Ei-normatiiviset säädökset

Ei-normatiiviset säädökset ovat yksi EU:n toimielinten käyttämistä säädöstyypeistä. Ne voivat koskea Euroopan unionin sisäistä järjestystä tai ne voivat olla soveltamisalaltaan laajempia ja koskea jotain tiettyä politiikan alaa.

TIIVISTELMÄ

JOHDANTO

Ei-normatiiviset säädökset ovat yksi EU:n toimielinten käyttämistä säädöstyypeistä. Näitä säädöksiä kutsutaan ”ei-normatiivisiksi”, sillä ne eivät kuulu EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ( 288, 289, 290, 291 ja 292 artikloissa) nimettyihin säädöksiin.

Ei-normatiivisia säädöksiä on monentyyppisiä. Joistain on määrätty EU:n perustamissopimusten muissa artikloissa, osa on kehittynyt toimielinten käytäntöjen tuloksena.

Ei-normatiivisia säädöksille on yleensä ominaista niiden soveltamisalan poliittisuus. Jotkin voivat olla luonteeltaan velvoittavia, mutta velvoitteet koskevat vain EU:n toimielimiä.

EI-NORMATIIVISET SÄÄDÖKSET, JOISTA ON MÄÄRÄTTY PERUSSOPIMUKSISSA

EU:n toimielinten työjärjestykset ovat ei-normatiivisia säädöksiä. Perustamissopimuksissa määrätään, että kukin EU:n toimielin laatii oman työjärjestyksensä.

Työjärjestyksessä määritellään asianomaisen EU:n toimielimen organisaatio, toiminta ja sisäiset menettelysäännöt. Työjärjestys sitoo vain asianomaista toimielintä.

Perustamissopimuksissa määrätään myös muista säädöstyypeistä, joita voidaan hyväksyä EU:n toimielinten välisen poliittisen vuoropuhelun puitteissa. Näiden säädösten ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa toimielinten työtä ja niiden välistä yhteistyötä. Esimerkiksi kansainvälisten sopimusten hyväksyntämenettelyn yhteydessä neuvosto voi esittää komissiolle sopimusneuvotteluja koskevia ohjeita.

Toimielimet voivat halutessaan viedä yhteistyönsä järjestämisen pidemmälle laatimalla toimielinten välisiä sopimuksia. Myös toimielinten väliset sopimukset ovat ei-normatiivisia sopimuksia. Ne voivat olla velvoittavia, mutta ainoastaan sopimuksen allekirjoittaneille toimielimille.

EI-NORMATIIVISET SÄÄDÖKSET, JOISTA EI OLE MÄÄRÄTTY PERUSSOPIMUKSISSA

Kukin EU:n toimielin on kehittänyt toimintansa puitteissa omia säädöksiään.

Esimerkiksi Euroopan parlamentti voi joissain tapauksissa ilmaista poliittisen kantansa kansainvälisesti laatimalla päätöslauselman tai kannanoton. Neuvosto puolestaan hyväksyy kokoustensa yhteydessä säännöllisesti päätelmiä, päätöslauselmia ja suuntaviivoja. Nämä säädökset tuovat pääasiassa esiin toimielinten näkemyksiä tietyistä Eurooppaa tai koko maailmaa koskettavista kysymyksistä. Ne ovat soveltamisalaltaan yleisiä, mutta ne eivät ole velvoittavia.

Myös komissio hyväksyy monentyyppisiä ei-normatiivisia säädöksiä, jotka ovat sen toiminnalle ominaisia. Niitä ovat muun muassa tiedonannot, joissa esitellään yleensä uusia poliittisia ohjelmia. Niiden ohella komissio hyväksyy vihreitä kirjoja, joiden tehtävänä on käynnistää julkisia kuulemisia tietyistä Eurooppaa koskettavista kysymyksistä. Näin komissio kerää tietoja, joita se tarvitsee laatiakseen lainsäädäntöehdotuksen. Vihreän kirjan tulosten perusteella komissio hyväksyy joissain tapauksissa valkoisen kirjan, jossa esitellään yksityiskohtaisesti ehdotuksia EU:n toimiksi.

Viimeisin päivitys: 10.11.2015