kieltoa koskevaa poikkeusta, jos niiden tuottamat edut ovat merkittävämpiä kuin niiden kilpailunvastaiset vaikutukset.

Asetuksen 101 artiklan päätavoitteena on varmistaa, etteivät yritykset käytä sopimuksia, eivät myöskään vertikaalisia sopimuksia, niin, että siitä aiheutuu haittaa kuluttajille.

101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle yleensä jäävät vertikaaliset sopimukset

Suuntaviivojen mukaan 101 artiklaa ei sovelleta seuraavanlaisiin vertikaalisiin sopimuksiin:

• vähämerkityksiset sopimukset ja pk-yritysten väliset sopimukset, jotka eivät vaikuta tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan osapuolten pienen markkinaosuuden vuoksi
• edustussopimukset* Ratkaiseva tekijä arvioitaessa, sovelletaanko 101 artiklan 1 kohtaa, on kauppaedustajan taloudellinen tai kaupallinen riski niiden toimintojen osalta, joita hoitamaan päämies on kauppaedustajan nimittänyt
• alihankintasopimukset* edellyttäen, että kyse on teknologiasta tai laitteista, jotka ovat välttämättömiä, jotta alihankkija voi tuottaa kyseiset hyödykkeet. Jos toimeksiantaja kuitenkin soveltaa alihankkijaan muita rajoituksia, kuten velvollisuutta olla harjoittamatta tai hyödyntämättä omaa tutkimus- ja kehitystyötä tai olla tuottamatta hyödykkeitä kolmansille, sopimus voi kuulua SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan.

Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen

• Useimmat vertikaaliset rajoitukset voivat aiheuttaa kilpailuongelmia vain, jos kilpailu on riittämätöntä yhdellä tai useammalla kaupan portaalla. Tämä tarkoittaa, että toimittajan tai ostajan portaalla taikka molemmilla on oltava jonkin verran markkinavoimaa.
• Ryhmäpoikkeuksen sovellettavuuden ratkaisee toimittajan markkinaosuus markkinoilla, joilla se myy sopimustavarat tai -palvelut, ja ostajan markkinaosuus markkinoilla, joilla se ostaa sopimustavarat tai -palvelut. Jotta ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa, sekä toimittajan että ostajan markkinaosuus saa olla enintään 30 prosenttia (edellyttäen, ettei sopimus sisällä vakavimpia rajoituksia ja ettei kyseinen lauseke ole asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä rajoitus). Siitä, että 30 prosentin markkinaosuuskynnys ylittyy, ei kuitenkaan seuraa lainvastaisuuden olettamaa. Kynnysarvon avulla pelkästään erotetaan sopimukset, jotka hyötyvät lainmukaisuuden olettamasta, niistä sopimuksista, jotka on tarpeen arvioida erikseen. Suuntaviivat auttavat yrityksiä tekemään tämän arvioinnin.
• Ryhmäpoikkeusasetuksessa (4 artiklassa) luetellaan vakavimmat rajoitukset, joiden seurauksena vertikaalinen sopimus jätetään ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä tarkoittaisi, että sopimuksen oletetaan kuuluvan SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä todennäköisesti täytä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan ehtoja.
• Ryhmäpoikkeusasetuksessa (5 artiklassa) on myös luettelo soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä rajoituksista. Rajoitukset eivät kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, vaikka markkinaosuudelle asetettua kynnystä ei olisi ylitetty. Ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan kuitenkin edelleen vertikaalisen sopimuksen muihin osiin, jos niitä voidaan soveltaa irrallaan niistä rajoituksista, joihin ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta.

Ryhmäpoikkeuksen peruuttaminen ja ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättäminen

• Ryhmäpoikkeusasetuksesta johtuva lainmukaisuuden olettama voidaan peruuttaa. Tämä on mahdollista, jos vertikaalinen sopimus tarkasteltuna joko erikseen tai yhdessä kilpailevien toimittajien tai ostajien noudattamien samanlaisten sopimusten kanssa kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä täytä kaikkia 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos tietyt toimittajat käyttävät tietyillä markkinoilla puhtaasti laadullista valikoivaa jakelua ja muut toimittajat käyttävät määrällistä valikoivaa jakelua.
• Kun peruuttamismenettelyä sovelletaan, komission tehtävänä on todistaa, että sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä täytä yhtä tai useampaa 101 artiklan 3 kohdan edellytyksistä.
• Komissiolla on yksinomainen valta peruuttaa ryhmäpoikkeusasetuksesta johtuva etu sellaisten vertikaalisten rajoitusten suhteen, jotka rajoittavat kilpailua merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla, jotka ovat laajemmat kuin yhden EU-maan alue.
• Ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus jättää ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolelle samankaltaisten vertikaalisten rajoitusten rinnakkaiset verkostot, jos ne kattavat yli 50 prosenttia merkityksellisistä markkinoista.

Markkinoiden määritteleminen ja markkinaosuuksien laskeminen

Merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta annetussa komission tiedonannossa selvennetään sääntöjä, perusteita ja todisteita, joita komissio käyttää tarkastellessaan markkinoiden määrittelemiseen liittyviä seikkoja.

Suuntaviivoissa käsitellään omassa kappaleessaan seuraavia:

• ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn 30 prosentin markkinaosuuden kynnysarvon laskemisen kannalta merkitykselliset markkinat – sekä toimittajan että ostajan markkinaosuudet ovat ratkaisevia määritettäessä, sovelletaanko ryhmäpoikkeusta
• markkinaosuuksien laskeminen pääsääntöisesti myynnin arvoa koskevien lukujen perusteella, ja jos näitä lukuja ei ole saatavana, perusteltuja arvioita tekemällä.

Täytäntöönpanopolitiikka yksittäistapauksissa

• Tilanteissa, joissa vertikaalisten rajoitusten arviointiin ei sovelleta ryhmäpoikkeusasetusta, sovelletaan seuraavia yleisiä sääntöjä:
  • komissiolla on tekemänsä yksittäisen arvion osalta velvollisuus todistaa, että kyseinen sopimus rikkoo SEUT 101 artiklan 1 kohtaa SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamista vaativien yritysten velvollisuus on osoittaa, että sovellettavat ehdot täyttyvät
  • arvioidakseen, rajoittaako vertikaalinen sopimus kilpailua, komissio vertaa tosiasiallista tai todennäköistä tulevaa tilannetta merkityksellisillä markkinoilla vertikaalisten rajoitusten käyttöönoton jälkeen tilanteeseen, joka vallitsisi, jos sopimus ei sisältäisi vertikaalisia rajoituksia
  • tuntuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia esiintyy todennäköisesti, kun vähintään yhdellä osapuolella on ennestään tai se saa jonkinasteista markkinavoimaa ja kun sopimuksella edistetään tämän markkinavoiman syntymistä, ylläpitämistä tai vahvistumista tai mahdollistetaan tilanne, jossa osapuolet voivat hyödyntää tällaista markkinavoimaa.
• Vertikaalisista rajoituksista voi aiheutua markkinoilla seuraavat kielteiset vaikutukset, joita EU:n kilpailuoikeudella pyritään ehkäisemään:
  • muut toimittajat tai ostajat suljetaan pois markkinoilta* kilpailunvastaisesti
  • toimittajan ja sen kilpailijoiden välistä kilpailua heikennetään ja/tai toimittajien keskinäistä kilpailunvastaista yhteistyötä helpotetaan
  • ostajan ja sen kilpailijoiden välistä kilpailua heikennetään ja/tai kyseisten kilpailijoiden keskinäistä kilpailunvastaista yhteistyötä helpotetaan
  • luodaan markkinoiden yhdentymistä haittaavia esteitä.
• Jos on kyse markkinoista, joilla yksittäiset jakelijat jakelevat vain yhden toimittajan tuotemerkkiä/-merkkejä, saman tuotemerkin jakelijoiden välisen kilpailun väheneminen vähentää tuotemerkin sisäistä kilpailua. Jos tuotemerkkien välinen kilpailu on tällaisessa tilanteessa kireää, on epätodennäköistä, että tuotemerkin sisäisen kilpailun vähentyminen vaikuttaisi kielteisesti kuluttajiin.
• Yksinoikeudelliset järjestelyt ovat yleensä kilpailunvastaisempia kuin järjestelyt, jotka eivät sisällä yksinoikeuksia. Esimerkiksi kilpailukieltovelvoite aiheuttaa sen, että ostaja ostaa vain yhtä tuotemerkkiä. Vähimmäisostovaatimus jättää toisaalta ostajalle jonkinasteisen mahdollisuuden ostaa myös kilpailevia tavaroita. Tämän vuoksi markkinoiden sulkemisaste voi olla alhaisempi.
• Muita kuin merkkitavaroita koskevat vertikaaliset rajoitukset ovat yleensä vähemmän haitallisia kuin merkkitavaroiden jakeluun vaikuttavat rajoitukset. Merkkitavaroiden ja muiden tavaroiden välinen ero vastaa usein välituotteiden ja lopputuotteiden välistä eroa.
• On tärkeää muistaa, että vertikaalisilla rajoituksilla saattaa olla myönteisiä vaikutuksia. Ne saattavat erityisesti edistää muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvaa kilpailua ja palveluiden laadun paranemista. Hyödyt pätevät yleensä parhaiten lyhytkestoisiin vertikaalisiin rajoituksiin, jotka helpottavat uusien monimutkaisten hyödykkeiden käyttöönottoa, turvaavat sopimussuhdekohtaiset investoinnit tai helpottavat taitotiedon siirtoa.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Katsaus: lisätään markkinoiden toimivuutta (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto – Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (SEC (2010)0411 final), 10.5.2010)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VII osasto – Kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt – 1 luku – Kilpailusäännöt – 1 jakso – Yrityksiin sovellettavat säännöt – 101 artikla (aiempi EY-sopimuksen 81 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 88–89)

Komission tiedonanto – Tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -tiedonanto) (EUVL C 291, 30.8.2014, s. 1–4)

Komission asetus (EU) N:o 330/2010. annettu 20 päivänä huhtikuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (EUVL L 102, 23.4.2010, s. 1–7)

Komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL L 372, 9.12.1997, s. 5–13)

Viimeisin päivitys: 28.03.2019