Merenkulkijoiden työaika

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 1999/63/EY – merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskeva sopimus

DIREKTIIVIN TARKOITUS

• Direktiivillä saatetaan osaksi lainsäädäntöä merenkulkijoiden* työajan järjestämistä koskeva sopimus, jonka Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten* keskusjärjestö ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto solmivat 30. syyskuuta 1998.
• Siinä otetaan huomioon Kansainvälisen työjärjestön merityötä koskeva vuoden 2006 yleissopimus merenkulkijoiden työajan osalta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Kaikkien julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevien, jonkin Euroopan unionin (EU) jäsenmaan alueella rekisteröityjen ja kaupallista merenkulkua harjoittavien merialusten on noudatettava lainsäädäntöä.
• Direktiivissä täsmennetään tiettyä ajanjaksoa koskeva enimmäistyöaika tai vähimmäislepoaika.
• Työaika:
  • normaali työpäivä on pituudeltaan kahdeksan tuntia siten, että viikossa on yksi lepopäivä ja yleiset vapaapäivät ovat lepopäiviä,
  • enimmäistyöaika ei saa olla enemmän kuin 14 tuntia 24 tunnin aikana tai 72 tuntia seitsemän päivän aikana.
• Lepoaika:
  • lepoaika ei saa olla vähemmän kuin 10 tuntia 24 tunnin aikana tai 77 tuntia seitsemän päivän aikana,
  • lepoaika voidaan jakaa enintään kahdeksi jaksoksi, joista toisen on oltava vähintään kuusi tuntia,
  • peräkkäisten lepoaikojen välinen aika ei saa olla enempää kuin 14 tuntia,
  • turvallisuusharjoitukset, kuten katselmukset ja palo- ja pelastusveneharjoitukset, on toteutettava siten, että lepoaikoja häiritään mahdollisimman vähän,
  • merenkulkijan on saatava riittävä korvaava lepoaika, jos säännönmukainen lepoaika häiriytyy työhönkutsun vuoksi.
• Merenkulkijoiden päivittäisistä työajoista ja lepoajoista on pidettävä kirjaa.
• Alle 18-vuotiaat merenkulkijat eivät saa työskennellä yöaikaan* lukuun ottamatta erityistehtäviä tai koulutusta.
• Alle 18-vuotiaiden työskentely ei ole sallittua, jos se todennäköisesti vaarantaa heidän terveytensä ja turvallisuutensa.
• Aluksen päälliköllä on tarvittaessa oikeus vaatia merenkulkijaa tekemään ne tarvittavat työtunnit, joita aluksen, aluksella olevien ihmisten tai lastin välitön turvallisuus tai muiden merihädässä olevien auttaminen edellyttää.
• Aluksen työaikajärjestelyt ja lainsäädännön säännökset on asetettava helposti saataville ja selkeästi näkyville.
• Miehitystasoa määrättäessä on riittävän levon varmistamiseksi ja väsymyksen rajoittamiseksi vältettävä ylimääräisiä työtunteja tai pidettävä niiden määrä mahdollisimman pienenä.
• Jokaisella merenkulkijalla
  • on oltava terveystodistus, joka osoittaa, että hän on lääketieteellisesti työkykyinen merellä – direktiivissä vahvistetaan tällaisten todistusten yksityiskohdat, mukaan lukien niiden antamista koskevat säännöt, voimassaolo ja terveyden arvioinnin luonne. Joitakin poikkeuksia sallitaan,
  • on oikeus palkalliseen vuosilomaan, jonka pituuden on oltava vähintään 2,5 kalenteripäivää työssäkäyntikuukautta kohden ja samassa suhteessa kutakin vajaata työssäkäyntikuukautta kohden.
• Jäsenvaltiot voivat
  • sallia poikkeuksia määriteltyihin työ- ja lepoaikoihin tietyin ehdoin,
  • pitää voimassa merenkulkijoita koskevia säännöksiä, jotka ovat edullisempia kuin tässä direktiivissä säädetyt.

Muutokset direktiiviin 1999/63/EY

• Direktiiviä muutettiin direktiivillä 2009/13/EY sen jälkeen, kun merityösopimus oli allekirjoitettu vuonna 2006.
• Direktiiviä 2009/13/EY muutettiin direktiivillä (EU) 2018/131 merityösopimukseen vuonna 2014 tehtyjen muutosten jälkeen. Muutoksissa keskitytään merenkulkijoiden oikeuksiin, jos heidät hylätään ulkomaisiin satamiin, ja direktiivi sisältää kotimatkaa, rahavakuutta ja laivanvarustajien vastuuta koskevat päivitetyt säännöt.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

Direktiivin täytäntöönpanosta säädetään erillisessä säädöksessä (direktiivi 1999/95/EY) merenkulkijoiden työajan valvonnasta EU:n satamissa käyvillä aluksilla sekä merityösopimuksen noudattamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta annetussa direktiivissä 2013/54/EU (ks. tiivistelmä).

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Sitä on sovellettu 22. heinäkuuta 1999 alkaen, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 30. kesäkuuta 2002 mennessä.

TAUSTAA

• Merenkulkijoiden työn erityispiirteet merkitsevät sitä, että he jäävät työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2003/88/EY soveltamisalan ulkopuolelle (ks. tiivistelmä) ja heitä varten tarvitaan erilliset säännöt.
• Ks. lisätietoja:
  • Työolot – alakohtainen työaika (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 1999/63/EY, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999, Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta – liite: Eurooppalainen sopimus merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33–37).

Direktiiviin 1999/63/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista (EUVL L 329, 10.12.2013, s. 1–4).

Neuvoston direktiivi 2009/13/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta (EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30–50)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/95/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla (EYVL L 14, 20.1.2000, s. 29–35)

Viimeisin päivitys: 10.12.2021