Lainsäädäntömenettelyt

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 289 artikla

EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 289 ARTIKLAN TARKOITUS

Artiklalla uudistetaan EU:n aiempaa päätöksentekomenettelyä ja vahvistetaan siten unionin kykyä tehdä päätöksiä ja toteuttaa toimia.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 289 artikla koskee kahdenlaista lainsäädäntömenettelyä:

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä Euroopan parlamentti toimii lainsäätäjänä yhdessä neuvoston kanssa. Tämä lainsäätämisjärjestys otettiin käyttöön alun perin Maastrichtin sopimuksessa, jossa sitä nimitettiin yhteispäätösmenettelyksi, ja se on nyt EU:n päätöksenteossa eniten käytetty menetelmä. Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta sen nimeä muutettiin ja sen soveltamisalaa laajennettiin muun muassa seuraaviin politiikanaloihin:
- oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa,
- poliisiyhteistyö,
- humanitaarinen apu sekä
- ulkorajavalvontaa, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevat toimenpiteet.
Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöä selitetään yksityiskohtaisesti SEUT:n 294 artiklassa. Parlamentti ja neuvosto osallistuvat lainsäätämistyöhön yhdenvertaisina. Ne hyväksyvät säädöksiä joko ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä. Jos ne eivät ole vielä toisen käsittelyn jälkeen päässeet yksimielisyyteen, kutsutaan koolle sovittelukomitea.
Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä päätökset tehdään määräenemmistöllä. Tällä järjestelmällä varmistetaan, että
- päätös tehdään, kun EU-maiden enemmistö (useimmissa tapauksissa 55 prosenttia, joissakin tapauksissa 72 prosenttia) äänestää päätöksen puolesta, ja
- nämä maat edustavat vähintään 65:tä prosenttia EU:n väestöstä.
SEUT:n nojalla otetaan käyttöön myös ”yhdyskäytävälausekkeita”. Näiden lausekkeiden avulla tavallista lainsäätämisjärjestelyä voidaan käyttää tietyin edellytyksin myös aloilla, joihin sitä ei yleensä sovelleta.

Erityinen lainsäätämisjärjestys.

Erityinen lainsäätämisjärjestys nimensä mukaisesti poikkeaa tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä. Sitä käytetään tietyillä arkaluonteisimmilla politiikanaloilla. Toisin kuin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen tapauksessa, erityistä lainsäätämisjärjestystä ei kuvata SEUT:ssa tarkasti. Säännöt tätä menetelmään varten määritellään näin ollen tapauskohtaisesti niiden perustamissopimuksen artiklojen mukaisesti, joissa määrätään sen soveltamista koskevista ehdoista.

Erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä neuvosto on käytännössä ainoa lainsäätäjä. Parlamentti vain osallistuu menettelyyn. Näin ollen sen rooli rajoittuu tapauksesta riippuen kuulemiseen (kuten rajat ylittävää poliisiyhteistyötä koskevassa SEUT:n 89 artiklassa) tai hyväksyntään (kuten Euroopan syyttäjänvirastoa koskevassa SEUT:n 86 artiklassa).

TAUSTAA

Päätöksenteon eteneminen EU:ssa (Euroopan komissio)
Tavallinen lainsäätämisjärjestys (neuvosto)
Erityinen lainsäätämisjärjestys (neuvosto)
Lainsäädäntävalta (Euroopan parlamentti).

ASIAKIRJA

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kuudes osa: Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – I Osasto: Institutionaaliset määräykset – 2 Luku: Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 Jakso: Unionin säädökset (289 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 172)

Viimeisin päivitys: 11.10.2017