Yleistä etua koskevat palvelut

JOHDANTO

Lissabonin sopimus turvaa paremmin Euroopan unionissa (EU) tarjottavat yleistä etua koskevat palvelut. Siinä muun muassa täsmennetään, millaisia tällaiset palvelut ovat ja millaisia periaatteita niihin liittyy.

Lissabonin sopimuksella luodaan myös uusi oikeusperusta yleistä taloudellista etua koskeville palveluille. Tarkoituksena on, että tällaisille palveluille voidaan luoda EU:n tasolla sovellettavat oikeudelliset puitteet.

MÄÄRITELMÄT

Yleistä etua koskeviin palveluihin kuuluvat markkinapalvelut ja markkinattomat palvelut, joihin sovelletaan tiettyjä julkisen palvelun velvoitteita varsinkin siksi, että ne ovat yleisen edun mukaisia.

Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut muodostavat alaryhmän, johon kuuluu lähinnä markkinapalveluita. Tällaisissa palveluissa noudatetaan myös julkisen palvelun velvoitteita, joten niissä voidaan poiketa joistakin EU:n säännöksistä, varsinkin kilpailuasioissa. Tällaisiin palveluihin kuuluvat esimerkiksi energia-, liikenne- ja televiestintäpalvelut.

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklassa täsmennetäänkin, että yrityksiin, jotka tuottavat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, sovelletaan EU:n oikeutta vain siltä osin kuin kyseiset säännökset eivät estä yrityksiä hoitamasta niille osoitettuja erityistehtäviä.

YLEISTÄ ETUA KOSKEVIEN PALVELUJEN TUNNUSTAMINEN EU:SSA

Yleistä etua koskevien palvelujen tunnustaminen EU:ssa on monimutkaista, sillä tavat, joilla tällaisia palveluja tuotetaan, vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden perinteiden mukaan. Siksi yleistä taloudellista etua koskevia palveluja onkin EU:ssa jo pitkään rajoituttu tarkastelemaan vain kilpailuoikeuden kannalta esimerkiksi katsomalla, että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toteuttamisessa voidaan poiketa vapaata kilpailua koskevista säännöistä.

Lissabonin sopimuksen uutuutena on kuitenkin perussopimuksiin lisätty pöytäkirja yleistä etua koskevista palveluista. Pöytäkirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, ja siinä esitetään tarkennuksia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen turvaamisesta EU:n tasolla. Siinä tunnustetaan

• kansallisten viranomaisten asema ja harkintavalta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnoinnissa
• yleistä taloudellista etua koskevien eri palvelujen väliset erot, jotka johtuvat muun muassa maantieteellisistä alueista ja eri kulttuureista
• korkea laatu sekä käyttäjien yhdenvertainen kohtelu ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yleinen saatavuus.

YLEISTÄ TALOUDELLISTA ETUA KOSKEVIEN PALVELUJEN OIKEUDELLISET PUITTEET EU:N TASOLLA

Lissabonin sopimuksessa on toinenkin uutuus. Siinä luodaan oikeusperusta, jonka avulla EU:n toimielimet voivat antaa asetuksia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnoinnista. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa täsmennetäänkin, että neuvosto ja parlamentti voivat vahvistaa tiettyjä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tuottamista ja rahoittamista koskevia periaatteita ja edellytyksiä.

Tämän oikeusperustan on määrä auttaa EU:ta sovittamaan yleinen etu ja kilpailusääntöjen noudattaminen paremmin yhteen yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnoimisessa. EU:sta tehdyssä sopimuksessa kuitenkin täsmennetään, että EU ei saa väliintulollaan rajoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti määritellä ja järjestää kansalaisilleen tarjottavat yleistä taloudellista etua koskevat palvelut.

Viimeisin päivitys 08.06.2010