Sosiaalisen kehityksen maailmanlaajuinen huippukokous

Sosiaalisen kehityksen maailmanlaajuisen huippukokouksen yhteydessä Euroopan unioni haluaa korostaa tasapainoisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemista kansainvälisellä tasolla.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 21 päivänä joulukuuta 1994, Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista sosiaalisen kehityksen maailmanlaajuisessa huippukokouksessa (Kööpenhamina, maaliskuu 1995) [KOM(1994) 669 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Sosiaalista kehitystä ei voida erottaa demokratiasta; ihmisoikeuksien kunnioittaminen merkitsee kansalaisyhteiskuntaan osallistumista, joka voi tapahtua muun muassa työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun osallistumalla.

Niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla toteutettaville rakennetoimille on ehdottomasti annettava niille kuuluva paikka talouspolitiikassa. Niiden avulla varmistetaan talouskasvun kestävyys. Ne myös varoittavat liian suurten eriarvoisuuksien muodostumisesta.

Euroopan unioni pitää erityisen tärkeinä seuraavia tavoitteita:

Kaikkien valtioiden on asetettava itselleen sosiaalista kehitystä koskevia konkreettisia tavoitteita. Tavoitteille on asetettava määräajat, jotka riippuvat valtioiden kehitystasosta;
Sosiaalisia oikeuksia on edistettävä. Valtioita on kannustettava ratifioimaan ILO:n yleissopimukset ja varmistamaan sopimusten tehokas soveltaminen.
Sosiaalista kehitystä koskevan politiikan erityistavoitteena on oltava suurten eriarvoisuuksien vähentäminen.
Yhteistyö- ja avustuspolitiikkojen tulisi olla paremmin koordinoituja;
kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi Kansainvälisen valuuttajärjestön (IMF) ja maailmanpankin, suosittelemiin politiikkoihin olisi nimenomaisesti sisällytettävä sosiaalinen kehitys.
Pääomien vapaan liikkuvuuden olisi osallistuttava tehokkaasti kehitykseen.

Euroopan unionin olisi kahdenvälisillä sopimuksilla sitouduttava

asettamaan työpaikkojen luominen ja köyhyyden torjuminen Euroopan unionin ja sen kumppaneiden välisten kehitysyhteistyöohjelmien ensisijaisiksi tavoitteiksi
tukia ja tullietuuksia myönnettäessä asettamaan etusijalle ne maat, jotka sitoutuvat tosiasiallisesti konkreettisiin ja tehokkaisiin sosiaalista kehitystä koskeviin strategioihin.

Julkisen kehitysavun (ODA) kustannustehokkuutta ja valikoivuutta on parannettava.

Kehitysmäärärahoja koskevaa ongelmaa on lähestyttävä laajemmin seuraavien painopistealueiden mukaisesti:

Pannaan täytäntöön tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen suuntautuneet sisäiset politiikat (tehokas tuotantovarojen käyttö tai markkinoille pääsy, julkisten varojen ohjaaminen tiettyihin sosiaalisen kehityksen tavoitteisiin, jne.).
Tuetaan kehitysmaihin ja siirtymävaltioihin suuntautuvien pääomavirtojen, teknologian ja taitotiedon siirtoja.

Euroopan unioni jatkaa köyhyyden poistamiseen ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten integroimiseen pyrkiviä toimiaan (täystyöllisyyteen pyrkiminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, sosiaalisten suojelujärjestelmien elvyttäminen).

Euroopan unioni, joka on merkittävin kehitysavun antajana, aikoo edelleen osallistua huomattavissa määrin kansainvälisen toiminnan tukemiseen.

MUUT OLEELLISET SÄÄDÖKSET

Komission suositus, annettu 15. syyskuuta 2000, lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja välittömistä toimista niiden poistamiseksi 17. kesäkuuta 1999 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 182 ratifioimisesta [EYVL L 243, 28.9.2000].

Kansainvälisen työjärjestön ILOn antama vuoden 1998 julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista

Julistuksessa palautetaan mieliin Kööpenhaminan huippukokouksessa määritellyt työelämän perusperiaatteet ja todetaan niiden yleispätevyys. ILOn kaikkien jäsenten, myös niiden jotka eivät ole ratifioineet perussopimuksia, on siis jo jäsenyytensä vuoksi tuettava näitä edellä mainituissa yleissopimuksissa määrättyjä perusoikeuksia ja myös pantava ne täytäntöön.

Työelämän perusperiaatteiden maailmanlaajuisen soveltamisen tueksi on luotu valvontamekanismi ja seurantajärjestelmä, minkä lisäksi tarjotaan myös teknistä tukea.

Kööpenhaminassa maaliskuussa 1995 järjestetyn sosiaalisen kehityksen maailmanlaajuisen huippukokouksen tulokset (julistus ja toimintaohjelma)

Huippukokous tarjosi mahdollisuuden määritellä ensimmäistä kertaa yleispätevästi työelämän perusperiaatteet: yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokas tunnustaminen, kaikenlaisen pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman käytön tehokas kieltäminen, työssä ja ammatissa tapahtuvan syrjinnän poistaminen.

Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston yhteydessä toimiva sosiaalisen kehityksen toimikunta vastaa sosiaalisen kehityksen maailmanhuippukokouksen seurannasta, erityisesti Kööpenhaminan julistuksen ja huippukokouksen toimintaohjelman täytäntöönpanon tarkkailusta.

Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 1997 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun tiedonannon sosiaalisen kehityksen maailman huippukokouksen seurannasta Euroopan unionissa [KOM(1996) 724 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Euroopassa täytäntöönpannut politiikat vastaavat jo laajalti Kööpenhaminassa tehtyjä sitoumuksia. Tiedonannon tarkoituksena on tarkastella niitä käytännön toimia, joita Euroopan unioni on toteuttanut viidellä alalla, joiden kehitystä on seurattava erityisen tarkkaan.

A. Sosiaalista ulottuvuutta olisi kehitettävä kansainvälisissä institutionaalisissa puitteissa: maailmanlaajuistuminen vähentää politiikkojen itsenäisyyttä, joka puolestaan edellyttää suurten kansainvälisten foorumien piirissä tehtävää tiivistä yhteistyötä (YK, ILO, IMF, maailmanpankki, WTO, G7-maat, jne.).

B. Sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen edistäminen on sisällytettävä kahdenvälisiin sopimuksiin: yhteisön olisi kahdenvälisissä sopimuksissaan ja tukia ja tullietuuksia myöntäessään asetettava etusijalle ne maat, jotka käytännössä toteuttavat Kööpenhaminassa tehtyjä sitoumuksia (työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen, ILO:n yleissopimusten tai niiden periaatteiden soveltaminen). Komissio esittää, että yhteisen sopimuksen perusteella vähintään 20 prosenttia yhteisön myöntämästä julkisesta kehitysavusta myönnettäisiin perusluonteisille sosiaaliohjelmille. Myös kehitysmaan olisi ohjattava vähintään 20 prosenttia sen julkisista menoista samoihin tavoitteisiin.

C. Köyhyyden torjuminen on sisällytettävä kehitystoimiin ja yhteisön sisällä toteutettavia sosiaalista syrjäytymistä torjuvia aloitteita on kehitettävä. Yhteisön olisi kehitysmaiden kanssa käymässään vuoropuhelussa järjestelmällisesti otettava huomioon köyhyyden senhetkinen tilanne ja eriarvoisuutta torjuvien kansallisten poliitikkojen vaikutukset. Myös yhteisön sisällä olisi syytä varmistua siitä, että taloudellinen edistys hyödyttää kaikkia.

D. Työllisyys olisi edelleen katsottava talous- ja sosiaalipolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi: unioni on asettanut työttömyyden torjumisen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Tämä tavoite voitaisiin yhdistää tehokkaasti muihin aloitteisiin laajemmalla kansainvälisellä tasolla (ILO, G7-maat, jne.).

E. Maahanmuuttajien kunnioittaminen ja suojelu, rasismin ja muukalaisvihan torjunta on varmistettava. Yhteisö aikoo toteuttaa lisätoimia Euroopan rasisminvastaisen vuoden (1997) puitteissa.

Kööpenhaminan huippukokouksen hengessä yhteisö aikoo 18 kuukauden välein järjestää foorumin, jonka tarkoituksena on käsitellä yhdessä yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa yhteiskuntaan vaikuttavia sosiaalisia kysymyksiä.

Euroopan unionin politiikkojen sisäisiä ja ulkoisia näkökohtia koskeva arvio esitetään vuonna 2000.

Keskipitkän aikavälin sosiaalialan toimintaohjelma, jonka komissio hyväksyi 12 päivänä huhtikuuta 1995 [KOM(1995) 134 lopullinen], sisältää useita ehdotuksia, jotka vastaavat Kööpenhaminan kokouksessa tehtyjä sitoumuksia.

See also