EU:n päätöksenteon joustavuus: yhdyskäytävälausekkeet, hidastuslausekkeet ja nopeutuslausekkeet

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla

JOHDANTO

Lissabonin sopimuksella tavanomainen lainsäätämisjärjestys ja määräenemmistöpäätökset laajennettiin koskemaan useita politiikanaloja. Tarkoituksena on viedä eteenpäin EU:n integraatiota tehostamalla päätöksentekoa: tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä EU-mailla ei ole veto-oikeutta, ja mahdollisuudet päästä asioista yksimielisyyteen lisääntyvät.

EU-maat eivät ole aina halukkaita luopumaan osittain valtuudestaan esittää tietyillä politiikanaloilla vastaväitteitä. Tällaisilla ”arkaluonteisimpina” pidetyillä aloilla kansallisella itsemääräämisoikeudella on merkittävä painoarvo. Esimerkkinä voidaan mainita ulkopolitiikka, maahanmuutto ja oikeusasiat. Näillä aloilla onkin usein säilytetty erityinen lainsäätämisjärjestys tai yksimieliset päätökset.

Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön monentyyppisiä institutionaalisia lausekkeita, jotka tarjoavat erilaisia institutionaalisia mekanismeja, joilla on kuitenkin yhteinen tavoite. Tarkoituksena on EU:n integraation helpottaminen ”arkaluonteisilla” aloilla, mikäli EU-maat näin haluavat.

Lissabonin sopimuksessa otetaankin käyttöön kolme eri lauseketyyppiä:

• ns. yhdyskäytävälausekkeet
• ns. hidastuslausekkeet
• ns. nopeutuslausekkeet.

YHDYSKÄYTÄVÄLAUSEKKEET

Yhdyskäytävälausekkeet mahdollistavat poikkeamisen perussopimuksissa alun perin määrätystä lainsäätämisjärjestyksestä. Ne mahdollistavat tietyin edellytyksin etenkin

• siirtymisen erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen tiettyä alaa koskevan säädöksen hyväksymiseksi
• siirtymisen yksimielisistä päätöksistä määräenemmistöpäätöksiin tiettyä alaa koskevan säädöksen hyväksymiseksi.

Yhdyskäytävälausekkeen käyttöönotosta päätetään aina EU:n neuvoston tai Eurooppa-neuvoston yksimielisellä päätöksellä. EU-maiden on siis aina oltava yksimielisiä yhdyskäytävälausekkeen käytöstä.

EU:sta tehdyn sopimuksen 48 artiklalla otetaan lisäksi käyttöön yleinen yhdyskäytävälauseke, jota sovelletaan kaikkiin EU:n politiikkoihin (ks. tiivistelmä asiakirjasta ”Perussopimusten tarkistaminen”). Tiettyjä EU:n politiikkoja varten on olemassa lisäksi kuusi muuta yhdyskäytävälauseketta, joilla on lainsäätämisjärjestyksellisiä erityispiirteitä (ks. tiivistelmä asiakirjasta ”Lainsäädäntömenettelyt”).

HIDASTUSLAUSEKKEET

Hidastuslausekkeet koskevat kolmea osa-aluetta:

• siirtotyöläisten sosiaaliturvajärjestelmien koordinointitoimenpiteet (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 48 artikla (SEUT))
• oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla (SEUT:n 82 artikla)
• tiettyjä rikoksia koskevien yhteisten sääntöjen laatiminen (SEUT:n 83 artikla).

Hidastuslausekkeet on luotu, jotta tavanomaista lainsäätämisjärjestystä voitaisiin soveltaa kolmella edellä mainitulla politiikanalalla. Hidastusmekanismi siis lieventää tavanomaista lainsäätämisjärjestystä: EU-maa voi vedota Eurooppa-neuvostoon, jos se katsoo, että hyväksyttävänä oleva lainsäädäntöluonnos uhkaa sen sosiaaliturva- tai rikosoikeusjärjestelmän perusperiaatteita. Tällöin menettely keskeytetään, ja Eurooppa-neuvosto voi

• joko palauttaa luonnoksen neuvostolle, joka jatkaa menettelyä ottaen huomioon esitetyt huomautukset
• tai päättää menettelyn lopullisesti ja pyytää tarvittaessa Euroopan komissiolta uutta ehdotusta.

Hidastuslausekkeiden etuna ei siis ole pelkästään niiden tarjoama mekanismi vaan myös mahdollisuus laajentaa tavanomaista lainsäätämisjärjestystä asianomaisille politiikanaloille. Tämän päätöksentekoprosessissa käyttöön otetun mekanismin avulla vastahakoisimmatkin EU-maat on saatu soveltamaan tavanomaista lainsäätämisjärjestystä tiettyihin politiikkoihin, joihin aiemmin sovellettiin yksimielisyyspäätöstä koskevaa sääntöä.

NOPEUTUSLAUSEKKEET

Nopeutuslausekkeilla ”nopeutetaan” tiettyjen EU-maiden integraatiota siten, että niiden on helpompi ottaa tietyillä aloilla käyttöön tiiviimpää yhteistyötä.

Nopeutuslausekkeet mahdollistavat poikkeamisen tiiviimmän yhteistyön aloittamismenettelystä. Niiden avulla tiiviimmän yhteistyön katsotaan syntyneen, kun siihen osallistuu vähintään yhdeksän EU-maata. Yhteistyöhön osallistuvat maat siis ainoastaan ilmoittavat neuvostolle, parlamentille ja komissiolle haluavansa aloittaa tiiviimmän yhteistyön.

Nopeutuslausekkeet koskevat neljää osa-aluetta:

• oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla (SEUT:n 82 artikla)
• tiettyjä rikoksia koskevien yhteisten sääntöjen laatiminen (SEUT:n 83 artikla)
• Euroopan syyttäjäviraston perustaminen (SEUT:n 86 artikla)
• poliisiyhteistyö (SEUT:n 87 artikla).

Huomautettakoon, että yhteistyötä ja rikoksia koskevat nopeutuslausekkeet johtuvat suoraan kyseisillä aloilla sovellettavien hidastuslausekkeiden käyttöönotosta. Kun näin tapahtuu ja lainsäädäntömenettely on siten estetty, maat voivat siirtyä käyttämään nopeutuslauseketta ja sitten jatkaa lainsäädäntömenettelyä ja saattaa sen päätökseen tiiviimmän yhteistyön perusteella.

ASIAKIRJA

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla

Viimeisin päivitys: 25.07.2016